Lue keskustelun säännöt.
Kaksi yh-äitiä ja lapset kämppiksiksi, mielipiteitä?
10.11.2017 |
Olen kolmekymppinen yh-äiti, paras ystäväni on samanikäinen ja meillä on samanikäiset tyttölapset, jotka ovat hyviä ystäviä keskenään. Olemme toistemme tyttöjen kummitädit. Asuttiin ystäväni kanssa vuosia kämppiksinä opiskeluaikoina, ja kodin jakaminen toimi erinomaisesti. Muutettiin erillemme, kun aloin odottaa lasta silloiselle miehelleni.
Olemme viimeisen vuoden ajan pohtineet suht vakavasti takaisin kämppiksiksi muuttamista. Säästäisimme kumpikin huomattavasti asumis- ja ruokakuluissa. Ystäväni on vuorotöissä, eikä hänen enää pitäisi tuoda tyttöään hoitoon, kun minä olisin kotona tyttöjen kanssa. Tulisi ehkä tehtyä joskus jotain kodin ulkopuolella, kun pääsisi edes joskus lähtemään ilman lastenhoitajan järjestämistä ja maksamista. Tytöillä olisi ympärillä kaksi turvallista aikuista yhden sijaan.
Minkälaisia ajatuksia tällainen järjestely herättää?
Kommentit (13)
Ei ole kokemusta tuontyyppisestä asumisjärjestelystä mutta uskoisin että toimii todella hyvin jos teillä on ystäväsi kanssa hyvä keskusteluyhteys ja olette joustavia. Voisin itse harkita vastaavaa kämppisasumista jos olisin yksinhuoltaja!
Jotain riitojahan tuossa varmaan syntyy, mutta hyödyt olisivat minun mielestäni kyllä ongelmia suuremmat. Suurin ongelma minkä keksin on se, että jos lapsistanne kasvaa tavallaan "sisarukset" yhdessäasumisen aikana, miten käy kun jossain vaiheessa muutattekin erilleen? Lisäksi jos hoitovastuu ei jakaudu tasaisesti, voi tulla riitoja. Muutoin kannatan! Enemmän tällaisia monimuotoisia asumis- ja perheratkaisuja jotka palvelevat kaikkia osapuolia ja vähemmän ydinperhemallin sokeaa toteuttamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saat Kelasta tukia niin varmista että teitä ei luokitella pariksi.
Ei saada tukia, joten ne eivät ole esteenä.
Joku kylle saattaisi helposti pitää teitä muuna kuin "vain" kämppiksinä, mutta mitä sitten. - Yhdessä varmaan pystyisitte järjestämään toisenlaiset puitteet lapsille kuin kumpikaan yksin. Mutta toki tuo totuttelua vaatii.- Vaikka eipä se automaattisesti olisi yhtään sen helpompaa, jos niin kävisi, että löytäisit itsellesi kumppanin (miehen) ja mielisitte asumaan saman katon alle. - Maailmalla, jossa sosiaaliturva ja naisren asema on huomattavasti huonompi kuin Suomessa, niin erilaiset kommuunit ja muut erilaiset yhteisasumis -muodot on paljon yleisempiä. - Suomessa kun on paljossa ajatus, että kukin pärjätköön omillaan, vaikka yhdessä saatettaisiin olla paljon vahvempia.
Kuulostaa hauskalta :) kannattaa kuitenkin pitää huolta että molemmilla on tarpeeksi myös omaa tilaa, muuten menee hermo.. Ja kotitöistä esim lista ja vuorottelu.
Vierailija kirjoitti:
Jos saat Kelasta tukia niin varmista että teitä ei luokitella pariksi.
Saatte te varmaan ainakin lapsilisään yh-korotusta?
En tiedä miten kela tuosta ajattelee. Jos muuttaisit miespuolisen ystävän kanssa yhteen niin teidät ainakin katsottaisiin menneen avoliittoon jolloin oikeus korotuksiin loppuu. (Ilmoittaako sateenkaariperheet erikseen kelaan että kyseessä on avoliitto vai miten?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta tuontyyppisestä asumisjärjestelystä mutta uskoisin että toimii todella hyvin jos teillä on ystäväsi kanssa hyvä keskusteluyhteys ja olette joustavia. Voisin itse harkita vastaavaa kämppisasumista jos olisin yksinhuoltaja!
Jotain riitojahan tuossa varmaan syntyy, mutta hyödyt olisivat minun mielestäni kyllä ongelmia suuremmat. Suurin ongelma minkä keksin on se, että jos lapsistanne kasvaa tavallaan "sisarukset" yhdessäasumisen aikana, miten käy kun jossain vaiheessa muutattekin erilleen? Lisäksi jos hoitovastuu ei jakaudu tasaisesti, voi tulla riitoja. Muutoin kannatan! Enemmän tällaisia monimuotoisia asumis- ja perheratkaisuja jotka palvelevat kaikkia osapuolia ja vähemmän ydinperhemallin sokeaa toteuttamista!
Tuosta ollaan puhuttu ja tarkoituksena olisi, että asutaan yhdessä ainakin siihen asti, että tytöt ovat isompia tai muuttaneet omilleen. Miksei pidempäänkin, tämä olisi meille siis ihan pitkäaikainen ratkaisu. Toki on mahdollista, että jompikumpi tai kumpikin löytää miehen tässä vuosien varrella, mutta en usko, että yksinasuvanakaan olisin kovin innostunut muuttamaan yhteen uuden kumppanin kanssa niin pitkään kuin tyttö asuu kotona. :)
Kuulostaa ihanalta. Oon vähän kade!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ajatus! Mä olisin ollut lapsena aivan innoissani tuollaisesta ratkaisusta, olin yh-äidin ainoa lapsi ja niin oli myös paras ystäväni.
Tosin kannattaa hommata tarpeeksi tilava asunto ja sopia tarkat säännöt kaikesta. Lasten kanssa on aika eri tilanne kuin opiskelijakämppiksinä, mutta toisaalta onhan teillä jo kokemusta yhdessä asumisesta ja tiedätte että homma toimii.
Kuulostaa hyvältä idealta. Olin tulossa huomauttamaan, että lasten kannalta asuinpaikan ja kotona asuvien ihmisten kokoonpanon muuttuminen on aina stressaavaa ja että jos tuollaiseen järjestelyyn ryhdytte, niin se tulisi mieltää pitkäaikaiseksi eikä niin, että kun tilanteeseen on totuttu, koko paletti kääntyykin taas ylösalaisin. Mutta olitkin ottanut tämän jo huomioon :)
Onko sinulla ja ystävälläsi samanlaiset käsitykset lasten kasvattamisesta? Samassa taloudessa asuvilla lapsilla pitäisi olla samat säännöt esim. kotiintuloaikojen yms. suhteen. Uusperheeksihän teitä voisi kutsua, sillä erotuksella että aikuiset eivät ole parisuhteessa keskenään.
Yksi vinkki, älkää muuttako liian pieneen asuntoon vaikka siinä säästäisi kuinka rahaa. Säästäkää mieluummin hermoja ja järjestäkää niin, että jokaiselle löytyy joku oma henkilökohtainen soppi, jonne muilla ei ole asiaa. Kenenkään ei pitäisi joutua luopumaan yksityisyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana idea, en ole koskaan tullut ajatelleeksi että näinkin voisi tehdä.
Itse en ole samanlaisessa tilanteessa, mutta kun aloin pohtimaan tätä ideaa, kuulostaa se todella käyttökelvolliselta, varsinkin kun taloudellinen ja sosiaalinen hyöty on selkeästi olemassa.
En ole varma lukiko jo jossain, mutta mitä mieltä lapset ovat ajatuksesta?
Kuulostaa hyvältä. Mutta onko teillä siis tarkoitus muuttaa neliöön, koska tarvitsette kuitenkin jokainen oman huoneen? Saako udella asutteko maalla vai kaupungissa? Ihan joka omakotitalossakaan ei ole neljää makuuhuonetta, joten tuon kokoiset asunnot ovat varmaan jo vähän kalliimpia tai harvinaisempia. Yksi vaikeus mikä tuli mieleen on tilanne, jossa asunnon huoneet eivät ole tasakokoisia. Voi tulla esim. tytöille epäoikeudenmukaisuuden tunne, jos toinen joutuu asumaan pienemmässä huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä. Mutta onko teillä siis tarkoitus muuttaa neliöön, koska tarvitsette kuitenkin jokainen oman huoneen? Saako udella asutteko maalla vai kaupungissa? Ihan joka omakotitalossakaan ei ole neljää makuuhuonetta, joten tuon kokoiset asunnot ovat varmaan jo vähän kalliimpia tai harvinaisempia. Yksi vaikeus mikä tuli mieleen on tilanne, jossa asunnon huoneet eivät ole tasakokoisia. Voi tulla esim. tytöille epäoikeudenmukaisuuden tunne, jos toinen joutuu asumaan pienemmässä huoneessa.
Asumme tällä hetkellä kummatkin melko kalliissa asunnoissa pääkaupunkiseudulla, tarkoituksena olisi hakea asuntoa jossa 4+ huonetta. Mikään kiire ei ole muutolla tai millään muullakaan, joten katselemme rauhassa valikoimaa ja mietimme minkälainen pohjaratkaisu meille toimisi. Näin alustavasti mieleen on noussut vain se, että olisi paljon tilaa eivätkä kaikki makkarit olisi seinänaapureina keskenään.
Tytöille ollaan juteltu asiasta alustavasti ja tykkäävät ajatuksesta, vaikuttaa siltä että haluavat yhteisen makuuhuoneen. Sitä voidaan toki kokeilla alkuun, mutta muutamme joka tapauksessa niin, että kaikille on pitkällä tähtäimellä omat huoneet.
Jos saat Kelasta tukia niin varmista että teitä ei luokitella pariksi.