Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko minulla olla raskausmasennus ja mitä voin tehdä sille?
06.11.2017 |
Olin ennen raskautta pirteä, energinen, iloinen, jaksoin tarttua toimeen aina ja ajattelin positiivisesti itsestäni (sekä tekemisistäni että ulkonäöstäni). Nyt rv 13 menossa ja olen väsynyt, ärtynyt koska olen niin väsynyt, en jaksa tehdä mitään enkä ryhtyä mihinkään, haaveilen vain että saisin kadota peiton alle, asiat ei enää kiinnosta enkä ole moneen viikkoon jaksanut olla iloinen yhtään mistään, koen olevani epäonnistunut ja vastenmielinen. En ole koskaan ennen ollut masentunut, ja tämä lapsi on meidän molempien erittäin toivoma ja odottama lapsi eli lapsen saaminen ei kaduta yhtään vaikka tuntuu että tätä raskaana olemista vihaan, vihaan.
Puhuin neuvolassa fiiliksistäni, mutta neuvolantäti ei sanonut niihin mitään. Kävin muusta syystä äskettäin lääkärissäkin ja puhuin sielläkin näistä fiiliksistä vaikka ne ei edes liittyneet käyntini syyhyn, mutta ei se lääkärikään sanonut mitään. Voiko minulla olla joku raskausmasennus? Mistä sen tietää? Miksi neuvola ei auta? Mistä saan apua jos neuvola ei auta?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään jokaisesta elämäntilanteesta ja vuodenajoista etsitään masennusta. Voi yhden kerran!
Olisiko hormoneista johtuvaa ? Onhan raskaudessa kuitenkin melkoinen hormonaalinen muutos.
Syö hyvin ja liiku raittiissa ilmassa. Ruoka vaikuttaa niihin hormoneihinkin.
mulla itellään oli noilla viikoilla kans tosi epätoivonen olo. Tosi toivottu lapsi oli, mutta menin paniikkiin. Rupesin miettii mitä kaikkee en voi enään tehdä vauvan saatuani. Nyt oon rv 27 ja en vois kuvitellakaan luopuvani tästä lapsesta. Rakastan masuvauvaa ja raskaana oloa, mutta kaikille ei niin käy. Kaikki ei vaan nauti siit raskaudesta ja kannattaa vaan puhuu siitä sitkeesti kunnes saat apua!
Onnee raskaudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jokaisesta elämäntilanteesta ja vuodenajoista etsitään masennusta. Voi yhden kerran!
No en etsi masennusta enkä halua olla masentunut. Olen vain huolissani siitä, että entä jos olen saanut raskausmasennuksen, koska lapsen takia se pitää hoitaa kunnolla eikä vain päivitellä asiaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hormoneista johtuvaa ? Onhan raskaudessa kuitenkin melkoinen hormonaalinen muutos.
Voi ollakin? Siis että hormonit aiheuttaa masennusoireet? Mutta mikä niihin auttaa? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö hyvin ja liiku raittiissa ilmassa. Ruoka vaikuttaa niihin hormoneihinkin.
Syön hyvin, joka päivä aamiaisen, lämpimän lounaan, välipalan ja lämpimän päivällisen, illalla vielä jonkun hedelmän, ja kävelen töihin ja takaisin (1 km suuntaansa) ja sen lisäksi pakotan itseni tekemään jonkun happihyppelykävelyn ulkona illalla vielä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hormoneista johtuvaa ? Onhan raskaudessa kuitenkin melkoinen hormonaalinen muutos.
Voi ollakin? Siis että hormonit aiheuttaa masennusoireet? Mutta mikä niihin auttaa? Ap.
Oikea ravinto ja liikkuminen ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö hyvin ja liiku raittiissa ilmassa. Ruoka vaikuttaa niihin hormoneihinkin.
Syön hyvin, joka päivä aamiaisen, lämpimän lounaan, välipalan ja lämpimän päivällisen, illalla vielä jonkun hedelmän, ja kävelen töihin ja takaisin (1 km suuntaansa) ja sen lisäksi pakotan itseni tekemään jonkun happihyppelykävelyn ulkona illalla vielä. Ap.
Ruuan sisällöllä on enemmän merkitystä kuin ruokailun nimellä.
Mulla oli. Noilla viikoilla just. Useammassa raskaudessa. Helpotti raskauksien puoliväliin mennessä, mutta palasi loppuraskaudessa. Vauvan synnyttyä katosi kuin tuhka tuuleen. Jonka jälkeen iski lyhyt babyblues.
Syyttäisin hormoneja ym.
Onnea raskaudesta 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan samat tunnelmat noilla viikoilla :)
Väsytti, oma ulkonäkö inhotti vaikka kiloja tai mahaa ei ollut tullut. Ei jaksanut meikata, ei oikein mitään.
Nyt rv 20 menossa ja pikku hiljaa rv 17 eteenpäin sai oman itsensä (no ainakin osan siitä) takaisin. Energiatasot nousi ja raskaana olemiseen tottui, vaikka mahaa ei vielkäkään ole :)
Kuuluu asiaan, tiedosta että ohi menee ja relaa. Nyt ei oo pakko tehdä asioita hampaat
irvessä ja kaikki tunteet ovat sallittuja.
Ei raskaus ole kaikille ihanaa aikaa, vaikka mullakin pahin masis on ohi niin kyllä sitä vaan nyt jo oottaa että oman kehonsa saa takaisin. Pääsee treenailemaan samalla tavalla, voi nukkua selällänsä, saa syödä mitä tykkää ja ei tartte varoa koko ajan. Mulla raskaus on lähes koko ajan mielessä, sekin kuormittaa ja väsyttää. Tää on poikkeustila ja kyllä tän tottakai vauvan takia jaksaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö hyvin ja liiku raittiissa ilmassa. Ruoka vaikuttaa niihin hormoneihinkin.
Syön hyvin, joka päivä aamiaisen, lämpimän lounaan, välipalan ja lämpimän päivällisen, illalla vielä jonkun hedelmän, ja kävelen töihin ja takaisin (1 km suuntaansa) ja sen lisäksi pakotan itseni tekemään jonkun happihyppelykävelyn ulkona illalla vielä. Ap.
Ruuan sisällöllä on enemmän merkitystä kuin ruokailun nimellä.
Syön proteiinipitoisen aamiaisen, jossa on joku hedelmäjuttu mukana. Lounaaksi joku kana/lihajuttu ja salaattia, päivälliseksi esim. jauhelihaa ja pastaa ja salaattia. Välipala on ruisleipää ja hedelmä. Ihan ok ruokaa tuon pitäisi olla. En syö sipsejä tai limppareita tms välipaloiksi. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli raskausmasennus. Hormonit yhdistettynä tulevaan identiteetinmuutokseen nosti pintaan vaikeita juttuja lapsuudesta ja laukaisi tosi ahdistuneen ja masentuneen olon, mitä varjosti syyllisyys kun lasta oli kuitenkin haluttu ja yritetty. Sanoin asiasta aika painokkaasti neuvolassa ja sain apua terapeuttisesta vauvaperhetyöstä.
Raskausmasennus on alidiagnisoitua ja hoitamatta voi johtaa synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja jopa lapsivuodepsykoosiin. Siksikin kannattaa ottaa tosissaan omat vaikeat fiilikset.
Omalla kohdalla pahimmat ahdistukset taittuivat n. 1kk ennen synnytystä ja pari viikkoa lapsen syntymän jälkeen voin jo tosi paljon paremmin. Tähän vaikutti tietenkin raskaushormoneiden poistuminen kropasta mutta terpia auttoi myös tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö hyvin ja liiku raittiissa ilmassa. Ruoka vaikuttaa niihin hormoneihinkin.
Syön hyvin, joka päivä aamiaisen, lämpimän lounaan, välipalan ja lämpimän päivällisen, illalla vielä jonkun hedelmän, ja kävelen töihin ja takaisin (1 km suuntaansa) ja sen lisäksi pakotan itseni tekemään jonkun happihyppelykävelyn ulkona illalla vielä. Ap.
Ruuan sisällöllä on enemmän merkitystä kuin ruokailun nimellä.
Syön proteiinipitoisen aamiaisen, jossa on joku hedelmäjuttu mukana. Lounaaksi joku kana/lihajuttu ja salaattia, päivälliseksi esim. jauhelihaa ja pastaa ja salaattia. Välipala on ruisleipää ja hedelmä. Ihan ok ruokaa tuon pitäisi olla. En syö sipsejä tai limppareita tms välipaloiksi. Ap.
Älä unohda rasvaa, se vaikuttaa hormoneihin.
Alkuraskaus voi olla hankala, itse kärsin pahoinvoinnista ja olin tosi väsynyt kun mikään ruoka ei pysynyt sisällä, kadutti koko homma (päivittäin) vaikka raskaus oli toivottu. Mieliala muuttui täysin kun pahoinvointi katosi ja olin jälleen oma itseni, silittelin kasvavaa masua ja rakkaus syttyi pieneen ihmeeseen sisälläni :) En tiedä oliko siis varsinaista masennusta mutta mieli oli aika synkkä kun voin fyysisesti pahoin niin pitkään.
Kyllä se siitä helpottuu, tsemppiä!
Itken joka päivä. En itke mitään asiaa enkä edes ajattele mitään surullista enkä tiedä edes että mikä ajatus minua itkettää. Itku vain tulee, vaikka ajattelisin ihan mukavia asioita. Auttaako tähän joku terapia, jos ei edes ole mitään sellaista ajatusta joka itkettää? Ap.
Minä epäilin edellisessä raskaudessa raskausmasennusta, ja tässä nykyisessä myös alkaa olla sama olotila. Oloni on siis samanlainen mitä kuvasit.
Uskon että tämä johtuu hormonien ja elämänmuutosten yhtäaikaisesta vaikutuksesta. Yhtäkkiä joutuu muuttamaan elintapojaan, liikuntaa ei voi harrastaa samalla tavalla, turvotusta alkaa kertymään (minulla tulee sekä raskaus- että imetysaikana paljon nesteturvotusta), paino nousee ja kyllähän naiselle painolla on nykymaailmassa merkitystä - tuntuu että jopa kilpaillaan siitä kuinka vähän paino nousee raskausaikana.
Ja pahimpia tunnelmanlatistajia ovat kyllä väsymys ja pahoinvointi. Elämää ei voikaan enää suorittaa kuten ennen, fyysinen kunto tuntuu romahtavan nopeaa jos kokoajan oksettaa ja väsyttää. Näistä johtuen ruokavaliokin saattaa muuttua, voi olla että pahoinvointiin paras lääke onkin äkkimakea! Sanoisinko näin, että vähemmistäkin ihmisellä mieli madaltuu.
Vierailija kirjoitti:
Itken joka päivä. En itke mitään asiaa enkä edes ajattele mitään surullista enkä tiedä edes että mikä ajatus minua itkettää. Itku vain tulee, vaikka ajattelisin ihan mukavia asioita. Auttaako tähän joku terapia, jos ei edes ole mitään sellaista ajatusta joka itkettää? Ap.
Ei auta
Alue: Aihe vapaa
Olen miehellekin yrittänyt puhua näistä fiiliksistä, mutta ei se oikein osaa sanoa niihin mitään, se ei oikein osaa suhtautua "naisten henkimaailman juttuihin". Kai sen on vaikea katsoa vierestä kun yhtäkkiä olen tällainen meidän yhteisesti kovin haaveileman vauvan vuoksi, senkin on ehkä vaikea käsitellä tilannetta. Jostain muualta minun nyt pitää saada apua kuin mieheltä siis. Vai onko nämä täysin normaaleja raskausoireita, joita kaikilla on, ja siksi neuvola ei kommentoi niihin mitään? Miten te muut olette selvinneet näistä pää ehjänä? Ap.