Lue keskustelun säännöt.
33v ja en edelleenkään ole hyvä missään
08.11.2017 |
Tunnen epäonnistuneeni ja välillä saapi ihmetellä onko mun vanhemmat huijannut että olen normaali lapsi. Jospa mussa sittenkin on jotain vikaa... Muut onnistuu harrastuksissa, työssä ja opinnoissa. Mä en onnistu missään..
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et ole löytänyt vielä sitä sun juttua tai olet laittanut itselle sen osaamisen ja onnistumisen riman liian korkealle?
Tuttu tunne. Oon viimeisen vuoden aikana vihdoinkin hyväksynyt, että oon ilmeisesti niitä ihmisiä jotka ei osaa hyvin yhtään mitään. Nyt yritän ottaa "rennosti" ja ajattelen, että kaikkeni oon yrittänyt ja tämä vaan nyt on se lopputulos. Ei voi mittään :-)
En osaa edes kuvitella minkälaista olisi olla se keskivertoihminen, itse oon jossain reilusti sen tason alapuolella. Ei auta kuin puurtaa omia pikku juttuja ja yrittää välttää enempiä rämpimisiä. Tuntuu että elämä on ollut tähän asti yhtä taistelua. Nyt yritän riittää itselleni, ei ole aina helppoa kun menestymistä jollain saralla arvostetaan niin paljon.
Olen tosi tylsä, osaamaton ja anticool :-D
Raskasta olla kokoajan arvosteltavana ja hävetä itseään kun muut kertoo työstään tai opinnoistaan. Sitten automaattisesti lyödään elämäntapa työttömän leima otsaan. Häpeäisin jos mies oikeasti tietäis kuinka onneton mun tilanne oikeasti on.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskasta olla kokoajan arvosteltavana ja hävetä itseään kun muut kertoo työstään tai opinnoistaan. Sitten automaattisesti lyödään elämäntapa työttömän leima otsaan. Häpeäisin jos mies oikeasti tietäis kuinka onneton mun tilanne oikeasti on.
Ap.
No kuinka onneton se tilanne on? Keskeytitkö opinnot, vai mitä tarkoitat?
Minä olen ollut töissä jo yli 20v enkä ole hyvä missään,paskalla palkalla töissä mistä ei jää mitään käteen,asuntolaina maksamatta,autot vanhoja paskoja,akka kiukkuaa ja vittuilee 24/7,on synkkää ja pimeetä eikä valoa näy tunnelin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskasta olla kokoajan arvosteltavana ja hävetä itseään kun muut kertoo työstään tai opinnoistaan. Sitten automaattisesti lyödään elämäntapa työttömän leima otsaan. Häpeäisin jos mies oikeasti tietäis kuinka onneton mun tilanne oikeasti on.
Ap.
No kuinka onneton se tilanne on? Keskeytitkö opinnot, vai mitä tarkoitat?
Tietysti opinnot jäi kesken. Töitä ei saa millään. En edes tiedä mitä hakemukseen laittais ku ei mulla oo mitään tarjottava työnantajalle.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap edes hyvän näköinen ja sängyssä hyvä?
Kiinnostaisi lähteä joskus etelään tai jonnekin,mutta ei ole seuraa enkä osaa kieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos se yhtään lohduttaa, niin liikenne ja työelämä ovat väärällään alisuoriutujia. Ihmisiä on palkattu työtehtäviin joiden hoitamiseen heillä ei ole joko yhtään mitään tai juuri mitään edellytyksiä. Sellaisia on about joka työpaikalla. Eräs iso firma vaatii hakijoilta niin paljon kokemusta, koulutusta, kielitaitoa että kukaan vastavalmistunut ei voi täyttää kriteereitä. Ihmeesti firmaan kuitenkin vaan on palkattu porukkaa suoraan koulun penkiltä. Työpaikka saadaan suhteilla, tai valehtelemalla osaamiset, kokemukset, motivaatio, mielenkiinnon kohteet. Supliikki ratkaisee paljon ja sattuma loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikai nyt työhakemukseen voi ihan mitä tahansa sepustaa. Valehdella olemattomia tutkintoja tai työkokemuksia. Luulen että ne kyllä haluaa nähdä todistukset ym. Muutenkin oon todella huono satutäti.. Melkeen niin että pitäis palkata joku kirjoittamaan mulle työhakemus...
Ap.
Työhakemuksissa valehtelemisen raja on kuin veteen piirretty viiva. Jokaisella on jotain kokemusta jostakin työstä. Tutkintoja ei tietenkään saa valehdella, mutta työkokemuksensa voi laventaa ja osaamisensa sopeuttaa. Työtehtävänsä voi muistaa väärin. Johtaja voi unohtaa kertoa että hänen 10-vuotisella työurallaan ei ole ollut yhtään vuotta, jolloin firma olisi tehnyt voittoa. Voi unohtua mainita,että projektipäällikkönä aloittaessaan kaikki projektit epäonnistuivat taloudellisesti. Riippuu hakijan iästä ja haastattelijasta katsotaanko todistuksia. Itseltäni ei ole juuri koskaan katsottu, vaikka sellaisia on. Työhakemuksen tekemiseen kannattaa käyttää osaavaa tuttavatyövoimaa, jos sellaista lähipiirissä on. Jos tiedät että sinulle sopivaa työtä on tarjolla eri osassa maata kuin missä asut, suosittelen että työn perään kannattaa lähteä. Olen lähtenyt itsekin ja aina on kannattanut. Kadun niitä vuosia jolloin möllötin kotona työttömänä.
Mä meinasin, koska niin tunnen, tulla kirjoittamaan, että sama tilanne, en ole hyvä tai onnistunut missään.
Mutta sitten kun aloin lukea tuota että ei työtä jne, niin tajusin että hmm, kai minä sitten olen jossain määrin onnistunut. Minulla kun on arvostettu, hyväpalkkainen työ, vaikka opinnot jätinkin kesken aikoinaan. Minua myös pidetään työpaikallani huippuna. Silti itsestäni aina tuntuu että mistään en mitään tajua ja olen huono.
Mulla on 12-vuotta vanha merkonomin tutkinto. En oo tehnyt sillä alalla palkkatyötä päivääkään. Pelkkää opintoihin liittyvää työharjoittelua ja työkkärin työkokeilua.
Ainoa palkkatyö kokemus mitä multa löytyy on ryhmäperhepäivähoitajan työ mitä tein 4-vuotta kunnes nekin työt loppui eikä uutta löytynyt. Ennen sitä oli äitiyslomat. Että eipä näillä paljon kehuta tai ulkomaille lähdetä.
Ap.
Jonkun on oltava huono, jotta toiset voivat olla hyviä. Ajattele niin, että olet ihailtavan epäitsekäs, kun annat toisten loistaa. Ilman sinua ei olisi menestyjiä! Jos kaikki olisivat menestyjiä, kukaan ei olisi. Menestyjät saisivat kiittää ja kumartaa sinua.
No, haittaako se oikeastaan? Voit ottaa rennosti.