Kirjoitetaan paskoja runoja

Lääkkeet!

Porvoosta päivää!

0/5!

Nuoruus muinoin, sumujen kuningatar

rikki! Rikki!

Siihen aikaan pojat oli tyytyväisiä kun sai sen sinne! Sinne!

Moni on jo vainaa, mutta kukaan, ei kukaan yrittänyt tunkea niinkuin

kuuluu vain poikarakkauteen.

Nyt on kiitollisuus kadonnut, kuin nuoruus

Vailla suojaa liian kiltti

ikuisesti kiusattu

Mutta kaikkea ei saanut tuhottua

vähäkin hyvyys parempi

kuin suuri pahuus

muistakaa se

Tuuli tulee siitä kun puut heiluu

ja liput liehuu, liehuu

Rannalla poikien

bokserinetumukset pullottaa

mutta

minä

vain

katselen

ulapalle

uppa lup!!

Vierailija kirjoitti:

Vuodet AV:llä vietti

Provotkin tosissaan mietti

Kasvoi ihmisraunioksi

Eikä tiennyt miksi

AV:tä luki ja totuudeksi luuli

Vaikka muuta tosielämässä kuuli

Ihmiset puhuu totta netissä

Joten narrata AV:llä ei helvetissä

Uskonut ei kestään hyvää

Alkoi kehittää vihaa syvää

AV totuuden paljastaa

Ihmisen sisintä heijastaa

Näin uskoi hän, ja tiedätkö mitä

Hän kestänyt enää ei sitä

Hoidossa on hän tätä nykyä

Ei ollut hällä harkintakykyä

Tässä varoittava esimerkki miten voi käydä jos vain roikkuu palstalla.

Tuuli

Mistä tulet

Minne menet

Jumalten raivo merellä

Elämän synty metsässä

Tuuli

Tyynnytä minut uneen kesällä

Herätä minut aamulla koskettamalla verhoja syksyllä

Asiat joista tykkään on tissit,

jormani mihin oikein pissit.

Terska lerpattaa tuulessa,

häpykarvat kasvaa huulessa.

Rakkauden haluan sinuun pistää,

pääni poveesi tahdon litistää.

Ota minut vielä nyt kun seisoo,

pullat uuniin haluan leipoo.

Jämät nuolen kermapiiraastasi,

pukamat hieron rinkelistäsi.

Hengarin menen hakemaan kaapista,

ettei tarvitse hankkia aapista.

Betoniasemalla odotan junaa

Datsalle viikonlopuksi olet

jo siellä odotat tulen taikinan

kanssa pian tulee pellillinen

propelleja sakarat kuin neljä

ilmansuuntaa joista mikään ole

absoluuttinen

Ihoni huutaa sinun vastaavaa

Solumuistini värähtelee

Muistan jokaisen kohdan sinussa

Vastaavissa kohdin minua

Muistan miten katsoit silmilläsi minua

Ja minä vastaavillani sinua

Meidän välillä oli näkymätön silta

Kunpa ei olisi päättynyt se ilta

Tyyny vieressä tyynnyttää

Kuin lepattavat laineet rannalla

Kaipaan tuulta kolisevaa

Tahdon takaisin muiston solisevan

Kuva tyynyn alla

Virheesi viimeinen

Minun oli ensimmäinen

Vein elämäsi ehtoon

Sinä nuoruuteni vuodet

Sydämesi nuorena kuoli

Vanhuuttani toinen ei huoli

Sininen ja violetti taivas

Laiva katoaa kaukaisuuteen

Mustaa jälkeensä jättää

Ilta tummuu yöksi

Tervetuloa,

kumartaa marraskuu

Katso, onko orvaskedelläsi suu

Outojen yöhön

sinä kuulut

Liity työhön - peltomyyrien vaaleanpunaisten

kokoukseen

Älä kuiskaa sanaakaan

Kuu kuulee ajatuksenkin

Tule transsiin, tanssii yö

Aamu päässä ikuisuuden

Ota yön suudelma, sen

saat

Se avaa sielusi haat

Liity mukaan,

kuun kuoro kokoontuu,

onhan marraskuu

Tämä yö ei aamua nää

Jää.

Olet vaikuttava

Meren aalto

Oven takaa

kuuluu ääni alkuun heiveröinen

Vaan lähtee nousuun kaiku äänen sen

Tapetit tippuvat

Putoaa piimä

Viisarit väärää näyttävät

Päästä ikiaikojen päättyy jyrinä

Enää

Kyynel vuotaa tuskainen

Tipahtaa tippa verinen

Heikko käsi kahvaa kääntää

Kurja ulos vaipuu

Katkua kipeää karkaa

Sulkee oven perässään

Kipeällä perällään

Olet kova.

Olet nälkäinen.

Olet järkähtämätön tahdossasi.

Sanasi valuvat puhelimen näyttöön

kuin pilaantunut muste.

Mikään tässä ei ole kaunista.

Mikään tässä ei ole totta.

Mutta minä päätän vielä löytää

sanojesi takaa sen miehen,

jonka uskoin olevan olemassa.

Siinä miehessä asuu lempeä tuuli,

auringosta lämmennyt rantakallio.

Siinä miehessä asuu vehreä metsäketo.

Jerusalemissa asui kerran -kissa

allahin tornista valui - pissa

Kaiken pohjalla

pimeän kaava

Pimeä ei kestä hyvyyden

säkenöintiä

edes hetkeä-

Tämän kaiken teki jo Antti Holma. Holman Antti. Ihmisyys. Siinä se on. Syrjittynä, toiseutettuna, mutta kuitenkin niin siinä. Homona ihan siinä, vieressäsi. Juuri sinun vieressäsi, toinen. Yhyy, pakolainen. Toinen. Vieressä. Vieressä toinen. Se Holman Antti. Vai oliko se sittenkin Jaakko Hämeen-Anttila? Häme. Konkkaan meni se Anttilakin. Tulevaisuus on musta.