Onko mahdollista erota niin, että asuu kuitenkin vielä esim 6kk yhdessä ja tekee normaaleja juttuja yhessä? (sukuloinnit, joulut, yms?)

Elätkö muunkin elämäsi siten miten toiset käskee?

Tuossa tapauksessa suosittelen parisuhdeterapiaa. Lisäksi joustava mieli parisuhteessa-kirjaa.

Elät elämääsi av:n neuvojen mukaan? :'D

Eläkää kumpikin omassa asunnossa. Sitten tapailette ja olette joskus yötä. Sehän on tosi hauskaa. Eläkää sillä tavalla.

Saat tehdä mitä haluat, mutta varsinaista avioeroa varten pitää asua asumuserossa puoli vuotta

Hei haloo, nyt valoja päälle!

Yritin kysyä neuvoa, mitä tehdä kun mies sanoo että tunnun siskolta. Monen kymmenen viestin jälkeen tulin siihen tulokseen, että en mitään. Ei kai se ole miehellekään oikein. Lisäksi moni kertoi, että samanlaisessa tilanteessa uuden kanssa oli kun olisi tulleet valot päälle pimeyteen. En halua riistää mieheltä mahdollisuutta onneen.

Vierailija kirjoitti:

Saat tehdä mitä haluat, mutta varsinaista avioeroa varten pitää asua asumuserossa puoli vuotta

Mitä höpiset. Kyllä sitä saa avioeron, vaikka asuisi loppuelämän yhdessä.

Me erottiin jo vuosia sitten mutta vietetään joulut ym. yhdessä. Mukana toisinaan myös nykyiset kumppanit lapsineen tai ilman. Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Hyviä välejä kannattaa vaalia, ne ovat lastenkin etu.

Vierailija kirjoitti:

Eläkää kumpikin omassa asunnossa. Sitten tapailette ja olette joskus yötä. Sehän on tosi hauskaa. Eläkää sillä tavalla.

Ei ole varaa vielä muuttaa. Ja kun muutan, niin en enää halua olla tekemisissä. Tiedän, että elättelisin toivoa ja roikkuisin, sitten hajoaisin palasiksi jos tietäisin toisen tavanneen jonkun. Liian rankkaa. Kerrasta poikki ja omia uusia pettymyksiä kohti.

Vierailija kirjoitti:

Yritin kysyä neuvoa, mitä tehdä kun mies sanoo että tunnun siskolta. Monen kymmenen viestin jälkeen tulin siihen tulokseen, että en mitään. Ei kai se ole miehellekään oikein. Lisäksi moni kertoi, että samanlaisessa tilanteessa uuden kanssa oli kun olisi tulleet valot päälle pimeyteen. En halua riistää mieheltä mahdollisuutta onneen.

Eli olette unohtaneet hoitaa suhdetta ja läheisyys on loppunut. Läheisyyden saa takaisin jos molemmat sitoutuvat työn tekemiseen suhteen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin kysyä neuvoa, mitä tehdä kun mies sanoo että tunnun siskolta. Monen kymmenen viestin jälkeen tulin siihen tulokseen, että en mitään. Ei kai se ole miehellekään oikein. Lisäksi moni kertoi, että samanlaisessa tilanteessa uuden kanssa oli kun olisi tulleet valot päälle pimeyteen. En halua riistää mieheltä mahdollisuutta onneen.

Eli olette unohtaneet hoitaa suhdetta ja läheisyys on loppunut. Läheisyyden saa takaisin jos molemmat sitoutuvat työn tekemiseen suhteen eteen.

referoinniksi voin kertoa että olen alle 30v, hoikka, kaunis, liikunnallinen (tää olis ollut seuraava "mäpäs keksin ihan uuden jutun mitä et oo ite tajunnu" -kommentin aihe)

Meillä on joka päivä läheisyyttä: halailua, pussailua, rapsuttelua, silittelyä. kunnioitusta, toisen eteen tekemistä jne. ei vaan ole sitä seksiä eikä tule. ei hepeneillä, ei suorilla ehdotuksilla, ei millään. ei ees sillä että antaisin miehelle vaan nautintoa. hänellä toimii pelit ja vehkeet ihan hyvin, jos joskus "pakotan". joten ei ongelmaa sielläkään.

tulikohan nyt sitte kaikki itsestäänselvyydet jo läpi

Eikö rakkaus ole avioliitossa tärkeintä, jopa tärkeämpää kuin seksihalujen kohtaaminen?

Vierailija kirjoitti:

Eikö rakkaus ole avioliitossa tärkeintä, jopa tärkeämpää kuin seksihalujen kohtaaminen?

Tätä mieltä olen itsekin. Mutta kai sitten miehet ja seksi on niin eri asia. En halua viedä mieheltäni sitä yhtä tärkeimmistä asioista hänelle.

Onnistuuhan se noinkin, avioliitto on sopimus ja sillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä sen kanssa, missä ja kenen kanssa asut tai missä vietät joulusi.

Mutta jos elämä muuten sujuu, niin eikö kannattaisi pitää kiinni tuosta liitosta ja hakea sitä seksiä muualta? Jos haluttaa, mutta ei kotona tai kotona ei saa, niin voitte sopia hakevanne sitä muualta. Yhteiset säännöt vaan sivusuhteille ja elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuuhan se noinkin, avioliitto on sopimus ja sillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä sen kanssa, missä ja kenen kanssa asut tai missä vietät joulusi.

Mutta jos elämä muuten sujuu, niin eikö kannattaisi pitää kiinni tuosta liitosta ja hakea sitä seksiä muualta? Jos haluttaa, mutta ei kotona tai kotona ei saa, niin voitte sopia hakevanne sitä muualta. Yhteiset säännöt vaan sivusuhteille ja elämässä eteenpäin.

On sitäkin mietitty. Mutta jomman kumman varmasti ihastuminen veisi. Ja sitten olisi vaan sekavaa ja rumaa jälkeä.

Mietin myös, että olisiko hyvä, jos tuossa yhdessäoloaikana saisi jo tapailla muita? Luulen että minua se auttaisi vähän unohtamaan, mutta lykkääkö se vaan sitten varsinaisen kivun käsittelyä..

Tuntuu ikävältä, että tää elämä meni näin. Että rakkaus ei vaan riitä. Miten sitä voi lakata rakastamasta?

Ei tässä varmaan itsekään vuosien päästä enää kovin hyvin voi, jos on seksuaalisesti ihan ilmaa.. kai. Vielä se ei ole häirinnyt

Miksi ei voi vaan asua?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi vaan asua?

Haluaisin nauttia yhdessäolosta mahdollisimman normaalista ja rauhassa loppuun asti. saattohoito...