Radiossa juri: " Taysimetyksen suosio suomessa vain vahenee. Nykyisin kolmannes 1kk ikaisista vauvoista saa jo korvikettakin ja 7kk ikaisista joka 5 (viides) saa vain korviketta

Lopulta vaan menee hermot kun ei enää jaksa ympäri vuorokauden valvomista ja jatkuvaa imettämistä ja sitä lapsen oksentelua ja hysteriaa mikä tulee verisen maidon juottamisesta lapselle.



Vasta muutama vuosi jälkeenpäin tajusin, että kakarahan huusi koko ensimmäisen vuotensa jatkuvasti joten olisin antanut huutaa vaan ja olisin imettänyt silloin kun huvittaa. Sitä vaan ei tajunnut että toisella nyt sattuu vaan olemaan sellainen luonne, että mikään ei oo koskaan hyvin. Ei oo ihmekään, että kyseinen lapsi ei vieläkään herätä liiemmälti hellyyttä.

ah niin fiksut kommentit!!!!!???

että maidontuotannossa on eri naisilla EROJA. Toisille on helpompaa kuin toisille. Joskus imetyksen onnistuminen vaatii aika kohtuuttomia ponnistuksia, jos edes sittenkään onnistuu. Ja toisilta imetys hoituu ihan tosta vaan. Missä menee raja, että kannattaa yrittää? Vai koituuko jotain muuta haittaa pakonomaisesta yrityksestä. pahimmillaan jopa lapsen nälkiintyminen. Entä miten tuskantäyteinen imetys ja väsymyksestä puolikuollut äitiys vaikuttaa äidin ja lapsen suhteeseen? eiköhän paras ole kohtuus kaikessa.



Eri asia on sitten ne äidit, joilla maitoa tulisi, mutta eivät imetä. Mutta kaipa heilläkin syynsä ovat ja toisaalta en näe korviketta NIIN KAUHEENA asiana.



Itellä maitoa ei tullu, mielelläni olisin imettänyt. Ja toisaalta miten lisätä maidontuotantoa, kun vauva alkaa huutaa hysteerisenä, kun näkeekin rinnan. oli lapsellekin aika turhauttavaa touhua: hirveä nälkä ja pitäs tyhjää imeä. (on muuten edelleenkin hyvin itsepäinen lapsi, nyt jo 9v)

Juu, onhan ne pumput. Yritin sitäkin, mutta kun pari tippaa vaan heru...



Ei lehmätkään ole samanlaisia maidontuotannoltaan. huonolypsyinen joutuu lihoiksi, eikä pääse jatkamaan sukua.

aina asian yhteydessä syyllistää ja syyttää vähän imettäneitä naisia laiskuudesta tai itsekkyydestä. Lapsista tulee yhtä hyviä olivatpa he vauvoina rintaruokinnalla tai ei. Kyse on vain ravinnosta ja toisille naisille se tuntuu olevan jonkinlainen hellyyden osoitus enemmän kuin muille, jotka suhtautuvat asiaan rationaalisesti. Niin kuin se mainos " Äitien tekemää ruokaa" . terv. meillä ainakin isä on parempi kokki. Ei ruoka sille mikään pakkomielle tai addiktio kuitenkaan ole.

ja vauva on kirjaimellisesti koko ajan rinnalla????? JOs esikoisen laittaa hoitoon niin on huono äiti jos taas ei laita niin esikoinen on heitteillä ja ilman huomiota????

Vierailija:

Jos saan itse sanoa niin en usko että moni olisi ollut niin sinnikäs kuin minä:DD. Esikoinen oli todellinen tissitakiainen ja oli ekat 3 kk tissillä jatkuvasti ja erityisesti iltaisin tuntikausia. Pullostakin kyllä joi ja helpommalla olisin kai päässyt jos olisimme vain ostaneet Tuttelia ja sitä antaneet suosiolla. Joskus sitä tulikin alussa annettua kun meinasin luovuttaa mutta sitten 1 kk:n iässä poika olikin vihdoin täysimetyksellä. Vasta 3 kk:n iässä tosiaan alkoi tuo imetyskin sillai sujua ettei siihen mennyt koko päivää. En näin jälkeenpäin ymmärrä miten jaksoin istua ja imettää ja imettää ja imettää...

Mutta rinnat on tehty LASTA varten! Hankkikaa ikää, kypsyyttä tai edes joku järkevä tutkinto enneku alatte tehdä lasta! Väitän että oikeasti aikuiset naiset imettävät, lapsentasolle jääneet antavat korviketta

Vierailija:

Mutta rinnat on tehty LASTA varten! Hankkikaa ikää, kypsyyttä tai edes joku järkevä tutkinto enneku alatte tehdä lasta! Väitän että oikeasti aikuiset naiset imettävät, lapsentasolle jääneet antavat korviketta

että valtaosa imetyksestä luopuneista luopuu ihan muista kuin esteettisistä syistä.



terv. vahvan lääkityksen ja oman heikon kunnon vuoksi lopettanut

Vierailija:

ja vauva on kirjaimellisesti koko ajan rinnalla????? JOs esikoisen laittaa hoitoon niin on huono äiti jos taas ei laita niin esikoinen on heitteillä ja ilman huomiota????

Itse olen imettänyt pitkään vaikeuksista huolimatta, mutta lähipiirissä on paljon pulloruokittuja. Suurin syy tähän näyttää olevan äitien epäluottamus omaan kehoon ja epävarmuuden huono sietokyky. Ei uskota, että sieltä rinnasta tosiaan tulee maitoa ja että se riittää (kasvuvaikeuksia ei ole näillä lapsilla ollut). Jotenkin ilmeisesti helpompaa ja turvallisempaa siirtyä pulloon, jossa on kyljessä mitta-asteikko, voidaan tilastoida millilitran tarkkuudella mitä menee. Ja monet näistä äideistä ovat muutenkin jotenkin kontrollifriikkejä, hygienianeurootikkoja jne. Ei vaan luoteta luontoon. Uskon että tämä on aika yleinen syy lyhyeen imetykseen.

Sitoohan se, mutta kuinka kauan? Ehkä puoli vuotta, sitten jo helpottaa. Ihmisen eliniästä tosi vähän aikaa. Miksi pitää olla niin kiire? En ummara, en ummarra.



Sitten taas, jos imetys ei onnistu, vaikka haluaisikin, sille ei voi mitään. Eikä siitä kannata ottaa turhia lasteja itselleen.



Suomessa imetyksen tukeminen on vähäistä ja vääränlaista. Ei se ole sitä, että tartutaan rinnasta kiinni ja työnnetään se vauvan suuhun (kuten synnärillä) tai että hoetaan:" imetä,imetä,imetä, kyllä se siitä."



Itselläni maitoa on tullut ja imetys on ollut helppoa, vaikkakin erittäin sitovaa. Vauvat ovat olleet tiheäänimijöitä. Mutta puoli vuotta nyt jaksaa ihan kevyesti - jo kolmatta kertaa. Kun vain ottaa asenteen, että tämä ei ole minulta pois, päinvastoin, saan laatuaikaa vauvan kanssa. Kyllä se lapsi siitä helmoista lähtee, liian piankin, kuten olen esikoisen kanssa tullut huomaamaan.

ja näin olen omassakin tuttavapiirissäni huomannut olevan. Monet ovat sanoneet, etteivät osaa luottaa siihen että se vauva kasvaisi oman maidon avulla. Kun eivät näe sitä maidon määrää mitä vauva saa joka imetyskerralla.



Toinen on myös imetystuen puute, johon olen omassakin neuvolassani törmännyt. Vaikka imetän nyt tätä vauvaani ja hän kasvaa hyvin, niin silti neuvolassa terkka kyseli että olenko antanut korvikettakin vai meinaanko antaa? Minusta outoa kun vauva kerta vielä kasvaa hyvin.



Toinen on se, että neuvolastamme ei saa PÄTKÄÄKÄÄN imetystietoutta. Kaiken minkä olen imetyksestä oppinut, olen itse kaivanut esille kirjallisuudesta tai netistä.



Esim. se että vauvani raivosi illalla rinnalla... Terkka oli sitä mieltä että maitoa ei tuu jos vauva raivoaa! No tiesin tän vääräksi koska maitoa tulee todella paljon. Raivoamiseen paljastuikin täysin muut syyt (väärä imetysasento ja joskus vauvan väsymys, johon auttoi tutti ja nukkumaanlaitto).



Että kyllä sitä olisi ihan ulalla jos neuvolaan luottaisi. Ekan imetykseni olisin varmasti lopettanut kokonaan kun esikoinen viihtyi rinnalla kaiket illat. Siihen neuvolan mukaan olisi pitänyt tarjota pulloa.

Vierailija:

Itse olen imettänyt pitkään vaikeuksista huolimatta, mutta lähipiirissä on paljon pulloruokittuja. Suurin syy tähän näyttää olevan äitien epäluottamus omaan kehoon ja epävarmuuden huono sietokyky. Ei uskota, että sieltä rinnasta tosiaan tulee maitoa ja että se riittää (kasvuvaikeuksia ei ole näillä lapsilla ollut). Jotenkin ilmeisesti helpompaa ja turvallisempaa siirtyä pulloon, jossa on kyljessä mitta-asteikko, voidaan tilastoida millilitran tarkkuudella mitä menee. Ja monet näistä äideistä ovat muutenkin jotenkin kontrollifriikkejä, hygienianeurootikkoja jne. Ei vaan luoteta luontoon. Uskon että tämä on aika yleinen syy lyhyeen imetykseen.

Mulla oli todella vaikeeta päästä alkuun ja en yhtään ihmettele jos joku luovuttaa, varsinkaan kun ohjausta on vaikea saada. Itse olin kuitenkin niin sisukas etten antanut periksi ja täysimetin puolivuotiaaksi ja lopetin kokonaan vasta lapsen ollessa 1,5-vuotias. Ja lapsikin kasvoi ihan hyvin alkuvaikeuksista huolimatta.

Jos saan itse sanoa niin en usko että moni olisi ollut niin sinnikäs kuin minä:DD. Esikoinen oli todellinen tissitakiainen ja oli ekat 3 kk tissillä jatkuvasti ja erityisesti iltaisin tuntikausia. Pullostakin kyllä joi ja helpommalla olisin kai päässyt jos olisimme vain ostaneet Tuttelia ja sitä antaneet suosiolla. Joskus sitä tulikin alussa annettua kun meinasin luovuttaa mutta sitten 1 kk:n iässä poika olikin vihdoin täysimetyksellä. Vasta 3 kk:n iässä tosiaan alkoi tuo imetyskin sillai sujua ettei siihen mennyt koko päivää. En näin jälkeenpäin ymmärrä miten jaksoin istua ja imettää ja imettää ja imettää...

mustakin tuntui että kuljin puolet vuorokaudesta tissit paljaana.. alkuaikana vauva saattoi roikkua rinnassa monta tuntia yhtäkyytiä. Sitten kun sitä maitoa alkoi tulla, ah sitä kipua...

Sitten kun imetys alkoi sujumaan, niin mikäs sen mukavampaa kun köllötellä vauvan kanssa sängyllä.



Ystäväpiirissä melkein kaikki ovat antaneet korviketta, joten mua on pidetty sinä outona lintuna. Aina kysytty, että vieläkö imetät. Ja se ihmettyttää eniten, että ihmiset kysyvät miksi?? Eikö se ole maailman luonnollisin asia, ruokkia vauvaansa? Ja vielä ilmaista.



Paljon se vaatii, mutta paljon se antaa. Olematta mikään imetysfanaatikko, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, älkää luovuttako heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

t. 26

Jos suomalaisissa synnytyssairaaloissa ja neuvoloissa osattaisiin oikealla tavalla kannustaa ja ohjata, niin huomattavasti useampi äiti imettäisi.



Esimerkki: kaverilla oli imetysvaikeuksia, maitoa ei tuntunut tulevan tarpeeksi, vauva itki kovasti. Vanhemmat antoivat neuvolan ohjeiden mukaan korviketta iltaisin ja yöllä. Kuitenkin maidontuotanto käynnistyy parhaiten äidin ollessa levossa eli yöllä! Kaveri sanoi, että jos tämänkin asian olisi joku kertonut, niin asiat olisivat menneet ihan eri lailla. Nyt imetys loppui maidon tuotannon ehtymiseen 4 kk jälkeen.



Tämänkaltaisia esimerkkejä on miljoona! Sairaalassa muuten aivan ihanat hoitajat eivät oikeasti osaa neuvoa imetyksessä! Samoin neuvolassa annetaan vain jotain suuntaa-antavia neuvoja, jos sitäkään.

Neuvoloissa ei useinkaan tunnuta edes tietävän ns. tiheän imun kausista tai juuri tuosta, että öisin kannattaa imettää paljon jotta saisi maidontuotannon kasvamaan! Minuakin kehotettiin esikoisen kanssa antamaan lisämaitoa illalla " jotta nukkuisi yönsä paremmin" . Onneksi pidin pääni ja imetin ja imetin ja imetin sekä iltaisin että öisin. Sitten alkoikin maito riittää. Ei olisi riittänyt jos olisimme turvautuneet pulloon!

ja so what vaikka joutuisikin ekat kuukaudet makaamaan imettämässä? NOpsaan sekin aika menee kun sitä jälkeenpäin ajattelee!



Vasta nyt kolmannen lapsen myötä minäkin osaan nauttia kaikesta, jopa imetyksestä. Alussa se tuntui vähän kummalta ja ehkä jopa " epäluonnolliselta" . Nii-in, niin etääntynyt olin luonnosta! Nyt tämän kolmannen myötä pidän sitä ihan kivana juttuna ja parhaana tapana ruokkia vauvaani.



Kyllähän imetys sitoo. Kyllä mäkin välillä pumppailen maitoani että pääsisin käymään jossain mutta on se hankalampaa kuin Tuttelipurkin ostaminen ja sen tarjoaminen pullosta...

on niin pirun vaikeaa. Onneksi kaikki ystäväni ovat imettäneet pitkään. Ei paljon kiinnosta nähdä äitejä, jotka tunkeva kuukauden vanhalle jo pulloa suuhun.