Pahin kipusi?

Mulle ei ole onneksi mitään kovin pahaa sattunut, mutta yhtäkkinen munuaisiin noussut virtsatulehdus oli aika kamala. Mitään virtsatulehduksen oireita ei ollut, mutta äkkiä alkoi kova lamaannuttava selkäkipu, vatsakipu ja kylkikipu. En pystynyt liikkumaan kunnolla, pystyin hieman kivusta kieriskelemään. Mies vei minut ensiapuun.

Toinen aika kamala oli se, kun remonttia tehdessä kannoimme miehen kanssa painavaa lähes satakiloista liimapuupalkkia sisään ja otteeni lipesi, totta kai se putosi varpaille ja kolme varvasta murtui ja varpaiden päät halkesivat. Tikattavaksi vaan ja hirveät tuskat

Munasarjakysta. Kuin suuri appelsiini vatsaontelossa. Paikallaan ollessa oli ihan OK, mutta jos joutui kävelemään askeleenkaan verran, kipu oli sietämätön. Viimeisin kipukohtaus vieläpä alkoi ollessani kaupungilla asioimassa. 

Sain lapsena muutaman kerran jonkun kipukohtauksen, jonka syy ei selvinnyy,koska lääkäriin ei viety.

Oireina oli siis virtsan pidättelystä aiheutunut sietämätön vatsa- ja selkäkipu, joka oli niin paha, että en pystynyt liikahtamaankaan, oksensin ja nousi kuume.

Pahin kipu oli takareisissä kun välilevynpullistuma tukki selkäydinkanavan. Keskivartalosta lähti kokonaan tunto enkä siis voinut pissata tms. Kaverin isä vei sairaalaan ja huusin täyttä huutoa. Olin tuolloin korvaushoidossa joten en saanut mitään kipulääkettä leikkauksen jälkeen. No joo, buranaa. Voitte kuvitella auttoko. Nostivat vaan korvaushoitoannosta eikä se auttanut yhtäään!! Kipukynnys on mulla tosi korkea. Huusin seuraavat 36h, että tappakaa mut, en kestä tätä. Se tuntu ihan kidutukselta.

Maha ja pääkipu mulla pahimmat.

Vatsakipu, meni sitten taju veskissä kivusta ja kaaduin eteenpäin. Heräsin 4h myöhemmin kusen, paskan ja veren peitossa. Makasin toiset pari tuntia ennekuin oli voimia nousta thjään ammeeseen ja makasin siellä vielä muutama tunti lisää. Lopulta peseytyen.

Ja aamulla sitten sairaalaan jossa pidettiin pari kuukautta.

Mulla ei ole ollut kovaa kipua vaan kyseessä oli tuska. Töissä tipuin ja tämän johdosta minulta murtui 2 selkänikama. Koko ajan oli sellainen tuska kuin tupakoinnin lopettaneella henkilöllä. Sairaalassa minut koetettiin nostaa istumaan. Tuli niin kova tuska, että olisin mieluummin tappanut itseni sillä hetkellä jos olisin saanut minkäänlaisia välineitä siihen.

Moni paikka on särkynyt ja on ollut esimerkiksi sellaisia selkäkipuja, että ei voi kuin paikallaan huutaa, mutta kyllä omalla kohdalla silti synnytyksen avautumisvaiheen huippu ennen kuin epiduraali pelasti, se oli se pahin. En halua enää ikinä kokea sellaista kipua. Sitä sanotaan, että synnytyskivun unohtaa, mutta paskat se minnekään unohdu. Tai ei ainakaan minulla. 

Sappikohtaukset kuulostavat ihan hirveiltä, en ole onneksi kokenut ja toivottavasti en koekaan. 

Hammaskipu. Se oli niin kamalaa, että oksetti ja pyörrytti. Jouduin mennä juhannuksena hammaslääkärin päivystykseen. 

Migreeni on kamala särky. 

Joku järkyttävä mahakipu. Hiki vaan valui ja makasin tuskissani sohvalla. Olin ihan varma, että joudun lähteä päivystykseen. Kipu helpotti, kun nousin ylös. 

Munuaiskivikohtaukset olivat niin kamalat, että pahempaa kipua on vaikea kuvitellakaan. Ensimmäisen sain, kun odotin lasta viimeisilläni. Synnytys piti käynnistää kipujen takia, ja käynnistetty synnytys oli lastenleikkiä munuaiskivikipuun verrattuna. Munasarjakystan kiertymisestä tullut kipu ylsi lähes samalle viivalle.

Kuukautiskivut teininä. Särki selkää ja vatsaa ihan tosissaan ja välillä tuntui kuin joku olis puukolla tökkinyt. Makasin maassa sikiöasennossa ja itkin.

Arvon tässä, kumpi oli pahempi, kaksi pahaa on ollut: Sappikohtaus ja "harjanäyte" (gynen sanoin, kohdusta, ei pitänyt sattua ollenkaan!). Jälkimmäisessä olisin pudonnut pyörtyneenä lattialle, jollen olisi ollut jo valmiiksi gynen tutkimuspöydällä. Kylmä hiki nousi otsalle. Kai tämä harjanäyte oli kuitenkin se pahempi. Vaikka sappikohtaus oli kyllä hirveä myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sappikivut! Voi jestas. Viimeisin kohtaus kesti kolme tuntia ja makasin sen ajan olohuoneen lattialla. Mitään ei voinut liikuttaa kun jokainen liike tuntu repivän rinnan ja kyljet. Piti vaan puuskuttaa hiljaa ja hyristä. Mies kyseli koko ajan että pitäskö soittaa ambulanssi. Onneksi helpotti sen kolmen tunnin jälkeen. En ole synnyttänyt, joten ehkäpä se ylittäisi nuo sappikivut.

Synnytäneenä voin todeta, että sappikivut ovat mulla ainakin vielä pahempia kuin synnytyskipu.

Samaa sanon minä! Ennemmin synnytä vaikka viikon kuin kokisin enää yhtään sappikipua. (multa poistettu)

Kokonaisvaltainen fyysinen (ja psyykkinen) kipu silloin kun lopetin tupakoinnin. Kolmas savuton päivä oli yhtä tuskaa, mutta neljäntenä oireet alkoivat jo helpottamaan. Tähän ei auttaneet edes särkylääkkeet.

Lopetin tupakoinnin siis kertalaakista ilman mitään korvaushoitoja.