Miten kukaan voi olla neitsyt yli 25-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseen seksikertaan ladataan yleensä aika paljon odotuksia, se jännittää tavalla tai toisella ja on ylipäänsä iso askel. Harvasta tuntuu luontevalta pokata se eka pano baarista tai lomareissulta. Sitten kun on jo kokemusta, satunnainen seksi on helpompaa ja luontevampaa.

Siksi esim. miesten kannattaa hoitaa se jännittävä eka kerta pois maksullisella, jos ei teininä saanut sitä sählättyä pois. Naisilta se onnistuu ilman maksamistakin, mutta yhtä suorituksenomaisesti kun käy vaan nappaamassa jonkun randomäijän baarista ja puree hammasta suorituksen ajan, niin tietääpähän mitä on jatkossa luvassa.

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä on se, että mikä kiire yhtään kenelläkään on päästä neitsyydestään mahdollisimman pian eroon?  Seksi voi olla parhaimmillan toki hyvinkin nautinnollista ja iloa tuottavaa, mutta epäilempä mahtaako se olla sitä, jos vain itsellä on pakonomainen tarve päästä "panemaan." 

Jos on kolmekymppiseksi asti odottanut, niin ei siinä oikein hoppuilusta voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Ja etenkään yli 30-vuotiaana... miten ihmeessä?

Ei baaripanoja taikka nuoruuden kännisekoiluja saati lomamatkaseikkailuja jne. Miten?!

Rumuus ei ole tekosyy, koska "samantasoisia" takuulla löytyy. En näe muuta kelvollista syytä kuin aseksuaalisuus ja syrjäytyminen n. 12-vuotiaasta lähtien.

Yksi hyvä syy on kunnollinen moraali, ei halua horoja naida. Taatusti parempi vaihtoehto kuin olla sahapukkina. Suomessa on kahdenlaisia "sinkkuja" ensimmäiset sanovat elävänsä yksin, mutta makuuhuoneessa lappaa jos jonkunlaista porukkaa. Toiset "sinkut" ovat aidosti yksin, eikä makuukammarissa lappaa porukkaa. Jälkimmäisiä "sinkkuja" kunnioitan ja arvostan suunnattomasti, ensimmäisiä en yhtään.

Ei tulisi pieneen mieleenikään harrastaa seksiä jonkun tuntemattoman tai edes puolitutun kanssa. Siksi. Kukaan ei ole osoittanut kiinnostusta vakavampaan suhteeseen. N33 ja neitsyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mä en ole edes suudellut ketään, koska 1) olen aina ollut äärimmäisen ujo ja mun on ollut vaikea tutustua uusiin ihmisiin, 2) olin etenkin teini-iässä aikamoinen ruma ankanpoikanen, 3) mulla on mielenterveysongelmia (mm. sosiaalisten tilanteiden pelko ja estynyt persoonallisuus), 4) en ole enää moneen vuoteen opiskellut tai ollut työelämässä eikä mulla ole yhtään kavereita/harrastuksia/tms., joten ei tule myöskään ikinä tavattua ketään (paitsi ehkä terapiaryhmissä, mutta niissä on vähän surkeampi tarjonta). Ai niin, ja olen myös lesbo, joten sekin vaikeuttaa asioita.

Riittääkö nämä syyt?

T. N27

Lesbous ainakin vaikeuttaa. Naiset kun on miehiä paljon nirsompia.

Eivät ole. Ainakaan lesbot. Meitä on vain sen verran vähemmän (etenkin isompien kaupunkien ulkopuolella), että on paljon vaikeampaa löytää ketään kuin jos olisi hetero.

Ap, ett suinkaan ole se tuttavani, jota kiinnnostaa aina toisten seurustelut ja jonka mielestä pitkään sinkkuna ollut on (tietenkin) neitsyt? Luulet tietäväsi näistä sinkuista etteivät ole koskaan panneet (ihan kuin nämä siitä sinulle puhuisivat)? Jos olet tuttuni, niin olen usein kyllä saanut pidellä pokkaa kun juttujasi kuunnellut:):)

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja etenkään yli 30-vuotiaana... miten ihmeessä?

Ei baaripanoja taikka nuoruuden kännisekoiluja saati lomamatkaseikkailuja jne. Miten?!

Rumuus ei ole tekosyy, koska "samantasoisia" takuulla löytyy. En näe muuta kelvollista syytä kuin aseksuaalisuus ja syrjäytyminen n. 12-vuotiaasta lähtien.

Yksi hyvä syy on kunnollinen moraali, ei halua horoja naida. Taatusti parempi vaihtoehto kuin olla sahapukkina. Suomessa on kahdenlaisia "sinkkuja" ensimmäiset sanovat elävänsä yksin, mutta makuuhuoneessa lappaa jos jonkunlaista porukkaa. Toiset "sinkut" ovat aidosti yksin, eikä makuukammarissa lappaa porukkaa. Jälkimmäisiä "sinkkuja" kunnioitan ja arvostan suunnattomasti, ensimmäisiä en yhtään.

Tällaiset puheet moraalista on vähän sellaista semiuskonnollista selittelyä, jonka taustalla on jotain pelkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mä en ole edes suudellut ketään, koska 1) olen aina ollut äärimmäisen ujo ja mun on ollut vaikea tutustua uusiin ihmisiin, 2) olin etenkin teini-iässä aikamoinen ruma ankanpoikanen, 3) mulla on mielenterveysongelmia (mm. sosiaalisten tilanteiden pelko ja estynyt persoonallisuus), 4) en ole enää moneen vuoteen opiskellut tai ollut työelämässä eikä mulla ole yhtään kavereita/harrastuksia/tms., joten ei tule myöskään ikinä tavattua ketään (paitsi ehkä terapiaryhmissä, mutta niissä on vähän surkeampi tarjonta). Ai niin, ja olen myös lesbo, joten sekin vaikeuttaa asioita.

Riittääkö nämä syyt?

T. N27

Lesbous ainakin vaikeuttaa. Naiset kun on miehiä paljon nirsompia.

Eivät ole. Ainakaan lesbot. Meitä on vain sen verran vähemmän (etenkin isompien kaupunkien ulkopuolella), että on paljon vaikeampaa löytää ketään kuin jos olisi hetero.

Vaikea silti uskoa että lesbonaiset olisi yhtä kovia vonkaamaan kuin heteromiehet.

Helposti. Kaikki eivät hyppää sänkyyn minkään baarivonkaajien tai etelän gigoloiden kanssa. Osa haluaa ihan seurustella ennen kuin alkaa sänkyhommiin. Uskon, että nykyisellä seksikyllästeisellä maailmankuvalla tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta näin ihan oikeasti on. Siinä minunkin syyni. Olen absolutisti, en käy juurikaan baareissa ja ulkomailla olen ollut tasan kerran. 10-vuotiaana äidin ja isän kanssa Tallinnassa ei ihan lomaromanssit ollut mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseen seksikertaan ladataan yleensä aika paljon odotuksia, se jännittää tavalla tai toisella ja on ylipäänsä iso askel. Harvasta tuntuu luontevalta pokata se eka pano baarista tai lomareissulta. Sitten kun on jo kokemusta, satunnainen seksi on helpompaa ja luontevampaa.

Siksi esim. miesten kannattaa hoitaa se jännittävä eka kerta pois maksullisella, jos ei teininä saanut sitä sählättyä pois. Naisilta se onnistuu ilman maksamistakin, mutta yhtä suorituksenomaisesti kun käy vaan nappaamassa jonkun randomäijän baarista ja puree hammasta suorituksen ajan, niin tietääpähän mitä on jatkossa luvassa.

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä on se, että mikä kiire yhtään kenelläkään on päästä neitsyydestään mahdollisimman pian eroon?  Seksi voi olla parhaimmillan toki hyvinkin nautinnollista ja iloa tuottavaa, mutta epäilempä mahtaako se olla sitä, jos vain itsellä on pakonomainen tarve päästä "panemaan." 

Teknisesti pääsin poikuudestani eroon 18-vuotiaana ja sen jälkeen harvakseen baari-iltapanoja. Itse koen, että menetin todellisuudessa neitsyyteni 28-vuotiaana, kun törmäsin naiseen, jonka kanssa seksi oli aidosti nautinnollista, hauskaa ja kaikin puolin mukavaa.

En tiedä missä hän tätä nykyä menee, mutta yhteisestä ajastamme jäi lämpimät muistot. (Klisee varoitus) Teit minusta paremman miehen.

Minä taasen en ymmärrä miten jotkut voivat harrastaa kaikenlaisia kännisekoiluja ja yhdenyön juttuja. Ennemmin olen vaikka neitsyt loppuikäni kuin sellaiseen ryhtyisin. N24

Seksiä harrastetaan vasta avioliitossa. Mitkään kännisekoilut yms. eivät tule kuuloonkaan. 

En ole vielä 25-vuotias, mutta kyseinen skenaario omalla kohdallani on hyvinkin mahdollinen. Minulla on varmaan liian suuret odotukset koko tapailukulttuuriin. Vihaan juuri niitä baarissa vonkaajia, sillä oman perhehistorian myötä umpikännissä olevat ihmiset, etenkin miehet, saavat aikaan lähinnä inhoa ja pelkoakin. Jo humalassa olevan ihmisen olemus kavahduttaa siten, että ajatuskin sen ihmisen päästämisestä lähelle on jokseenkin mahdoton.

En pidä myöskään selvänä vonkaajista, ylipäätään en pidä suomenkielistä ihmistä, jolle sana ei on merkitykseltään epäselvä, kovinkaan potentiaalisena kumppanina minkääntasoisessa kanssakäymisessä.

Olen itse viimeksi ollut kaatokännissä joskus 15-vuotiaana ja vaikka tuolloin jotain olisikin toki voinut tapahtua, myöhemmin kavereiden juttuja kuunnellessa olen ollut ihan onnellinen, että olen omannut edes sen verran järkeä päässä, etten ole lähtenyt ihan kenen tahansa kämpille jatkoille. Uskon, että seksi on varmasti ihan mahtavaa, mutta toisaalta myös hyvin hajottava kokemus, mikäli sitä harrastaa itselle vääristä syistä tai puoliväkisin.

Olen matkustellut paljon ja etenkin viimeisen vuoden aikana yksin matkustamisesta on tullut yhä rakkaampaa. Koen kuitenkin, että yksin matkustavan naisen ei liiemmin kannata juoda tai viettää aikaansa iltamyöhään yksin. Euroopassa ja Amerikassa vielä onnistuu jotenkin ehkä, vaikka äärimmäisen varovainen kannattaa silti toki olla, mutta yhtään patriarkaalisemmassa yhteiskunnassa ja kulttuuripiirissä en lähtisi koettelemaan onnea.

En ole mielestäni ulkonäön suhteen todellakaan mikään kranttu, kunhan perushygienia on kunnossa. Ulkonäköä vaikeampaa onkin mielestäni löytää yhdistäviä tekijöitä, hyvää käytöstä, kohteliaisuutta sekä huumoria, eli asioita, jotka viehättävät ja ovat viehättäneet minua miehissä, joita olen pidemmän aikaa tuntenut, ja ajatellut, että hänen kansaan voisin kuvitella olevani parisuhteessa. Toki monelta noita löytyy yksien Tinder-treffien ajaksi, mutta Tinder on mielestäni muutenkin vähän liian karjamarkkinaperiaatteella toimiva, eikä monellakaan ikäiselläni ole kiinnostusta muuhun kuin siihen yhteen panoon ja seuraavaan siirtymiseen.

Ei pelkässä panemisessakaan mitään vikaa ole, mutta tahtoisin seksin itselleni edustavan lähellä oloa, jakamista, kokeilua ja rakastamista. Halua minulla on harrastaa, mutta halun pystyn hoitamaan itsetyydytyksenkin kautta. Muut seksiin liittyvät tunteet ja ajatukset siis saavat vielä odottaa.

Olen toki vasta 19-vuotias ja ensiviikolla fiilis voi olla ihan toinen ja baarivonkaajat tuntua juuri sillä hetkellä parhaalta mahdolliselta, mutta toivon, että näin ei kuitenkaan kävisi. Seksin kertakäyttömainen luonne on minusta vähän ahdistavaa, ja ainakin vielä odottelen kohdalle sitä, jonka kanssa voisin toteuttaa seksuaalisuuttaan tavalla, joka itselleni tuntuu parhaalta.

Pahoittelut raamatusta, oli kuitenkin kiva jäsennellä vähän omia ajatuksia aiheen ympärillä:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei näköjään ymmärrä sitä, ettei kaikkia kiinnosta etsiä ihan ketä tahansa baarista, että saisi seksiä. Kyllä minua seksi kiinnostaa ja halujakin löytyy, mutta ei kenen tahansa satunnaisen panon kanssa. Ei siinä tarvitse olla nössöydestä kyse, vaan siitä että haluaa muutakin kuin pelkkää pillua, haluaa tutustua ensin. Kohtaamisongelma se enemmän on. Myöskään tuo kauhistelu ja leimaaminen ja ennakkoluulot tämän asian tiimoilta ei auta yhtään.

Joku sanoi että jotkut tekee seksistä liian suuren asian, no, minusta toiset tekee neitsyydestä liian suuren asian. Mitä se kenellekään kuuluu, sen perusteella ei voi kenestäkään tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta silti niitä tehdään, uskovaisuudesta aseksuaalisuuteen ja ties mitä. Aikuisia neitsyitä on tänä päivänä paljon enemmän kuin luullaan, siitä ei vain kukaan huutele. Media tuputtaa seksiä jatkuvalla syötöllä ja muovaa käsityksiä, jolloin teinit yhä nuorempana harrastaa seksiä, kun luulee että täytyy. Sitten he kasvavat luulemaan että on jotenkin outoa tai poikkeuksellista, jos onkin neitsyt.

Myös sillä ulkonäöllä on aika iso merkitys tuolla pinnallisessa yöelämässä, on ihan eri asia saada seksiä jos on komea ja tietyt raamit täyttävä, kuin jos näitä vaatimuksia ei täytä. Naiset suhtautuu ihan eri tavalla miehiin riippuen ulkonäöstä. Sama käytös epäviehättävältä mieheltä on ällöä ahdistelua, komealta mieheltä rohkeaa lähestymistä. Minusta tuollainen ääneen meuhkaaminen ja ihmettely tällä asialla kertoo aika köyhästä henkisestä maailmasta ja kyvyttömyydestä asettua muiden asemaan.

Jos ei yli kolmekymppiseksi ole huolinut "ihan ketä tahansa", niin ongelma ei ole enää tarjon suppeudessa, vaan omien kriteerien epärealistisuudessa. 

Edelleen kapeaa ajattelua. Ei välttämättä johdu ollenkaan siitä, toki jollain voi johtua siitäkin, muttei voida yleistää. Kuten sanoin, se on kohtaamisongelma. Jos ei käy yökerhoissa (enää), eikä luontaisesti törmää vapaisiin naisiin töissä tai vapaa ajalla, niin ei se niin helppoa ole löytää. Tämä stigma ja tuomitseminen myös tekee varovaisemmaksi asian suhteen, mikä on sääli. Se voi saada lopulta ihan tavalliset ihmiset(vaikkakin neitsyet) jopa lakkaamaan yrittämästä, itsesuojelukeinona. Tarkoitan vain sitä, ettei se välttämättä vaadi mitään poikkeuksellista, että tähän tilanteeseen päätyy. Se ainakin helpottaisi huomattavasti jos neitsyyttä ei tuomittaisi ja ihmeteltäisi niin paljon. Jos se stigma ja ennakkoluulot saataisiin kitkettyä asenteista pois, olisi lähestyminenkin paljon helpompaa. Nyt välillä tuntuu kuin olisi nuoruuden epäonnistumisten vanki.

Vierailija kirjoitti:

Ja etenkään yli 30-vuotiaana... miten ihmeessä?

Ei baaripanoja taikka nuoruuden kännisekoiluja saati lomamatkaseikkailuja jne. Miten?!

Rumuus ei ole tekosyy, koska "samantasoisia" takuulla löytyy. En näe muuta kelvollista syytä kuin aseksuaalisuus ja syrjäytyminen n. 12-vuotiaasta lähtien.

No annas kun täti (ikää 35) kertoo:

1. En käy baareissa (ja vaikka kävisin, en todellakaan ottaisi sieltä ketään matkaani)

2. En juo alkoholia, joten ei tule kännisekoiluja

3. Käyn lomalla tutustumassa nähtävyyksiin ja kulttuuriin yms. En seksiseuraa etsimässä.

Oliko riittävän selkeät perustelut? 

En haluaa jakaa kenelle tahansa. Siksi. Neitsytneiti 38v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseen seksikertaan ladataan yleensä aika paljon odotuksia, se jännittää tavalla tai toisella ja on ylipäänsä iso askel. Harvasta tuntuu luontevalta pokata se eka pano baarista tai lomareissulta. Sitten kun on jo kokemusta, satunnainen seksi on helpompaa ja luontevampaa.

Siksi esim. miesten kannattaa hoitaa se jännittävä eka kerta pois maksullisella, jos ei teininä saanut sitä sählättyä pois. Naisilta se onnistuu ilman maksamistakin, mutta yhtä suorituksenomaisesti kun käy vaan nappaamassa jonkun randomäijän baarista ja puree hammasta suorituksen ajan, niin tietääpähän mitä on jatkossa luvassa.

On asioita, joita en ymmärrä. - Yksi niistä on se, että mikä kiire yhtään kenelläkään on päästä neitsyydestään mahdollisimman pian eroon?  Seksi voi olla parhaimmillan toki hyvinkin nautinnollista ja iloa tuottavaa, mutta epäilempä mahtaako se olla sitä, jos vain itsellä on pakonomainen tarve päästä "panemaan." 

Jos on kolmekymppiseksi asti odottanut, niin ei siinä oikein hoppuilusta voi puhua.

No ei. Kieltämättä kolmeenkymmeneen ikävuoteen sitä ehti olla neitsyydestään kaikenlaisia tunteita. - Myös se, että tajusin  arvostaa ja kunnioittaa itseäni muilta osin kai sitten niin paljon, että en enää 30 kokenut olevani "huono ihminen" siksi, että minulla oli neitsyys tallella. - Tai pakottavaa tarvetta, että minun pitäisi päästä siitä mahdollismman pian eroon. - Tietäen myös, että monelle olisin kelvannut. Osalle jopa oikein hyvin. Mutta en vain halunnut tai sitten vain osannut edetä itse seksiin asti. En tiedä mistä varovaisuuteni kumpuaa.

 Vaikka toki paljossa on ollut myös niin, että moni muu askare tai aktiviteetti on itselleni merkitsi niin paljon alle 30 vuotiaana, että syvällisempi ja, siten toiseen parempi (läheisempi) kosketus ja lopulta  -seksi- ei vain seurannut luontevana jatkona.

Saati, että sitä olisi yhdessä erikseen suunniteltu, niin että se olisi ollut päämääränä tai erillinen ohjelmanumero sinä kertana kun tapaisn tai tapailin, sanotaanko -enempu -vähempi potenttiaalisia seksikumppaneita.

Niin kyllä. Tiedän, että osa olisi odottanut tekevänsä sitä kanssani. Ja voi olla, että olisi joskus ollut kivuttomampaakin suostua seksiin kuin kääntää kylkeä yhteisen halailun ja pusuttelun päätteeksi ja sanoa, että hyvää yötä (=haluan nyt nukkua) ja jättää toinen hämmennyksen valtaan. - Toisen  ottaessa tämän yrityksenä tyrmätä, eikä kaikki tämän jälkeinen syyttely ollut kovin mairittelevaa kuultavaa; eikä tehnyt tilannetta yhtään paremmaksi.   

Työskentelen vanhusten parissa. Moni kokematon naisvanhus korostaa olevansa neiti-ihminen, eli ei siis ole ollut miesten kanssa, näin haluaa kertoa. Miehistä ainoakaan ei ole kertonut olevansa kokematon nais-saralla.

Olen ruma, en sosiaalisesti kovin taitava/uskalias, en ole lainkaan kiinnostunut mistään juomisesta/baarihömpötyksistä. Ja haluan, että se ensimmäinen kerta olisi jonkun rakkaan kanssa, eikä jonkun randomin.

Harrastin ensimmäisen kerran seksiä ollessani 33-vuotias. Kumppanina oli nykyinen aviomieheni. Minulle oli tärkeää tutustua ihmiseen kunnolla ennen kuin aloitimme seksin harrastamisen. Miehet, joita tapasin ennen aviomiestäni, eivät olleet valmiita odottamaan tarpeeksi kauaa ja suhteet kaatuivat alkuunsa. Olen erittäin tyytyväinen, että en myöntynyt seksiin vain miesten mieliksi, vaan odotin siiheksi kun se itsestäni tuntui sopivalta. Onneksi myös löysin miehen, jolle odottaminen ei ollut ongelma. 

Naisilla yhdyntäkivut on yllättävän yleisiä ja osalla seksiin tai sen kipuun tai läheisyyteen liittyvät pelot. Varsinkin eka kerta voi olla todella kivulias, ja myös esimerkiksi vulvodynia voi tehdä seksistä tuskallista.

Ja sitten on niitä jotka edelleen haluaa säästää seksin "sille oikealle", vakavaan parisuhteeseen tai jopa avioliittoon.