Miten kukaan voi olla neitsyt yli 25-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Ja etenkään yli 30-vuotiaana... miten ihmeessä?

Ei baaripanoja taikka nuoruuden kännisekoiluja saati lomamatkaseikkailuja jne. Miten?!

Ei kaikki kiinnosta baareilu. Itse olin pihi opiskelija enkä myöskään matkustellut (ei matkustelu muutenkaan ollut nuoruudessani sellainen itsestäänselvyys kuin nykyään), ja jos olisinkin niin ei olisi tullut mielenkään jonkun tuikituntemattoman ulkkarin kanssa ruveta paneskelemään.

Joillekin seksi on isompi juttu kuin toisille. 

Olen 29 vuotias nainen, ja en ole kertakaikkiaan tuntenut tarvetta tai halua seksiin. Minun on tosi vaikea käsittää että miltä se tuntuu kun on pakko saada seksiä tai ei muka kykene olemaan jossain tilanteessa harrastamatta seksiä. Yritin reiluna pari kymppisenä haluta ja kiinnostua seksistä ja päädyinki jatkoille parin rändömin luo. Touhu ei tuntunu miltään, ja lopuilta kieltäydyin koko hommasta.

Lieneekö tämä sitten sitä aseksualisuutta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin miehenä tosi helposti onnistuin.

m30

Miten?

Ap

Jaa-a. Ei pistä kullia pilluun eikä .

Mulle ei kelpaa mikä tahansa. Tilaisuus "menettää" neitsyys oli mutta häpesin ja inhosin itseäni niin paljon (kyllä vieläkin) etten uskaltanut riisua ja muista syistä tuo suhde ehti kuolla ennen kuin itsetuntoni ehdin kasvattaa. En siis tahdo mitään yhden yön juttua tai "halpaa" paskaa panoa jonkun random ällötyksen kanssa. Haluan harrastaa seksiä vain oman kumppanin kanssa joka haluaa vain minut eikä muita. Tätä odotellessa.. n25

Nykyään miehetkin vaativat naisilta kunnollisuutta, siksi ei kiinnosta hypätä sänkyyn ihan kenen tahansa. Mieluiten se alle 5 kumppania, jotka nekin vakituisessa parisuhteessa ja valkoihoisia heteromiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja etenkään yli 30-vuotiaana... miten ihmeessä?

Ei baaripanoja taikka nuoruuden kännisekoiluja saati lomamatkaseikkailuja jne. Miten?!

Rumuus ei ole tekosyy, koska "samantasoisia" takuulla löytyy. En näe muuta kelvollista syytä kuin aseksuaalisuus ja syrjäytyminen n. 12-vuotiaasta lähtien.

No annas kun täti (ikää 35) kertoo:

1. En käy baareissa (ja vaikka kävisin, en todellakaan ottaisi sieltä ketään matkaani)

2. En juo alkoholia, joten ei tule kännisekoiluja

3. Käyn lomalla tutustumassa nähtävyyksiin ja kulttuuriin yms. En seksiseuraa etsimässä.

Oliko riittävän selkeät perustelut? 

Olisi kyllä kiva tavata kaltaisesi nainen. - Meillä on melkoisesti yhteistä. - Itse käytän kyllä alkoholia, mutta hyvin, hyvin maltillisesti. Mutta hyvin voisin olla kokonaan juomattakin. 

Kukaan ei ole ikinä lähestynyt minua siinä mielessä, että seksi (tai edes suutelu) olisi ollut mahdollista. Ei baarissa, ei kännissä, ei lomalla eikä missään muuallakaan. Itse en puolestani uskalla aloitetta tehdä. Siinä syy 28 vuotta jatkuneeseen neitsyyteeni. Ja olen nainen, jos sillä tässä yhteydessä on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Ikää on jo 32 enkä ole koskaan ollut missän intiimissä kontaktissa naisiin. Ei tämän näköisellä miehellä ole paljoa kysyntää naisten joukossa. Tinderissäkään ei ole tullut yhtään mätsiä. Ei viitsi edes tuhlata enää aikaansa jonninjoutavaan, keskityn opiskeluun yliopistossa. Ehkä joskus on paksu lompakko. 

Kukaan ei anna jos ei tykkää asettua tyrkylle.

Mutta jos on hyvä itsetunto eikä romahda pakeista, niin enen pikää tqärppää. Työtoverii oli n. 165-senttinen ja kaljupäinen ja vähän huonoihoinen ja pulska ja kpvasti valitteöi naisenpuutetta ja vonkasi kaikimta, sillee tyhmästo ettei ketään kiinnostanut. Naismenestys oli ymmärrettävästi huonoa kun jätkä oli vielä vähän rasittava . Mutta se yritti aina, kaikkialla ja ketä vain ja niin se ehkä kerran vuodessa sai. Ikävä kyllä siitä kuuli sitten koko työpaikka.

Voi kuule rakas ystävä, ihan hyvin voi olla vielä yli nelikymppisenä. Kun ensin painetaan koulukiusaamisella itsetunto suunnilleen Mariaanien haudan (kvg) syvyyksiin, ja aikuisiällä ainoat lähestymiset ovat joko oman isän ikäisiltä miehiltä ja/tai vain seksiseuraa etsiviltä, niin kyllä impeys säilyy pakostakin. Ja kun joku kuitenkin sanoo, että laske tasoa...ei tästä enää alemmaksi pääse, kun ei spurguporukoissa hengailu oikein houkuta.

Kannattaa korjata tilanne, jos mitenkään mahdollista. Siis jättää se neitsyys taa. Ei se elämä sen jälkeen ole juurikaan erilaista. Seksiä saattaa joutua harrastamaan aika paljon, ennen kuin tietää mistä todellla tykkää. Ja onhan se sitten ihanaa. Mutta ei kuitenkaan elämän tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin seksi on isompi juttu kuin toisille. 

Niinpä. Varmasti sukupuoleen kastomatta on. - Vaikka joskus tuntuu, että moni mies haluaa päästä harrastamaan seksiä naisen kanssa, koska siinä vaaditaan erilailla järkeä kuin monessa muussa yhdessä iloittavassa ja nautittavassa asiassa. Mutta, joita tehdessä mies saattaisi vaikuttaa "vähän" alkukantaselta.(..) 

No minä olin neitsyt 27-vuotiaaksi asti ja välillä asia ahdisti. En ole syrjäytynyt tai epäsosiaalinen, vaan yliopistossa opiskellut iloinen nuori nainen. Hiukan pullukka, mutta en mikään ruma. Minä halusin harrastaa seksiä ihmisen kanssa, josta oikeasti välitän ja jonka koen turvalliseksi. Kyllähän baarissa tuli pussailtua ja flirttailtua miehille, mutta ei tilanteet edenneet sen pidemmälle. Omalla kohdallani myös perheolosuhteet vaikuttivat siihen, että neitsyydestä oli vaikeaa päästä eroon, en nyt avaa tätä enempää. Menetin neitsyyteni sitten nykyisen poikaystäväni kanssa, nyt on harjottelua takana kerta jos toinenkin. :-D

No, olen 35-vuotias nainen eikä kukaan mies ole yrittänytkään sänkyyn kanssani. Itsekään en sitten ole asiaan panostanut, koska koen olevani todella ruma ja parempi kun en häiritse ketään tällä saralla.

Eipä kukaan tullut ovelle koputtelemaan ja itseään tarjoamaan. Nuorempana kotibileissä ja sitten baareissa kavereiden kanssa hilluin ja pojat/miehet eivät lähestyneet kertaakaan. Vasta 26-vuotiaana yksi tyyppi alkoi lähentelemään ja kokemattomana heti rakastuin kun sain huomiota. Kesti se suhde kaksi kuukautta, mutta enpä ollut enää neitsyt, tai 'rakastunut'.

Vierailija kirjoitti:

Olen 29 vuotias nainen, ja en ole kertakaikkiaan tuntenut tarvetta tai halua seksiin. Minun on tosi vaikea käsittää että miltä se tuntuu kun on pakko saada seksiä tai ei muka kykene olemaan jossain tilanteessa harrastamatta seksiä. Yritin reiluna pari kymppisenä haluta ja kiinnostua seksistä ja päädyinki jatkoille parin rändömin luo. Touhu ei tuntunu miltään, ja lopuilta kieltäydyin koko hommasta.

Lieneekö tämä sitten sitä aseksualisuutta..

Sama täällä. Olen 35 enkä tajua ollenkaan näitä "totta kai pantiin ekoilla treffeillä, en olisi sekuntiakaan pystynyt odottamaan". Tai että pettäminen "vain tapahtui" samasta syystä - että himo on suurempi kuin itsehillintä. En ole ikinä sekunninkaan vertaa tuntenut niin pohjatonta himoa että olisin jonkun kimppuun käynyt/halunnut käydä.

Kuitenkaan en koe olevani aseksuaali koska jonkinlaisia ajatuksia ja haluja on - ne vain eivät ole ikinä menneet tuohon pisteeseen. Odotanko siis "sitä oikeaa" joka nämä himot herättää? Vai annako vaan olla?

Olen 42-vuotias nainen ja neitsyt. En ole koskaan seurustellut tai käynyt edes treffeillä. Olen ujo, eikä kukaan ole koskaan tehnyt aloitetta. Olen korkeakoulutettu, työskentelen asiantuntijana isossa organisaatiossa, ystäviä on. Parikymppisenä opiskeluaikaan vielä uskoin, että joskus minäkin seurustelen. Enää en jaksa siihen uskoa, ja olen ihan ok sen suhteen. Kun ei ole koskaan seksiä harrastanut, en minä ainakaan osaa sitä edes kaivata. Parisuhdetta ja kumppanuutta kyllä kaipaan. 

Vierailija kirjoitti:

Naisilla yhdyntäkivut on yllättävän yleisiä ja osalla seksiin tai sen kipuun tai läheisyyteen liittyvät pelot. Varsinkin eka kerta voi olla todella kivulias, ja myös esimerkiksi vulvodynia voi tehdä seksistä tuskallista.

Ja sitten on niitä jotka edelleen haluaa säästää seksin "sille oikealle", vakavaan parisuhteeseen tai jopa avioliittoon. 

Mitenkähän tässä, edellä olevan korvaisi koskemaan miehiä. - Jotenkin edellä kuvattu sai aikaan sen, että on enemmän kui luonnollista, että kaikki naiset eivät välitä seksistä. Mutta saman pitäisi olla yhtä luonnollista myös miehille. - Vaikka ainakin tällä palstalla kohtaa turhauttavan usein kirjoituksia, joissa edelleen oletetaan, että miehen tulisi olla suhteessa se kokeneempi, josta hänelle (miehelle) suodaan samalla kunnioitusta ja arvonantoa. - Kun taas vastaavassa tilanteessa olevaa naista, joka on kokenut saatetaan edelleen kokea tai pitää huonona tai halvekisttavana naisena. Kummallista.   

Puoli vuotta vielä niin olen 25v neitsyt. Mies olen siis. En koskaan ole ollut niin sosiaalinen henkilö kuin muut ikäiseni kaverit, tuttavat yms. ihastuin 20-vuotiaana oiken palavasti neljä vuotta vanhempaan hyvän ystäväni siskoon ja uskalsin sitten myöhemmin kysyä treffeille mutta, rukkaset sain.  Tämän jälkeen ei samanlaista tunnetta ollut ketään kohtaan. Baareissa yms bileissä käyn hyvin harvoin, yleensä firman pikkujouluissa ja saunailloissa kylläkin tulee käytyä.

Niille, joilla kolmenkympin rajapyykki häämöttää, muistutukseksi: Tutkimukset (Kontula et al) osoittavat, että jos 30-vuotiaana ei ole ekaa kertaa kokenut niin on todennäköistä ettei sitä koe koskaan.