Lue keskustelun säännöt.
Pienet hautajaiset
04.11.2017 |
Kun pitkään alzheimeria sairastanut vanha äitini aikanaan kuolee, niin saattoväkeä ei juuri ole. Meistä lähiomaisista tulee alle 10 henkeä. Äidin sisarukset kuolleet, samoin jo edesmenneen isäni sisarukset, serkkuni ovat ympäri maailmaa, vieraiksi jääneet. Äidin ystävät kuolleet, naapurit vaihtuneet. Hautajaisiin ei siis riitä edes kantajia. Miten tällaisissa tilanteissa toimitaan, kun kantajia on liian vähän? Oletteko olleet näin pienissä hautajaisissa?
Kommentit (10)
Olen ollut. Naiset voi kantaa. 4 kantajaa riittää. Tai sit pyytää kantajan srksta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmissa seurakunnissa on sellaiset kärryt, jilla arkkua muutenkin raijataan paikasta toiseen. Jos ei ole kantajia, niitä käytetään myös hautajaisissa. Myös voi suunnitella siunaustilaisuuden krematoriolle, jossa kantajia ei taas tarvita.
Kiitos teille kommenteista. Kaikkea tulee mieleen, kun sairaus etenee ja väistämätön lähenee.
Mun äidin hautajaisissa olin vain minä, mieheni ja teini-ikäiset lapset. Isä oli itsekin jo huonokuntoinen Alzheimer-potilas (kuoli vajaa puoli vuotta äidin jälkeen), ja siskoni sairasti leukemiaa. Ei ollut kantajia, arkku kuljetettiin kappeliin kärryillä ja poltettiin, samoin isän arkku myöhemmin
Nykyään todella moni vainaja tuhkataan, esim. pääkaupunkiseudulla suurin osa. Hautaustoimisto toimittaa arkun siunauskappeliin ja myös pois sieltä siunaustilaisuuden päätyttyä. Kantajia ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli juuri pienet hautajaiset. Kantajat saa hautaustoimistosta.
Meillä on ollut naisiakin kantajina. Meilläpäin paikallisen Lions Clubin miehet kantavat tarvittaessa. En ole varma, otetaanko yhteys seurakunnan vai hautaustoimiston kautta. Apua on kyllä tarjolla.
Voimia, jaksamista ja niitä kauniitakin hetkiä. Alzheimer vei minulta mummon keväällä. Lopouaika oli tavallaan raskasta, tavallaan rauhallista. Mummi piti kosketuksista loppuun saakka. Pidettiin kädestä, laitettiin hiuksia, hierottiin käsiin voidetta, siliteltiin jalkoja. Vaikkei mummi enää jaksanut meitä muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isä ei kuulunut kirkkoon ja oli eläessään ilmaissut tahtonsa tuhkauksesta. Järjestimme vain kahvitilaisuuden isän ystäville ja sukulaisille ja myöhemmin kävimme (äitini, veljeni, veljen vaimo ja minä) hautaamassa tuhkauurnan hautausmaalle. Hautapaikka hautausmaalla taas oli äidin toive, luulen että isä olisi ennemmin halunnut tuhkan siroteltavaksi luontoon. Mitään kantajia ei siis tarvittu, muistokahveilla oli muistaakseni 20 henkeä.
Kyllä se kuus henkee aina löytyy.
Pyysin esim omaa appiukkoani yms miehen sukulaisia.
Olen ollut. Kantajia saa seurakunnalta,ostettuna,mutta kuitenkin. Tärkeintä lähimmille on se,että saa muistella ja saattaa kauniisti matkaan,ei väen määrällä ole väliä. Lämmin muistotilaisuus on helppo järkätä vaikka jonkun kotiin.