Oletko koskaan tavannut ihan oikeasti varakasta kuten miljönääriä

Pannaanko paremmaksi, kun jollakin oli metsää enempi kuin minulla ja miehelläni puoleksi. Perin 2 vuotta sitten isoäidin, jolla oli yllättävästi omaisuutta 1,2 miljoonaa ja minä ainoa periä (myös testamentti). Annoin 200 000e kunnan vanhusten hoitokotiin. Että se siitä!!!! Olisitko itse antanut?

Poikamme on myös ansainnut omalla yrityksellä jo menestystä 2 miljoonan verran vajaassa 2 vuodessa. Tietenkin miinus 10 huippu ammattityöntekijän palkat yms. Kyllä tässä äiti ja iskä miljoonalomalle lähtee. Varataan huippuasunto ja totta kai oma uima allas.

Päivittäin.

Asun ulkomailla ja olen töiden puolesta päivittäin tekemissä miljönäärien kanssa. Yksi heistä on maailman rikkaimpien listallakin.

Mukaan tuohon porukkaan mahtuu kaikennäköisiä ihmisiä, aivan kuin meidän köyhempienkin joukkoon.

Joka päivä. Ei se ole yhtään ihmeellistä

Vierailija kirjoitti:

Miljoona nyt ei nykymaailmassa mikään kovin ihmeellinen omaisuus ole. Tietenkin enemmän kuin monella muulla, mutta eihän siihen tarvi kuin vaikka vähän tilavampi perheasunto pk-seudulta, sijoitusasunto, kesämökki ja vaikka vähän perittyä metsää jostain. Sellaista, mitä aika monella on, kun pääsee eläkeikään, on maksanut asuntolainansa ja sitten perii vielä vanhempiensa asunnon tmv.

Hiukan hatarat käsitykset tuntuu aika monella tässäkin ketjussa (ja yleensäkin näissä varallisuutta koskevissa keskusteluissa täällä) olevan siitä, millainen varallisuus on Suomessa tavallista ja millainen ei. Käykääpä mutu-heittojen sijaan tsekkaamassa faktat Tilastokeskuksen uusimmasta (okei, vuodelta 2013 mutta silti uusin) Kotitalouksien varallisuus -tilastosta. Sieltä löydätte mm. sellaisen faktan, että suomalaisen kotitalouden – ei siis yksittäisen ihmisen vaan koko kotitalouden – keskiverto nettovarallisuus (eli se mitä jää velkojen jälkeen käteen) on vaivaiset 110.000 €. Ja tuo sisältää siis oman asunnon, autot, mökit ja ihan kaiken muunkin varallisuuteen mukaan laskettavan omaisuuden. Noin 1,3 M€:n nettovarallisuudella kuulutaan Suomessa jo varakkaimpaan 1 prosenttiin – eli kyllä se miljoona itse asiassa on edelleen aika merkittävä omaisuus Suomessa.

Näppärä taulukko löytyy täältä: http://www.stat.fi/til/vtutk/2013/vtutk_2013_2015-04-01_tau_001_fi.html

Ajatelkaa! Olin nuori ja kaunis, mutta en voinut rakastaa tuota rikasta pojan keikaria, joten jätin hänet ja yllättävästi löysin maalta elämäni rakkauden. Nyt yhdessä jo 40v., joka hän on antanut minulle sen kaiken mitä olen tarvinnut ja oikeasti halunnut.

Peritty raha tietää, että omaisuuttaan julkistamalla ja hehkuttamalla ei seuraa mitään muuta kuin vaikeuksia. Edelliset sukupolvet ovat opettaneet olemaan hillitysti hiljaa ja nauttimaan elämästä. 

En yleensä tiedä ihmisten varallisuuksista mitään. Mutta hiukan voi päätellä että rahaa on jos ajelee Lamborghinilla, tai jos pystyy varaamaan NBA-peliin aition useamman kerran vuodessa (eri henkilöt). Nää on todella mukavia normaaleja ihmisiä.

Mutta onpahan kokemusta tylystäkin ökyrikkaasta: pojan joukkuekaverin äiti toi pojan team dinnerille ja just ja just tervehti muita aikuisia, lapset istuivat omaan pöytäänsä ja aikuiset omaansa paitsi tämä yksi rouva meni baaritiskille istumaan yksin. Pari päivää myöhemmin kuulin rouvan taustatarinan: perittyä rahaa miljoonia, avioero (tästä mun pojan kaverin isästä), ökyrikas poikaystävä, poikaystävä tappaa ihmisen kännissä autolla ja haluaa "suojata" rahojaan joutuessaan vankilaan eli adoptoi tyttöystävänsä ja tekee hänelle rahaston (kuten muillekin lapsilleen), biologiset lapset saa kuitenkin adoption purettua oikeudessa...

Juu en tiedä kumpi teki rouvasta ylimielisen mulkun: raha vai toi sekasotku mihin sotkeutui/hakeutui.

Tunnen, mä oon sen kanssa naimisissa. On yrittäjä, autokaupoilla tehnyt omaisuuden.

Joo, olin useamman vuoden töissä yhdellä Suomen rikkaimmista ihmisistä. Aika maanläheinen tyyppi, välillä vähän liikaakin. Perhe ja sukulaiset sen sijaan olivat vähemmän kivoja...

Lähipiirissä useita. Mukavia, tavallisia, mutta helvetin pihejä!!!! ( ei kai sitä muuten pysy rikkaana). Huonosti pukeutuvia.

Olin Lontoossa sukulaiseni kanssa, kun sukulaiseni bisnestuttava pyysi meidät shamppanjal

asilliselle. Menimme vierailulle viiden tähden hotelliin, jossa bisnestuttava asui. Baari oli täynnä, mutta bisnestuttava pyysi tarjoilijalta tekemään meille tilaa, ja muutamaa minuuttia myöhemmin jostain oli ilmestynyt meille tyhjä pöytä täydestä baarista.

Kyseisellä bisnestuttavalla on luultavasti satojen miljoonien omaisuus. Oli sikäli todella mukavan oloinen, mutta tietynlaista pröystäilemistä puheista esiintyi. Puhui mm. siitä, kuinka poika hakee Harvardiin opiskelemaan (tuskin hän sinne omilla taidoillaan pääsee) ja oli kuulemma aiemmin ollut sorsastamassa tms, ja kun tuosta sorsastuksesta kyselin, niin ilmeisesti olisi pitänyt olla lupia, mutta kun olivat olleet yksityisillä mailla, niin eipä siitä ollut kukaan kiinnostunut.

Mutta siis juu oli mukavanoloinen heppu, mutta aika vaativa ja tuntui irtaantuneen hieman siitä tavallisten tallaajien todellisuudesta. Toisaalta kymmenien (ellei satojen) miljoonien omaisuudella niin olisin varmaan minäkin. Toisaalta hän tekee paljonkin hyvää mm. sijoittamalla pieniin suomalaisyrityksiin jne., ja taisipa olla rahoittamassa tuota uusinta Tuntematon sotilas-leffaakin.

Ihan samat murheet niillä on kuin muillakin. Olen tavannut potilaina useita. MT-ongelmia, perhekriisejä, elintapasairauksia, lastensuojelultakaan ei olla vältytty. Raha ei todellakaan tuo onnea.

Miljonääri nyt ei vielä kovin varakas ole. Varsinkin jos se on kiinni sijoituksissa. Ei sillä kovin leveästi elellä. Olemme mieheni kanssa ihan kivoja ihmisiä eikä meistä kyllä päälle näy että varallisuutta on.

Mä luulen, että entinen luokkakaverini on nykyään, ainakin hänen omistamansa firman liikevaihto oli useampi kymmenen miljoonaa viime tilikaudella.

En ole nähnyt heppua aikoihin, mutta ennenvanhaan oli vähän sellainen pelle, tosi sympaattinen ja hauska😃. Hän kosi mua kerran kännipäissään kun satuttiin törmäämään kartsalla, eli tässähän voitaisiin olla rikkaissa naimisissa. Vaan ei olla, otin kuitenkin tuon rakkaan pienituloisen nörttini❤️

Juu olen, monimiljonääri yritti iskeä minua aikoinaan. On ihan oikeasti rikas, monta isoa taloa, loma-asuntoja, sijoituskiinteistöjä, oma lentokone, hienoja autoja. Perusti jo nuorena yrityksen ja myi sen hulppeaan hintaan. Ihan mukava mies, tavallisen näköinen ja jos olisin ollut vapaa, olisin voinut kiinnostua. Mutta kun olin vuoden verran seurustellut poikaystäväni (nyk. aviomieheni) kanssa, niin enpä edes harkinnut. Rakastan miestäni, mutta olen minä joskus leikitellyt ajatuksella, että millaista elämä olisi, kun voisin tilata siivoojan, käydä kasvohoidoissa, ostaa vaatteita muualtakin kuin kirpparilta ja alennusmyynneistä, eikä olisi asuntolainaa niskassa. 

Olen. Opiskelukaveri. Hänen mummonsa kuoli ja isä (ainoa lapsi) ja ukki ovat jo kuolleet, eli koko erittäin pihin mummon omaisuus siirtyi suorilta kaverilleni. Kyllä meinasi lähteä 21-vuotiaalla mopo keulimaan kun tilille napsahti miljoona ja lisäksi osakkeet, monta asuntoa ja metsää. Nyt on saanut omalla työllä ja sijoittamalla itselleen muutaman miljoonan omaisuuden.

Muutama on tavattu, ihmisinä ihan taviksia ja haluavat itseään sellaisina myös kohdeltavan kuten teenkin. En edes tiennyt heidän olevan rikkaita ennenkuin näin muutamia juttuja tai he itse kertoivat, eivät erotu katukuvasta mitenkään.

Mun isällä n. 10 miljoonaa. Ihan taviksia ollaan koko perhe, mun elämää ei rahota mitenkään.

Itse olen reilulla kolmella miljoonalla.

Ihan yavallinen ylempi toimihenkilö kansainvälisessä suuryrityksessä. Palkka on ok mutta ei mikään mahtava. Vaurastumista auttoi se että asuimme kahteenkin otteeseen ulkomailla minun työni perässä.

En puhu varallisuudestani enkä kysy muilta mutta olen ihan varma että muutama tuttuni on myös millikerhossa.

Yhteistä meille on varmaan ahkeruus ja maltti rahan käytössä. Ja ennen kaikkea ylimääräisentahan sijoittaminen tuottamaan.

Miljonääriksi pääsee ihan helposti mutta se ei käy nopeasti. Itsellä ikää 51 javarallisuutta siis se 3 milliä.