Vanhemmat ujoja, lapset rohkeita? Ja toisinpäin
Tiedättekö tällaisia tapauksia? Alemmasta keskustelusta tuli mieleen. Itse tiedän useita tällaisia tapauksia, joissa vanhemmat on ujoja, hiljaisia jen, mutta lapset roheita ja itsevarmoja. Samoin tiedän tosi itsevarmoja, puheliaita, roheita vanhempia, joiden lapset oavt ihan päinvastaisia.
Olen miettinyt mistä tämä johtuu. Onko se niin, että jos vanhemmalla on huono itsetunto, hän haluaa erityisesti tukea lapsen itsetuntoa. Ja taas sellainen joka ei itse ole kärsinyt tällaisista asioista, ei ota sitä huomioon. Ja toisaalta voi olla jotenkin niin yli-itsevarma ja vahva että lapsi kokee että kaikkien on oltava sellaisia jne.
On muunlaisiakin tapauksia, ehkä nämä poikkeuksia? Mutta olen tosi hämmästyttävän usein törmännyt tällaiseen. Lapsi on sosiaalinen joka paikassa kuin kala vedessä, mutta vanhemmat on ujoja. Muuten ihan kunnon kansalaisia ja huolehtii lapsista hyvin, mutta ujoja.