Miksi naisille on niin kova pala, kun joku toinen nainen on kaunis?

itse kadehdin ihmisissä monia asioita, ulkonäössä kadehdin yleensä asioita kuten tummat pitkät ripset luonnostaan, hyvä tasainen iho yms. Itseäkin kadehditaan usein ulkonäön takia mutta ei tajuta että ilman ehostamista näyttäisin aivan tavalliselta tallaajalta.

Kannattaa pitää mielessä että hyvännäköiset ihmiset usein myös laittautuvat aivan helvetisti, toki on niitä luonnostaan upeita mutta harvemmassa.

Rahalla saa kans paljon aikaan, naamaa voi korjailla symmetrisemmäksi yms.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun odotettavissa paljon valehtelua.

Tai sitten ei, ehkä joillakin ei ulkonäkö ole se tärkein arvo tai sitten on sinut itsensä kanssa ja itsetunto sen verran hyvä, ettei piittaa vaikka joku toinen olisi viehättävämpi? 🤔

Itse joskus parikymppisenä olin myös epävarma ja vertailin itseäni muihin, mutta näin päälle kolmekymppisenä se nyt on aivan sama, minä olen minä ja joku toinen on se joku toinen. Ja elämän realiteetitkin ovat hallussa, oli kyseessä kuka tahansa niin varmasti aina löytyy joku joka on vielä kauniimpi - jos ei muuta niin hänen omasta mielestään, koska omat virheet ulkonäössä on se asia, joka on maailman helpoin luetella.

Vierailija kirjoitti:

Eikö naisilla ole tervettä itsetuntoa? Miksi naiset vertaavat omaa viehättävyyttään aina jonkun toisen viehättävyyteen?

Kun nyt ensin päästäisiin edes jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen kuka on viehättävä? Esim. minua ei puhuttele monikaan ip-lehtien sivuilla uutisoitu kaunotar tai kohukaunotar. Sen sijaan saatan bongata vaikka bussissa todella kauniita ja kaikenikäisiä naisia, jotka eivät tosin vaikuta olevan tietoisia kauneudestaan.

Eräs opiskelukaverini oli hieman ylipainoinen mutta hänellä olivat vyötärölle ylettyvät vahvat, terveet ja luomut hiukset sekä virheetön iho. Minua hävetti välillä kun sain itseni tuon tuostakin hänen virheettömän ihonsa ihailusta kiinni. Hän oli täysin luomutyttö ihan pelkästään tiukan taloudellisen tilanteenkin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle itse ei ole niin kova pala, jos joku nainen on minua huomattavasti viehättävämpi ja kauniimpi. Se ei yksinään riitä aiheuttamaan kateuden tunnetta. Mutta, jos huomaan että tämä kaunis nainen on vielä tuon LISÄKSI älykäs, hauska, hyväsydäminen ja kaikinpuolin ihana, niin pieni kateus saattaa herätä. Tai en tiedä onko kateus oikea sana, mutta sellainen pelko tai ajatus omasta itsestä, että ei hitsi, en mä olekaan niin upea saalis kun olen ajatellut. Että on todella olemassa minua kauniimpia ja kaikin tavoin "parempia" ihmisiä. 

Ai, siis 'saalis' ? Tuon sanan käytöllä tulit tahattomasti ja huomaamattasi paljastaneeksi paljon siitä ,mihin itsetuntosi keskeisesti sinulla näyttää perustuvan.

Positivisena sensijaan  pidän kuitenkin kommentissasi sitä, että sinäkin  laitoit sentään sitaatit puhuessasi noista "paremmista" ihmisistä...

höpöhöpö. Olen "ruma keski-ikäinen" itse, mutta en  kadehdi nuoria kauniita naisia.

Muistan itse kärsineeni nuorena aina kun sain miehiltä himoitsevaa tai halveksivaa huomiota, kun ne katsoivat kuin lihakimpaletta, lääppivät ja käyttäytyivät sikamaisesti, onneksi ns.rumuus suojelee siltä.

Enpä tunne muutenkaan naisia, jotka kenenkään kauneutta kadehtisivat. Taitaa olla sellanen pinnallisten ihmisten kyhäämä teoria, kun itse tuntevat kateutta kaikkia kohtaan. Normaali ihminen miettii vain omaa ulkonäköä, eikä sitäkään liikaa ja joka päivä. 

 

Kyllä kadehdin enemmän toisten rahoja kuin kauneutta. Niistä olisi on paljon enemmän iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle itse ei ole niin kova pala, jos joku nainen on minua huomattavasti viehättävämpi ja kauniimpi. Se ei yksinään riitä aiheuttamaan kateuden tunnetta. Mutta, jos huomaan että tämä kaunis nainen on vielä tuon LISÄKSI älykäs, hauska, hyväsydäminen ja kaikinpuolin ihana, niin pieni kateus saattaa herätä. Tai en tiedä onko kateus oikea sana, mutta sellainen pelko tai ajatus omasta itsestä, että ei hitsi, en mä olekaan niin upea saalis kun olen ajatellut. Että on todella olemassa minua kauniimpia ja kaikin tavoin "parempia" ihmisiä. 

Ai, siis 'saalis' ? Tuon sanan käytöllä tulit tahattomasti ja huomaamattasi paljastaneeksi paljon siitä ,mihin itsetuntosi keskeisesti sinulla näyttää perustuvan.

Positivisena sensijaan  pidän kuitenkin kommentissasi sitä, että sinäkin  laitoit sentään sitaatit puhuessasi noista "paremmista" ihmisistä...

Tarkoitatko siis että itsetuntoni perustuu keskeisesti miehiltä saamaani huomioon? Jos tarkoitat, niin osittain kyllä. Nuorempana lähes koko itsetuntoni perustui sille. Se oli kyllä surullista, näin kun jälkeenpäin ajattelen. Nykyään itsetuntoni perustuu myös muihin asioihin, kun fyysiseen hyvään kuntoon, urheilusuorituksiin, taitoihini työelämässä, siihen että olen sosiaalisesti lahjakas, mutta myös siihen vastakkaiselta sukupuolelta saatuun huomioon. En ymmärrä mitä ihmeellistä siinä on?

Jossain mielessä sokeat taitavat sittenkin olla meitä näkeviä terävänäköisempiä ja varmaan ainakin jossain mielessä myös onnellisempia.

En tosiaan tiedä. Muistan, että yhtä kaveriani haukuttiin tyttöjen toimesta kouluaikana anorektikoksi, vaikka oli vain hyvin pienikokoinen, ei kuitenkaan koskaan sairaalloinen. Kateuttahan sen täytyi olla, koska haukkujat olivat niitä ulkonäkökeskeisiä tyttöjä jotka meikkasivat vahvasti ym.  Luultavasti heillä oli laihikset koko ajan päällä.

Minua ei ärsytä kauniit naiset muuten, kuin ulkonäöllä ja miesten huomiolla leijujat, jotka pitävät kauneutta jonain tärkeimpänä ominaisuutenaan. Ei nyt tavattomasti ärsytäkään, mutta en vain koe omaavani heidän kanssa riittävästi yhteistä, joten saatan ikään kuin "syrjiä" heitä. He ovat niitä tyyppejä, että miesten saapuessa huoneeseen viimeinenkin älyllinen keskustelu lakkaa. 

Ehkä siis kaikkia ärsyttää kauniit naiset omalla tavallaan. Bimboja ärsyttää nämä luonnonkauniit naiset, jotka saavat hyvän parisuhteen ilman yliyrittämistä. Kaikkia muita ärsyttää bimbonaiset, koska nämä ovat sosiaalisesti rasittavia jos ei itse halua kaiken kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa olevan vain seksuaalista pelailua.

Nuorempana itseäni ärsytti suunnattomasti sellaiset röyhkeällä tavalla kauniit naiset. Siis sellaiset, jotka (mielestäni) provosoivasti korostivat kauneuttaan pukeutumisella, meikeillä, koruilla, puheella jne. Ärsytti kun miehet eivät huomioineen niitä minusta todellisia kaunottaria, vaatimattomia ja nöyriä. Nykyään en jaksa enää välittää. Löysin oman mieheni ja mulle riittää, että kelpaan enemmän kuin hyvin hänelle.

AP ei selvästi ole ollut baarien vessassa kun nuorilta naisilta lähtee estot toisiensa suhteen. Enkä tarkoita nyt mitään pervoilua, vaan ihan pelkästään sitä kehumisen ilmapiiriä mikä syntyy. Kerran yksi känninen tyttö rupesi ihailemaan mun kasvoja, itse taas olen ihaillut yhden älyttömän kauniin ja sporttisen tytön blondia pitkää tukkaa ja hämmästellyt kun eivät olleet pidennykset. Jatkuvasti ihaillaan toisten huulipunia, vaatteita ja kenkiä sekä kysellään, että mistä tollaista saa. Ei tarvitse ihmetellä miksi naisilla menee jossain lihatiskibaareissa aina niin kauan aikaa vessoissa, siellä on ihan oikeasti kiva meininki.

Naisten Pinterestit on myös täynnä kauniita naisia, ei komeita miehiä. Naiset on kieroutuneen obsessoituneita toisten naisten ulkonäöstä, koska meidät ollaan kasvatettu naisten ulkonäköä korostavassa maailmassa. Ulkonäköpaineiden lisäksi toki kateus varmasti on yksi ilmiö, mikä tästä seuraa, mutta isompi ilmiö on musta kauniiden naisten ihailu, joko ääneen tai ihan vaan oman pään sisällä. Itsekin näen päivittäin kauniita naisia, joita mun on vaan pakko tuijottaa ja äimistellä, vaikka pidänkin itseäni heterona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö naisilla ole tervettä itsetuntoa? Miksi naiset vertaavat omaa viehättävyyttään aina jonkun toisen viehättävyyteen?

Kun nyt ensin päästäisiin edes jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen kuka on viehättävä? Esim. minua ei puhuttele monikaan ip-lehtien sivuilla uutisoitu kaunotar tai kohukaunotar. Sen sijaan saatan bongata vaikka bussissa todella kauniita ja kaikenikäisiä naisia, jotka eivät tosin vaikuta olevan tietoisia kauneudestaan.

Eräs opiskelukaverini oli hieman ylipainoinen mutta hänellä olivat vyötärölle ylettyvät vahvat, terveet ja luomut hiukset sekä virheetön iho. Minua hävetti välillä kun sain itseni tuon tuostakin hänen virheettömän ihonsa ihailusta kiinni. Hän oli täysin luomutyttö ihan pelkästään tiukan taloudellisen tilanteenkin vuoksi.

Ei siitä tarvitse olla mitään konsensusta tämän keskustelun puitteissa, että kuka on viehättävä. 

Saatan vähän kadehtia OMASTA MIELESTÄNI kauniita, ja joskus ehkä taviksiakin, joita muut hehkuttavat, koska en itse ymmärrä sen hehkutuksen syytä. En silti kadehdi kaikkia kauniina pitämiäni ihmisiä, vaan saatan hämmästellä, miten joku voi olla noin. Mikä maailma se on, missä tuollainen olento elää. Vähän kuin se oli joku marsilainen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö naisilla ole tervettä itsetuntoa? Miksi naiset vertaavat omaa viehättävyyttään aina jonkun toisen viehättävyyteen?

Jokaiselle ihmiselle on  varmaan eri asia se ns "kova pala". Jollekin se voi olla kauniimpi ihminen, kuin itse, mutta näyttää monelle(lähinnä  miehelle) olevan myös esim naapurin komeampi auto, naapurin komeampi mies, tai toisen komeampi moottoripyörä. Meillä miehelle on jopa huudeltu, että sillä ei enää vehkeet pelaa, kun on pitänyt hommata hieno mp.  Jollekin on ollut hieno menopeli liikaa. Itseänä ei vaivaa vaikka toinen nainen on kauniimpi. Olen itsekin ihan ok. Johan sen järkikin sanoo, että aina joku toinen on kauniimpi, viisaampi jne.  En minä ainakaan kuvittele olevani maailmankaikkeuden kaunein tms. Tää sama/samantapainen aloitus on täällä vähän väliä. Kenelle tälläinen pakkomielle on aiheeseen?

EVVK kenenkään pärstä, ei kiinnostaisi omakaan, mutta se on välillä peilistä tarkistettava ennen ihmistenilmoille menoa.

Tainnut ap katella liikaa tositv:tä, siellähän sellasia teennäisiä huomionhakijoita näkee varaosineen ja tekorusketuksineen,  jotka repivät toisiaan tekotukasta tekokynsin ja käyttäytyvät kuin vähämieliset pumpattavat barbarat, mutta ei normaali nainen ole sellanen. 

Kannattaa muodostaa se naiskuva ihan reaalimaailmasta, eikä töllöstä, voi yllättyä positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle itse ei ole niin kova pala, jos joku nainen on minua huomattavasti viehättävämpi ja kauniimpi. Se ei yksinään riitä aiheuttamaan kateuden tunnetta. Mutta, jos huomaan että tämä kaunis nainen on vielä tuon LISÄKSI älykäs, hauska, hyväsydäminen ja kaikinpuolin ihana, niin pieni kateus saattaa herätä. Tai en tiedä onko kateus oikea sana, mutta sellainen pelko tai ajatus omasta itsestä, että ei hitsi, en mä olekaan niin upea saalis kun olen ajatellut. Että on todella olemassa minua kauniimpia ja kaikin tavoin "parempia" ihmisiä. 

Ai, siis 'saalis' ? Tuon sanan käytöllä tulit tahattomasti ja huomaamattasi paljastaneeksi paljon siitä ,mihin itsetuntosi keskeisesti sinulla näyttää perustuvan.

Positivisena sensijaan  pidän kuitenkin kommentissasi sitä, että sinäkin  laitoit sentään sitaatit puhuessasi noista "paremmista" ihmisistä...

Tarkoitatko siis että itsetuntoni perustuu keskeisesti miehiltä saamaani huomioon? Jos tarkoitat, niin osittain kyllä. Nuorempana lähes koko itsetuntoni perustui sille. Se oli kyllä surullista, näin kun jälkeenpäin ajattelen. Nykyään itsetuntoni perustuu myös muihin asioihin, kun fyysiseen hyvään kuntoon, urheilusuorituksiin, taitoihini työelämässä, siihen että olen sosiaalisesti lahjakas, mutta myös siihen vastakkaiselta sukupuolelta saatuun huomioon. En ymmärrä mitä ihmeellistä siinä on?

Eihän  siinä sinänsä mitään ihmeellistä tai ihmeteltävää olekaan, mutta tosiaan: mitä keskeisemmin itsetunto nimenomaan ja vain siihen perustuu, sitä enemmän se ongelmia ja myös tyytymättömyyttä elämäänsä  se ihmisellä yleensä helposti  myös aiheuttaa.

On siis tietenkin positiivista, jos olet löytänyt elämääsi sen varhaisemman nuoruutesi jälkeen  jotain muutakin, kuin vain sen (enemmän tai vähemmän) suoran ihailunhaun vastakkaiselta sukupuolelta.

Sukupuolisen huomion tarve ja halu elämässä  ( halusi sitä sitten, kuka  miehiltä, kuka  naisilta)on tietenkin syvällä meissä kaikissa ja aivan luonnollista, mutta ihmisinä ihmisten joukossa meille on kyllä aivan yhtä tärkeää, että emme sentään aivan kokonaan elä vain muiden ihailun varassa ja sen kannattelemina.

Siis ,että meillä on myös se  oma itsemme, eli juuri  se kokonaisuus sinänsä .

Eli siis juuri se,johon joku sitten tosiaankin voi rakastua . Ja itseämmekin meidän toki kuuluisi myös kyetä rakastamaan.

Tästä juuri  syntyy se elämän tasapaino. Emme siis saa laiminlyödä itseämme myöskään henkisesti.

Naisena sitä kyllä helposti tottuu ajattelemaan elämäänsä vain muiden tarpeiden kautta, mutta meillä on oikeus ja velvollisuus ajatella myös itseämme.

Velvollisuus siis omassa elämässämme omaa  itseämme kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on syntymässä saatu, sitä voi parannella jos on halua ja rahaa riittää.

Naamaa ei voi viedä salille ja leikellyt muovilärvit eivät ole kauniita ja aiheuttavat enemmänkin inhoa, että joku on niin pinnallinen - ei kateutta.

minä ihailen kauniiden naisten ulkonäköä :)

t. ihan ok näköinen tavisnainen

Mua kyllä toisinaan ahdistaa muiden naisten ulkonäkö. Mun mielestä se johtuu pitkälti siitä, että edelleen eletään kulttuurissa, jossa ulkonäköä on käytetty määrittämään naisten arvoa enemmän kuin mitään muuta asiaa (persoona, saavutukset yms.). Miehillä arvon määritys taas on keskittynyt enemmän saavutuksiin, mikä mun mielestä on kuitenkin ulkonäköä jokseenkin terveellisempi lähtökohta (ja tässä näkyy se, että nämä on pohjimmiltaan miesten määrittämiä asioita...).

Lisäksi tunnen ahdistusta siitä, että pelkään että miehet ~aina~* preferoi naisia puhtaasti ulkonäön perusteella, koska sekin on asia, josta on saatu kulttuurisesti vahvaa signaalia. Toisaalta omien käytännön kokemusten perusteella mulla ei pitäisi olla mitään syytä pelätä sitä, mutta se ei ole silti hävittänyt sitä asiaa takaraivosta ihan kokonaan.

Osittain ahdistuminen aiheesta on kai sinänsä väistämätöntä hylkäämisen pelkoa, jota ihmisillä esiintynee aina, kulttuurista riippumatta. Mutta toisaalta, kun on aidosti itsevarma ja itseensä tyytyväinen, ei ihan oikeasti tarvitse enää juurikaan ahdistua tällaisista tai kadehtia.

Nykyään ahdistaa vähemmän kuin aiemmin, koska en lopulta ihan oikeasti edes haluaisi näyttää erilaiselta, monistakin syistä. Mm. koska silloin perässä vaan juoksisi vielä moninkertainen määrä idiootteja, enkä ylipäänsä saisi siitä itselleni oikeasti mitään :D Haluan elämältä ihan muita asioita kuin ihailua ulkonäölleni, ja niiden tavoittelu on suorastaan helpompaa näin. Yritän ylipäänsä ympäröidä itseäni mentaliteetilla, että naisillakin saavutukset ja persoona ovat lopulta ratkaisevia. Jos elämässä on mielenkiintoinen ura, ystäviä ja rakkautta, mihin tarvitsee enää enempää ulkonäköä? Ei mihinkään. 

Naiset on laumaeläimiä, naisten itsetunto perustuu useimmiten lauman hyväksyntään. Kaunis nainen on aina uhka sekä naisen asemalle laumassa, ja siten hänen itsetunnolleen.

Olen kateellinen vain sellaisille kauniille naisille jotka ovat mieheni tyyppiä. Tiedän että hän tilaisuuden tullen vaihtaisi minut noihin kaunottariin, ja varmasti vielä joku päivä niin tekeekin.

Muut hyvät ominaisuuteni ja rakkauteni miestäni kohtaan eivät merkitse mitään sen rinnalla, että joku edustaa mieheni nais-ihannetta. Vain tälläinen nainen saa osakseen suurta rakkautta ja palvontaa. Minun osani on tyytyä yksipuoliseen rakkauteen ja olla kiitollinen että saan viettää aikaa mieheni kanssa kunnes joku kaunis nainen saa hänet omakseen.

Miehet eivät voi rakastaa kuin kaunista naista.

Onneksi sentään makuja on monia, ja tiedän että minäkin olen joidenkin mielestä kaunis ja heidän rakkautensa arvoinen.