Lue keskustelun säännöt.
Kertoiko sukulaisenne tms. ikinä inhimillisyydestä tai "veljeilystä" vihollisen kanssa talvi- ja jatkosodassa?
08.11.2017 |
Minun vaarini kertoi, että heidän lohkollaan sovittiin venäläisten kanssa, että molemmat saa käydä hakemassa vettä rintamalinjan välissä olevalta kaivolta. Vaihtoehtoiset vesipisteet olisi olleet matkojen päässä, joten tämä sopi molemmille.
Kerran kuitenkin joku ylempi suomalaisupseeri oli ollut tarkastuskäynnillä ja nähnyt venäläisen noutamassa vettä. Hän oli määrännyt, että venäläistä on ammuttava. Ainakin ensimmäinen laukaus oli mennyt (tarkoituksella?) ohi ja venäläinen oli alkanut pelleillä sen seurauksena. Vaarini ei kertonut miten tilanne päättyi. Toivottavasti eivät ampuneet miesparkaa. Uskon että ei, sillä vaarini nauroi niin makeasti tälle pelleilylle enkä usko että hän olisi tehnyt niin, jos mies olisi kuollut.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempieni kotitila oli Karjalankannaksella. Perhe palasi sinne talvisodan evakosta takaisin, kun jatkosota mahdollisti paluun. Jossakin asemasodan vaiheessa venäläisiä sotavankeja sijoitettiin apuvoimaksi maataloihin, joista isäntä oli rintamalla.
Mummo kertoili aina silmät kyynelissä kahdesta venäläispojasta, jotka oli heille tuotu. Kilttejä ja ahkeria poikia, jotka auttoivat silloista nuorta emäntää ja lapsia (joista yksi oli äitini) missä vain osasivat.
Mummo puolestaan suhtautui näihin nuoriin vihollissotilaisiin kuin keneen tahansa lähimmäiseen. Pojat söivät samaa (niukkaa) ruokaa samassa pöydässä kuin perhekin. Mummo yritti myös etsiä heille jotakin vaatetta niiden kurjien riepujen tilalle, joihin vangit oli puettu.
Eron hetkellä (vangit vietiin pois ja sodan jälkeen heidät palautettiin vankienvaihdossa kotimaahansa, lähes varmasti ammuttaviksi) kaikki olivat itkeneet, niin ne poikaraukat kuin mummo lapsineenkin.
Juuri tuota sotavankien huonoa kohtelua sen jälkeen kun heidät on rauhanteon jälkeen palautettu kotimaahansa en ymmärrä.
Huono kohtelu muuten oli myös niiden suomalaissotilaiden osana, jotka sodan jälkeen palautettiin tänne.
Heitä ei täällä aivan ammuttu, mutta kuulusteltiin ja saivat olla pidätettyinä, epäiltiin vakoojiksi ja vaikka mitä. Ikäänkuin se olisi ollut heidän vikansa ,että joutuivat vangeiksi.
Eipä ole muuten paljon tehty eikä nähty ohjelmia niistä suomalaisista sotavangeista aikanaan ketkä olivat...
Elokuvista nyt siitä aiheesta puhumattakaan.
Armeija on jo instituutiona täynnä valheita ja kaikki sen kunnia aina lopulta kuitenkin valheille perustuvaa.
Vain parhaat tappajat voivat sen puitteissa olla sankareita ja heitä vain ihaillaan.
Kuin sokeat hullut.
Neuvostoliitossa taas vihollisen sotavankeina olleet joutuivat suoraan vankileireille. Jotkut olivat kärsineet natsien leireillä ja olisivat voineet jäädä Eurooppaan, mutta venäläiset kävivät vakuuttelemassa, että kotona otetaan avosylin ja lämmöllä vastaan. Toisin kävi.
Suomessa kohtelu oli siihen verrattuna huomattavasti lievempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Eturintamassa kaikki viholliset pyrittiin tappamaan eikä siellä seikkailtu kaivoilla tai muuta normaalia. Jos joku olisi tuollaista vehkeillyt ja jäänyt kiinni, hänet olisi tapettu porukkapäätöksellä ja sillä selvä.
Siinä on aika iso missä on aikaansa sodassa viettänyt. Kuten moraalissakin.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempieni kotitila oli Karjalankannaksella. Perhe palasi sinne talvisodan evakosta takaisin, kun jatkosota mahdollisti paluun. Jossakin asemasodan vaiheessa venäläisiä sotavankeja sijoitettiin apuvoimaksi maataloihin, joista isäntä oli rintamalla.
Mummo kertoili aina silmät kyynelissä kahdesta venäläispojasta, jotka oli heille tuotu. Kilttejä ja ahkeria poikia, jotka auttoivat silloista nuorta emäntää ja lapsia (joista yksi oli äitini) missä vain osasivat.
Mummo puolestaan suhtautui näihin nuoriin vihollissotilaisiin kuin keneen tahansa lähimmäiseen. Pojat söivät samaa (niukkaa) ruokaa samassa pöydässä kuin perhekin. Mummo yritti myös etsiä heille jotakin vaatetta niiden kurjien riepujen tilalle, joihin vangit oli puettu.
Eron hetkellä (vangit vietiin pois ja sodan jälkeen heidät palautettiin vankienvaihdossa kotimaahansa, lähes varmasti ammuttaviksi) kaikki olivat itkeneet, niin ne poikaraukat kuin mummo lapsineenkin.
Ja jos nämä kivat pojat eivät olisi olleet vankeja ja heillä olisi ollut aseet, niin siinä olisi mummo lapsineen hoideltu hengiltä itkua tihrustamatta.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Eturintamassa kaikki viholliset pyrittiin tappamaan eikä siellä seikkailtu kaivoilla tai muuta normaalia. Jos joku olisi tuollaista vehkeillyt ja jäänyt kiinni, hänet olisi tapettu porukkapäätöksellä ja sillä selvä.
Siinä on aika iso missä on aikaansa sodassa viettänyt. Kuten moraalissakin.
Luitko ollenkaan tätä ketjua? Tulee mieleen, että sinulla on idealisoitunut käsitys sodasta, jossa jokainen rivimies puhkui sotaisaa ja isänmaallista paatosta. Siksihän Tuntematonkin lytättiin aikanaan kun se esitti sotilaat tavallisina sälleinä jotka vaan koittivat jotenkin pärjäillä.
Siksi toisekseen, Suomessa ei tosiaan tapettu ketään porukkapäätöksellä vaikka olisi ollut vakoilija. Parisataa omaa teloitettiin, lähinnä kun sotilaita kieltäytyi taistelemasta kaoottisessa perääntymisvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempieni kotitila oli Karjalankannaksella. Perhe palasi sinne talvisodan evakosta takaisin, kun jatkosota mahdollisti paluun. Jossakin asemasodan vaiheessa venäläisiä sotavankeja sijoitettiin apuvoimaksi maataloihin, joista isäntä oli rintamalla.
Mummo kertoili aina silmät kyynelissä kahdesta venäläispojasta, jotka oli heille tuotu. Kilttejä ja ahkeria poikia, jotka auttoivat silloista nuorta emäntää ja lapsia (joista yksi oli äitini) missä vain osasivat.
Mummo puolestaan suhtautui näihin nuoriin vihollissotilaisiin kuin keneen tahansa lähimmäiseen. Pojat söivät samaa (niukkaa) ruokaa samassa pöydässä kuin perhekin. Mummo yritti myös etsiä heille jotakin vaatetta niiden kurjien riepujen tilalle, joihin vangit oli puettu.
Eron hetkellä (vangit vietiin pois ja sodan jälkeen heidät palautettiin vankienvaihdossa kotimaahansa, lähes varmasti ammuttaviksi) kaikki olivat itkeneet, niin ne poikaraukat kuin mummo lapsineenkin.
Ja jos nämä kivat pojat eivät olisi olleet vankeja ja heillä olisi ollut aseet, niin siinä olisi mummo lapsineen hoideltu hengiltä itkua tihrustamatta.
No, noin teknisesti ottaen tämäkään ei pidä paikkaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Eturintamassa kaikki viholliset pyrittiin tappamaan eikä siellä seikkailtu kaivoilla tai muuta normaalia. Jos joku olisi tuollaista vehkeillyt ja jäänyt kiinni, hänet olisi tapettu porukkapäätöksellä ja sillä selvä.
Siinä on aika iso missä on aikaansa sodassa viettänyt. Kuten moraalissakin.
Luitko ollenkaan tätä ketjua? Tulee mieleen, että sinulla on idealisoitunut käsitys sodasta, jossa jokainen rivimies puhkui sotaisaa ja isänmaallista paatosta. Siksihän Tuntematonkin lytättiin aikanaan kun se esitti sotilaat tavallisina sälleinä jotka vaan koittivat jotenkin pärjäillä.
Siksi toisekseen, Suomessa ei tosiaan tapettu ketään porukkapäätöksellä vaikka olisi ollut vakoilija. Parisataa omaa teloitettiin, lähinnä kun sotilaita kieltäytyi taistelemasta kaoottisessa perääntymisvaiheessa.
Minulla ei ole mielikuvaa, minulla on muistikuva ja muistiinpanot siellä etulinjassa olleiden kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Eturintamassa kaikki viholliset pyrittiin tappamaan eikä siellä seikkailtu kaivoilla tai muuta normaalia. Jos joku olisi tuollaista vehkeillyt ja jäänyt kiinni, hänet olisi tapettu porukkapäätöksellä ja sillä selvä.
Siinä on aika iso missä on aikaansa sodassa viettänyt. Kuten moraalissakin.
Luitko ollenkaan tätä ketjua? Tulee mieleen, että sinulla on idealisoitunut käsitys sodasta, jossa jokainen rivimies puhkui sotaisaa ja isänmaallista paatosta. Siksihän Tuntematonkin lytättiin aikanaan kun se esitti sotilaat tavallisina sälleinä jotka vaan koittivat jotenkin pärjäillä.
Siksi toisekseen, Suomessa ei tosiaan tapettu ketään porukkapäätöksellä vaikka olisi ollut vakoilija. Parisataa omaa teloitettiin, lähinnä kun sotilaita kieltäytyi taistelemasta kaoottisessa perääntymisvaiheessa.
Minulla ei ole mielikuvaa, minulla on muistikuva ja muistiinpanot siellä etulinjassa olleiden kokemuksista.
Jos sinulla on muistiinpanoja sanotaan nyt vaikka sadaltakin ihmiseltä niin ei se vielä kerro mitä sadat tuhannet muut tekivät ja ajattelivat rintamalla. Voi myös hyvinkin olla, että nuo muistiinpanojen tekijät ovat jotenkin valikoitunut porukka, joka ei edusta keskivertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempieni kotitila oli Karjalankannaksella. Perhe palasi sinne talvisodan evakosta takaisin, kun jatkosota mahdollisti paluun. Jossakin asemasodan vaiheessa venäläisiä sotavankeja sijoitettiin apuvoimaksi maataloihin, joista isäntä oli rintamalla.
Mummo kertoili aina silmät kyynelissä kahdesta venäläispojasta, jotka oli heille tuotu. Kilttejä ja ahkeria poikia, jotka auttoivat silloista nuorta emäntää ja lapsia (joista yksi oli äitini) missä vain osasivat.
Mummo puolestaan suhtautui näihin nuoriin vihollissotilaisiin kuin keneen tahansa lähimmäiseen. Pojat söivät samaa (niukkaa) ruokaa samassa pöydässä kuin perhekin. Mummo yritti myös etsiä heille jotakin vaatetta niiden kurjien riepujen tilalle, joihin vangit oli puettu.
Eron hetkellä (vangit vietiin pois ja sodan jälkeen heidät palautettiin vankienvaihdossa kotimaahansa, lähes varmasti ammuttaviksi) kaikki olivat itkeneet, niin ne poikaraukat kuin mummo lapsineenkin.
Ja jos nämä kivat pojat eivät olisi olleet vankeja ja heillä olisi ollut aseet, niin siinä olisi mummo lapsineen hoideltu hengiltä itkua tihrustamatta.
Ne pojat olivat teknisesti vankeja, mutta ei heitä kukaan vartioinut. Vankileiriltä oli käyty silloin tällöin "tarkistamassa", että kaikki oli kunnossa.
Mummo oli määräysten mukaisesti pannut pojat yöksi "vartioituun tilaan" eli naulannut kanaverkon sen huoneen ikkunaan, jossa pojat nukkuivat. Parikymppiset nuorukaiset olisivat tietenkin päässeet sieltä pakoon ja tappotyöhön heti kun olisivat halunneet, olihan maatilalla lapioita, haravia, viikatteita ja muuta aseeksi kelpaavaa.
Vaan ne venäläispojat eivät toimineet noin. Sen sijaan he lypsivät lehmiä, hoitivat hevosta, kyntivät ja niittivät peltoja ilman mitään häiriöitä.
Mummo on kertonut nämä tarinat kymmenet kerrat, joten aika tarkka kuva minulla on asiasta.
Toki vankileirillä on varmasti katsottu jo etukäteen, millaiset vangit on turvallista sijoittaa suomalaissiviilien pariin.
Vierailija kirjoitti:
Luon joskus että olisiko ollut 1. Maailmansodassa eturintaman sotamiehet (muistaakseni britit vs jotkut muut?) saattoivat Joulun aikaan toivotella poteroistaan toisilleen hyvää joulua ja viedä toisilleen jopa pieniä lahjoja.
Tuosta on tehty loistava elokuvakin, joka kannattaa katsoa. Kyse oli ensimmäisen maailmansodan ensimmäisestä joulusta länsirintamalla 1914. Elokuvan nimi on Päivä ilman sotaa (Joyeux Noel/Merry Christmas, 2005).
Se sopii sekä niille, jotka ovat kiinnostuneet sotaelokuvista, että niille jotka eivät perinteisistä sotaelokuvista pidä. Sopii hyvin varsinkin näin joulun lähestyessä.
Traileri:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luon joskus että olisiko ollut 1. Maailmansodassa eturintaman sotamiehet (muistaakseni britit vs jotkut muut?) saattoivat Joulun aikaan toivotella poteroistaan toisilleen hyvää joulua ja viedä toisilleen jopa pieniä lahjoja.
Tuosta on tehty loistava elokuvakin, joka kannattaa katsoa. Kyse oli ensimmäisen maailmansodan ensimmäisestä joulusta länsirintamalla 1914. Elokuvan nimi on Päivä ilman sotaa (Joyeux Noel/Merry Christmas, 2005).
Se sopii sekä niille, jotka ovat kiinnostuneet sotaelokuvista, että niille jotka eivät perinteisistä sotaelokuvista pidä. Sopii hyvin varsinkin näin joulun lähestyessä.
Traileri:
Ai niin ja osapuolet olivat Saksa vs Liittoutuneet, joita elokuvassa edustaa ranskalaiset ja skotit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luon joskus että olisiko ollut 1. Maailmansodassa eturintaman sotamiehet (muistaakseni britit vs jotkut muut?) saattoivat Joulun aikaan toivotella poteroistaan toisilleen hyvää joulua ja viedä toisilleen jopa pieniä lahjoja.
Tuosta on tehty loistava elokuvakin, joka kannattaa katsoa. Kyse oli ensimmäisen maailmansodan ensimmäisestä joulusta länsirintamalla 1914. Elokuvan nimi on Päivä ilman sotaa (Joyeux Noel/Merry Christmas, 2005).
Se sopii sekä niille, jotka ovat kiinnostuneet sotaelokuvista, että niille jotka eivät perinteisistä sotaelokuvista pidä. Sopii hyvin varsinkin näin joulun lähestyessä.
Traileri:
Ai niin ja osapuolet olivat Saksa vs Liittoutuneet, joita elokuvassa edustaa ranskalaiset ja skotit.
Ajatuksia herättänyt, hieno elokuva.
Valitettavasti vaan ne engelsmannien kapiaiset pilasivat sen pian ja sotilaspapit heitä tukivat siinä, että vihollisuuksien piti säilyä ja ne onnistuttiin taas piankin palauttamaan.
Muuten kuunnelkaapa netistä Jaroslav Hasekin (tsekkiläinen) mainiota kirjaa, ' Kunnon sotamies Svejkiä' vanhana kuunnelmaversiona .
(Kertoja ja näyttelijät sen ajan aivan ehdottomia huippuja kuunnelmatekstien tulkitsemisessa eläväksi , mm. Kauko Helovirta, Risto Mäkelä jne.)
Erityisesti se Risto Mäkelän esittämä ,ilotyttöjä harrastanut, juoppo ja pelivelkainen sotilaspappi oli kerrassaan mainio, sanalla sanoen ihan huippusuoritus !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olihan näitä tapauksia, jossa papit/viranomaiset kirjoittivat väärennettyjä syntymätodistuksia sotavangeille, ja nämä jäivät Suomeen. Heidät olisi sodan jälkeen ammuttu.
Ja näin taisi päästä maahan muutama neuvostoliittolainen vakoojakin.
Kyllä kuulin näitä juttuja. Toinen iso-isäni poltti mahorkkaa ryssän kanssa tankin päällä istuen. Olivat molemmat todella nälässä ja kylmissään, väsyneitä tappamaan. Siinä istuivat ja polttivat mahorkkaa. Kun olivat levänneet tarpeeksi, niin kättelivät ja lähtivät eri suuntiin.
Olihan näitä tapauksia, jossa papit/viranomaiset kirjoittivat väärennettyjä syntymätodistuksia sotavangeille, ja nämä jäivät Suomeen. Heidät olisi sodan jälkeen ammuttu.