Olen yksinäinen ja ahdistaa :(

Olen myös yksinäinen, mutta juuri nyt se ei ole päällä. On liian kiire - yksi deadline ensi viikolla. Yöt ovat kuitenkin usein pahoja, kun tietää, ettei tilanteeseen tule mitään muutosta.

Olen kuntoillut, käynyt kaupassa, vastannut puhelimeen ja semmoista. Surffannut enimmäkseen.

Voisit mennä vaikka kirkon chattiin. 

Sama täällä. Selaan somea ja koitan sillä saada tyydytettyä sosiaalisen kanssakäymisen kaipuun.

Varmaan aika monta yksinäistä täällä. Mukaanlukien minä. Syön karkkia, katson youtubea ja kirjoittelen vauvafoorumille. Haluaisin kyllä, että olisi joku jonka kanssa olla tekemättä mitään. Mutta ei ole. Olisi varmaankin aika hauska kokemus tavata sinut jossain.  En ole nähnyt kavereitakaan moneen vuoteen.

Mulla päivä alkoi ihan mukavasti, kävin lenkillä kun oli niin ihana sää ja sen jälkeen vähän siivosin ja surffasin netissä. Ihan sitten ilman mitään syytä purskahdin itkuun ja olen itkeskellyt nyt toista tuntia. Nyt yritän skarpata, huomenna pitää mennä töihin ja ihmisten ilmoille ei huvita mennä silmät turvoksissa ja punaisina.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Selaan somea ja koitan sillä saada tyydytettyä sosiaalisen kanssakäymisen kaipuun.

Minä yritän samaa, mutta toisaalta se tuntuu vain kasvattavan yksinäisyyden tunnetta kun näkee, miten muut ovat jossain ja heillä on paljon ystäviä ympärillä. Tuntuu, että kuilu itsen ja muiden välillä kasvaa entisestään. :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika monta yksinäistä täällä. Mukaanlukien minä. Syön karkkia, katson youtubea ja kirjoittelen vauvafoorumille. Haluaisin kyllä, että olisi joku jonka kanssa olla tekemättä mitään. Mutta ei ole. Olisi varmaankin aika hauska kokemus tavata sinut jossain.  En ole nähnyt kavereitakaan moneen vuoteen.

Mitä katsot youtubesta? Itse olen kolunnut kaikki tilaamieni kanavien uudet videot jo läpi... Tylsää ja liikaa aikaa.

Olen myös leikitellyt ajatuksella tavata ihmisiä joihin tutustuisi aluksi netin välityksellä. Saanko kysyä, miksi et ole nähnyt kavereitasi niin pitkään aikaan?

Ap

Syön kynsiä.

Suosittelen katsomaan sellaista sarjaa kuin 'selviytyjät'. Kaikki kaudet lukuunottamatta viimeisimpiä ovat katsomisen arvoisia ja 50% kausista todella todella tyydyttäviä.

Yksinäisyyden iskiessä tykkää chattailla netissä ulkomaalaisten kanssa. Taitaa ihan suomalaistenkin kanssa onnistua. 

Hommaa joku harrastus, ihan sama käytkö vaikka kirjastossa kököttämässä vai uimassa, kunhan vaan on jotain tekemistä. Plussaa tietty jos on jotain sosiaalista hommaa.

Itsekin olen melko kaveriton ja lisäksi sosiaalisesti ahdistunut + en yleensä edes kaipaa seuraa, mutta joskus minullekin iskee kauhea ahdistus ja seurankaipuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika monta yksinäistä täällä. Mukaanlukien minä. Syön karkkia, katson youtubea ja kirjoittelen vauvafoorumille. Haluaisin kyllä, että olisi joku jonka kanssa olla tekemättä mitään. Mutta ei ole. Olisi varmaankin aika hauska kokemus tavata sinut jossain.  En ole nähnyt kavereitakaan moneen vuoteen.

Mitä katsot youtubesta? Itse olen kolunnut kaikki tilaamieni kanavien uudet videot jo läpi... Tylsää ja liikaa aikaa.

Olen myös leikitellyt ajatuksella tavata ihmisiä joihin tutustuisi aluksi netin välityksellä. Saanko kysyä, miksi et ole nähnyt kavereitasi niin pitkään aikaan?

Ap

Satunnaista. Luontoaiheet, teknologia, anime yms. kiinnostaa. Aikaa on liikaa, mutta mielikuvitus rajaton. Heti kun yritän vastata kysymykseen, aivot menevät jumiin. Ei tule meistäkään kavereita, jos pitää vastailla useisiin kysymyksiin :(

Muutin työn perässä vieraalle paikkakunnalle 500 km päähän kavereista enkä ole löytänyt uusia. En osaa etsiäkään. 

Tykkään puhua tunteista, mielipiteistä, ideoista, tulevaisuudesta... Mutta kysymyksiin vastailussa olen huono. En itsekään kysele paljoa ja kuvittelen, että tutustuminen menisi tavallaan niin, että totuttelisin ensin uuden ihmisen seuraan ja vähitellen aletaan puhua erilaisista aiheista ja lähennytään. 

Oletko alle 20 v tai yli 60 v? Olen hieman ikärasisti, koska olen itse 30.

[/quote]

Satunnaista. Luontoaiheet, teknologia, anime yms. kiinnostaa. Aikaa on liikaa, mutta mielikuvitus rajaton. Heti kun yritän vastata kysymykseen, aivot menevät jumiin. Ei tule meistäkään kavereita, jos pitää vastailla useisiin kysymyksiin :(

Muutin työn perässä vieraalle paikkakunnalle 500 km päähän kavereista enkä ole löytänyt uusia. En osaa etsiäkään. 

Tykkään puhua tunteista, mielipiteistä, ideoista, tulevaisuudesta... Mutta kysymyksiin vastailussa olen huono. En itsekään kysele paljoa ja kuvittelen, että tutustuminen menisi tavallaan niin, että totuttelisin ensin uuden ihmisen seuraan ja vähitellen aletaan puhua erilaisista aiheista ja lähennytään. 

Oletko alle 20 v tai yli 60 v? Olen hieman ikärasisti, koska olen itse 30.[/quote]

Voi, minä taas olen yleensä kova kyselemään, sillä koen että tutustumisvaiheessa on helpompi kääntää huomio toiseen ja tutustua juurikin kyselemällä. :D En nyt tenttaa kuitenkaan, tai käyttäydy kuin haastattelija, mutta kysymykset ovat vain yleensä niin hyviä jäänmurtajia...

Ymmärrän ikärasismin, oman ikäistä seuraahan ihminen yleensä kaipaa. Minä olen hieman yli parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Satunnaista. Luontoaiheet, teknologia, anime yms. kiinnostaa. Aikaa on liikaa, mutta mielikuvitus rajaton. Heti kun yritän vastata kysymykseen, aivot menevät jumiin. Ei tule meistäkään kavereita, jos pitää vastailla useisiin kysymyksiin :(

Muutin työn perässä vieraalle paikkakunnalle 500 km päähän kavereista enkä ole löytänyt uusia. En osaa etsiäkään. 

Tykkään puhua tunteista, mielipiteistä, ideoista, tulevaisuudesta... Mutta kysymyksiin vastailussa olen huono. En itsekään kysele paljoa ja kuvittelen, että tutustuminen menisi tavallaan niin, että totuttelisin ensin uuden ihmisen seuraan ja vähitellen aletaan puhua erilaisista aiheista ja lähennytään. 

Oletko alle 20 v tai yli 60 v? Olen hieman ikärasisti, koska olen itse 30.

Voi, minä taas olen yleensä kova kyselemään, sillä koen että tutustumisvaiheessa on helpompi kääntää huomio toiseen ja tutustua juurikin kyselemällä. :D En nyt tenttaa kuitenkaan, tai käyttäydy kuin haastattelija, mutta kysymykset ovat vain yleensä niin hyviä jäänmurtajia...

Ymmärrän ikärasismin, oman ikäistä seuraahan ihminen yleensä kaipaa. Minä olen hieman yli parikymppinen.

Kysely on tutustumisvaiheessa yleensä tylsää small talkia, johon en pysty keskittymään ja uskon vaikuttavani etäiseltä ja kylmältä. Olen hieman autistinen. Tutustumisen jälkeen voi kysellä mitä huvittaa ilman rajoituksia ja kysymykset ja niiden vastaukset ovat varmaankin vähän mielenkiintoisempia kuin uuden tuttavuuden kanssa keskustelu. Ainakin muistaakseni. Joskus tekisi mieli kysyä jotain omasta mielestäni hauskaa tuntemattomalta ja katsoa, miten reagoi. Esim. "Minulla on yksi 4-vuotias kellarissa. Haluatko ostaa?" Vähän häpeän huumorintajuani ehkä.

Kyselyä sisältävä smalltalk on käsittääkseni normaalien ihmisten tapa saada toiseen jonkinlainen yhteys. Itse saavutan yhteyden vain hitaasti ajan kanssa enkä ole varma siitäkään. Olisi kiva kokeilla. Mutta miksi olet yksinäinen, vaikka tutustumistapasi on normaali?