Miksi äidit pitävät kotiäitiyttä uuvuttavana?

Olin vuosia kotiäiti ja se oli ihanaa, vauhdikasta ja mukavaa aikaa. Stressitöntä ja parasta, kun sai olla rakkaittensa kanssa. Kaikille homma ei silti sovi.

Se on monelle raskasta kun elämä supistuu vain yhteen rooliin. Vanhemman rooli on sitä paitsi yksi vastuullisimmista; onhan vanhempi vastuussa jonkun/joidenkin elämästä. Kotitöiden lisäksi myös metatyö jää usein kotona olevan vanhemman harteille, ja työssä käyvä ei välttämättä koskaan näe tai millään tavalla tajua mitä tämä metatyö edes on tai miten paljon sitä on.

Ehdota puolisollesi että vaihdatte osia: sinä jäät kotiin lasten kanssa ja hän palaa töihin.

No itsehän sinä olet työsi valinnut ja sen ettet jää koti-isäksi.

Itselleni on helpompaa olla töissä kuin mitä oli olla kotona (5 vuotta olin ja liian pitkään yritin).

Ihmetteletkö myös miksi omaishoitajilla on muka niin rankkaa?

Jaa a,harvemmin saan kyllä kahvit kotona juoda rauhassa lasten kanssa. Toivot siis että vaimollasi olisi raskasta ja itselläsi helppoa? True love.

Oma äitini oli kotiäitinä koko lapsuuteni ja sisarusteni lapsuuden ajan. Hän imuroi, kokeili meikkejä, laittoi pyykit koneeseen, luki lehtiä ja katseli päiväohjelmia telkasta. Välillä kahvit. Me lapset leikimme keskenämme. Äiti laittoi ruokaa. Kotityöt tehtiin yhdessä, kun me vanhimmat olimme alakoululaisia. Yksi imuroi vuorollaan eteisen, toinen yhden makkarin, kolmas toisen jne. 

Kun isäni jäi työttömäksi ruumiillisesta työstä ja ehdotti äidilleni koulutuksensa hyödyntämistä ja töihin menoa, äiti ei suostunut, koska se olisi liian epämukavaa. Asiasta käytiin kotona monet riidat siihen aikaan.

Kotiäitiys ei ole nykyaikana uuvuttavaa, kun koneet hoitavat kaikki ruumiilliset hommat, mutta se on henkisesti rampauttavaa. Ennenvanhaan kotiäitiys oli uuvuttavaa.

Sitten on näitä football mom -kotiäitejä, jotka ajaa itsensä burnoutiin kunnianhimoisella vanhemmuuden suorittamisellaan ja kaikista suoritteista tietenkin otetaan kuva ja ladataan Instaan jne.

En todellakaan tiedä mitä on meta työ. En valinnut työssäkäyvän roolia vaan se on ainoa vaihtoehto. On pieni vauva, 2v ja 4v. Minulla ei ole millä imettää enkä ole raskaana tai äitiyslomalla. Silti vaikka otan työn jälkeen ison roolin arjen pyörittämisessä, otan lapset ja häivyn esim kauppaan, tai siivoan, hoidan kotia ja annan äidille vapaata aikaa, se on minulle kevyttä työhön nähden kun saan edes hetkeksi hengähtää. Välillä ihmettelen miten vaimo ei saa astianpesukonetta tyhjäksi kun on apulaisia, minä saan eikä se ole edes vaikeaa, kamat nopeasti koneesta pöydälle ja siitä rauhassa kaappiin. Aina ei oikein tiedä että mitä sitten tekevät että niin raskasta on, kun en itse keksi keksimälläkään sellaista. En todellakaan toivo että kotona olisi vaikeaa ja raskasta olla lasten kanssa, päinvastoin, mutta ihmettelen vain. Kun ei ne päivät jolloin itse olen lasten kanssa ole raskaita ollenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tiedä mitä on meta työ. En valinnut työssäkäyvän roolia vaan se on ainoa vaihtoehto. On pieni vauva, 2v ja 4v. Minulla ei ole millä imettää enkä ole raskaana tai äitiyslomalla. Silti vaikka otan työn jälkeen ison roolin arjen pyörittämisessä, otan lapset ja häivyn esim kauppaan, tai siivoan, hoidan kotia ja annan äidille vapaata aikaa, se on minulle kevyttä työhön nähden kun saan edes hetkeksi hengähtää. Välillä ihmettelen miten vaimo ei saa astianpesukonetta tyhjäksi kun on apulaisia, minä saan eikä se ole edes vaikeaa, kamat nopeasti koneesta pöydälle ja siitä rauhassa kaappiin. Aina ei oikein tiedä että mitä sitten tekevät että niin raskasta on, kun en itse keksi keksimälläkään sellaista. En todellakaan toivo että kotona olisi vaikeaa ja raskasta olla lasten kanssa, päinvastoin, mutta ihmettelen vain. Kun ei ne päivät jolloin itse olen lasten kanssa ole raskaita ollenkaan. Ap

Aika rauhalliset lapset teillä jos kaupassa käyntikin yksin kolmen pienen kanssa on sinusta kevyttä.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tiedä mitä on meta työ. En valinnut työssäkäyvän roolia vaan se on ainoa vaihtoehto. On pieni vauva, 2v ja 4v. Minulla ei ole millä imettää enkä ole raskaana tai äitiyslomalla. Silti vaikka otan työn jälkeen ison roolin arjen pyörittämisessä, otan lapset ja häivyn esim kauppaan, tai siivoan, hoidan kotia ja annan äidille vapaata aikaa, se on minulle kevyttä työhön nähden kun saan edes hetkeksi hengähtää. Välillä ihmettelen miten vaimo ei saa astianpesukonetta tyhjäksi kun on apulaisia, minä saan eikä se ole edes vaikeaa, kamat nopeasti koneesta pöydälle ja siitä rauhassa kaappiin. Aina ei oikein tiedä että mitä sitten tekevät että niin raskasta on, kun en itse keksi keksimälläkään sellaista. En todellakaan toivo että kotona olisi vaikeaa ja raskasta olla lasten kanssa, päinvastoin, mutta ihmettelen vain. Kun ei ne päivät jolloin itse olen lasten kanssa ole raskaita ollenkaan. Ap

No tuttipullot on keksitty. Jää kotiin vaikka puoleksi vuodeksi ja akka töihin, senkus kokeilet. Toisaalta, aika harvalla on noin raskasta työtä kuin sulla, suurimmalla osalla on ihan helppoa toimistotyötä jota harvoin kukaan on kyttäämässä. Kotona olemissa varmaan useimmiten on se raskasta että sielläkin on kuin vankilassa, varsinkin kun on kolme noin pientä lasta. kun on noin pienillä ikäeroilla lapsia se on todella rasittavaa kun jokainen on eri kehitysvaiheessa mutta kuitenkin niin pieniä ettei vanhimmastakaan ole juuri mitään hyötyä pienten kanssa. Mulla on kaksoset ja niiden hoito oli helppoa verrattuna että olis ollut vauva ja 2v. Se mikä mua otti aivoon kaksosten kanssa oli se, että ne oli mun vastuulla suurimman osan aikaa, mun piti tietää niistä kaikki, siitä mitä ne on syöny ja koska, kuinka ne on nukkunu, mitä on tullu vaippaan, miten ne kehittyy, meneekö kaikki neuvolan sääntöjen ja käyrien mukaan, mitä vaatteita niillä pitää olla ym. ym. joka helvetin pieni yksityiskohta kahden ihmisen elämästä oli mun vastuulla, toki tein suurimman osan kotitöistäkin siinä samalla. Kahden kanssa ei viitsinyt mihinkään lähteä, ihan helvetin raskasta kantaa kahta kantokoppaa, ei kauppoihin ym. päässyt edes ovesta sisälle niiden kanssa. Odotin aina että mies tulee vuorotyöstä kotiin että pääsen kauppaan, mies kävi kävelylenkillä vielä joka ilta, ja useasti viikon aikana vanhaa äitiään katsomassa, minä siis kökin kersojen kanssa vielä illatkin vaikka mies olis ollut päivävuorossa.

Kun lapset vähän kasvoi aloin tyrkätä ne vähintään kerran viikossa miehen mukaan sinne anopin luo, ja sitten mies alkoi muutenkin ulkoilla kersojen kanssa, otti ne kärryihin ja vei johonkin puistoon  tai koulun pihalle leikkimään, ja minä sain olla yksin kotona. Mies sanoi että hän olisi halunnut olla lasten kanssa kotona, minä kun olin työtön niin se ei ollut mahdollista, mielelläni olisin mennyt töihin "lepäämään". Kun vihdoin pääsin töihin, niin nautin siitä kovasti, se että kuuluu työyhteisöön, on työkavereita, mielekästä työtä, tunne että minä osaan ja minua arvostetaan... ja siitä maksetaan palkkaa.

Sitten on näitä football mom -kotiäitejä, jotka ajaa itsensä burnoutiin kunnianhimoisella vanhemmuuden suorittamisellaan ja kaikista suoritteista tietenkin otetaan kuva ja ladataan Instaan jne.

Tää on niin totta!!

Itse en kokenut aikoinaan raskaaksi olla kotona lasten kanssa muuta kuin henkisesti. Piirit oli niin pienet eikä kaikenmaailman äiti-vauva kerhot kiinnostanu. Tein kotityöt siinä samalla lasten kanssa touhutessa ja päikkärien aikaan nautin omasta ajasta hyvän leffan parissa. Välillä kahviteltiin ystävien kanssa. Viikonloppuna sit isäkin osallistui enemmän kodin hoitoon. Ainut raskas koko aikana oli kun poika herätti lähes joka yö huutaen äiti ja sit jatkoi uniaan. Tätä kesti muutaman vuoden. Nyt (17v.) pitää hereillä kun täytyy pelata yökaudet kavereitten kanssa koneella!!

No jos on epämieluisa työ, niin se voi olla raskaampaa sitten se. Moni ammatti on kuitenkin henkisesti antoisa, niin että töissä käy ihan mielellään. Samalla näkee työkavereita, pääsee aikuisten lounaalle yms. Itse olen ollut paljon lasten kanssa kotona, välillä nauttinut ja välillä ollut uupuneempi, sellaista elämä on. Sanoisin kuitenkin, että keskimäärin olen pirteämpi nyt kun lapset on koulussa ja itse töissä. Pikkulasten hoitaminen on mun mielestä keskiraskas duuni eikä siinä saa henkisiä haasteita, joista ainakin minä nautin. Valppaana pitää olla joka sekunti, kuunnella uhmat ja kiukut ja toistaa puuduttavia rutiineja. Toki omiaan rakastaa, mutta silti...

Omaa kotiäitiyttä helpotti se, että mieheni ei kadehtinut minua, vaan oli kiitollinen, hän ei olisi kuulemma jaksanut jäädä kotiin. Enkä minäkään tunkenut lapsia ovella heti hänelle kirosanojen saattelemana, vaan muistin kyllä että työpäiväkään ei ole mikään lepoloma.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on näitä football mom -kotiäitejä, jotka ajaa itsensä burnoutiin kunnianhimoisella vanhemmuuden suorittamisellaan ja kaikista suoritteista tietenkin otetaan kuva ja ladataan Instaan jne.

Tää on niin totta!!

Itse en kokenut aikoinaan raskaaksi olla kotona lasten kanssa muuta kuin henkisesti. Piirit oli niin pienet eikä kaikenmaailman äiti-vauva kerhot kiinnostanu. Tein kotityöt siinä samalla lasten kanssa touhutessa ja päikkärien aikaan nautin omasta ajasta hyvän leffan parissa. Välillä kahviteltiin ystävien kanssa. Viikonloppuna sit isäkin osallistui enemmän kodin hoitoon. Ainut raskas koko aikana oli kun poika herätti lähes joka yö huutaen äiti ja sit jatkoi uniaan. Tätä kesti muutaman vuoden. Nyt (17v.) pitää hereillä kun täytyy pelata yökaudet kavereitten kanssa koneella!!

Hyvin kirjoitettu. Nykyisin äidit näännyttää itsensä kaikilla ihme kerhoilla ja yhteisöllisyydellä. Lukevat netistä miten muka muilla on ja yrittävät sitten elää muiden laatimaa elämää. Itsenäiset naiset viihtyy kotonakin lasten kanssa, tai missä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Jaa a,harvemmin saan kyllä kahvit kotona juoda rauhassa lasten kanssa. Toivot siis että vaimollasi olisi raskasta ja itselläsi helppoa? True love.

Sama pätee toiseenkin suuntaan. Ja jos ap:n vaimo tosiaan valittaa että on raskasta niin hyvin voi vaihtaa rooleja välillä! Vaimo töihin "lepäämään" ja ap jää kotiin lapsen/lasten kanssa. Enemmän saa irti isyydestäänkin ja tulee läheisemmät välit lapsiin kun viettää tiiviisti aikaa heidän kanssaan. Reilua olisi jakaa jotenkin tuo kotona-olo aika molempien vanhempien kesken.

Heti kun imetysvaihe on ohi niin vaimo töihin ja ap kotiin.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tiedä mitä on meta työ. En valinnut työssäkäyvän roolia vaan se on ainoa vaihtoehto. On pieni vauva, 2v ja 4v. Minulla ei ole millä imettää enkä ole raskaana tai äitiyslomalla. Silti vaikka otan työn jälkeen ison roolin arjen pyörittämisessä, otan lapset ja häivyn esim kauppaan, tai siivoan, hoidan kotia ja annan äidille vapaata aikaa, se on minulle kevyttä työhön nähden kun saan edes hetkeksi hengähtää. Välillä ihmettelen miten vaimo ei saa astianpesukonetta tyhjäksi kun on apulaisia, minä saan eikä se ole edes vaikeaa, kamat nopeasti koneesta pöydälle ja siitä rauhassa kaappiin. Aina ei oikein tiedä että mitä sitten tekevät että niin raskasta on, kun en itse keksi keksimälläkään sellaista. En todellakaan toivo että kotona olisi vaikeaa ja raskasta olla lasten kanssa, päinvastoin, mutta ihmettelen vain. Kun ei ne päivät jolloin itse olen lasten kanssa ole raskaita ollenkaan. Ap

Onko sun vaimo siis viidettä vuotta putkeen kotiäitinä vai käynyt välillä duunissa? Astianpesukoneen tyhjentäminen ei tosiaan ole hirveän vaativaa, mutta jos elämä on käytännössä siivoomista ja lastenhoitoa, niin kyllä se tiskikoneen luukun eestaas louskuttelu jossain vaiheessa saattaa alkaa ahdistaa.

Sulla ei ole millä imettää, OK. Etpä siis myöskään voi käsittää miten rankalta voi tuntua olla pienen ihmisen ruoka-automaatti. Varsinkin kun kaksi muuta pientä tyyppiä häärii jaloissa. Itse en enää jaksaisi sitä että joku on musta niin riippuvainen kuin pieni vauva varsinkin on, onneksi omat lapset on jo aika isoja.

Mä myös kaipaan säännöllistä mahdollisuutta keskustella jonkun aikuisen kanssa aikuisten asioita, ja sellasia jotka mua kiinnostaa - perhekahvilassa väkisin väännetty keskustelu jostain lastenrattaiden ominaisuuksista ei vaan oo mun juttu. Lasten kuullen ei voi ystävien kanssa puhua mistä lystää, ja koko ajan keskustelun keskeyttää joku minityyppi.

Vanhemmuus on sitä paitsi niin paljon enemmän kuin huoltamista, perustarpeiden täyttämistä. Se on läsnäoloa, virikkeitä, itsehillintää, kärsivällisyyttä, ärtymystä, liikutusta, epäitsekkyyttä. Se on kasvattamista ja kasvamista.

Se on aika paljon enemmän kuin astianpesukoneen tyhjennys lokoisan kahvittelun lomassa.

Kyllä kaupassakin käy monen lapsen kanssa, en edes muista koska kävin yksin kaupassa vaikka käyn joka viikko, meillä on aina ollut lapset mukana kaupassa. Helppo sanoa että toinen olisi töissä kun ei ole työpaikkaa ja minulla on lainat ja muut maksettavana. on varmasti kevyempiäkin töitä, mutta minun työ ei sitä ole. Kaukana nautinnosta yövuorossa aamuyöllä tapella ennenkaikkea hereilläpysymisen kanssa saati vielä yrittää jotakin tehdä. Aamulla ehkä saa muutaman tunnin nukuttua jos lapset ei pidä kovin isoa meteliä. Ap

sulla on raskas työ ap, mutta ei se poista sitä, että vaimollakin voi olla rankkaa ja tylsää lasten kanssa himassa ja paineita siitä, ettei ole työpaikkaa minne palata...

Parasta olis, ettei uupuis noin paljon, että rupee kateelliseksi omalle puolisolleen ja alkais kilpailla kumman elämä on vittumaisempaa. Haloo, se on kuitenkin teidän yhteinen elämä ja yhteiset lapset, koittakaa nyt tehdä siitä yhdessä mahd. siedettävää, ehkä jopa mukavaa.

Ja ps. sun duunin rankkuus ei ole sun vaimon vika (kai?) Vai olisko sulla ilman vaimoa helpompi työ, mukavampi elämä ja hoitaisit lapset paremmin ihan itseksesi??