Mistä tietää onko rakastunut vai ei?
Kommentit (35)
No tämä on ainakin pahasti väljähtynyt jo kauan sitten! 😆
Rakkaus on kuin orkku. Jos siitä ei ole varma, sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minulle käy hyvin sellaiset ihmissuhteet, joissa pidetään yhteyttä netin ja puhelimen kautta. 😁 -ap
Mun ystävyyssuhteet on juuri tällaisia, sopii hyvin omissa oloissaan viihtyvälle 👍 Poikakaverin kanssa tavataan suunnilleen kerran viikossa.
Mielestäni voi olla hyvinkin ihastunu/rakastunut, vaikka ei välitä alvariinsa nähdä toista, töissä joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä niin että tulee helposti sosiaalinen ylikuormitus, pidän mieluiten yhteyttä fb-viesteillä ja tekstareilla.
Oivallus kirjoitti:
Rakkaus on kuin orkku. Jos siitä ei ole varma, sitä ei ole.
Ei sitä ole tässä jutussa.
Miten saan miehen tajuamaan ja menemään eteenpäin? -ap
En ole yhtään parisuhdetyyppinen ihminen. Ahdistun ja väsyn yhdessäolosta. Haaveilisin vain siitä milloin saa olla yksin omissa oloissaan. Tänä iltana nukuin 4 h, koska väsyin taas koko jutusta. -ap
Siitä jos se rakas tekee jotain paskaa, eroatte ja vielä vuosien jälkeen ajattelet ja valut.
Voimaantumisen tunne. Eli miehillä kulli stondaa ja naisilla pesä kostuu..Näin se kesäloma toimii jee jee jee...
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään tiettyä "rakastumisen" tunnetta.
Totta kai on. Se on jopa ihan nähtävissä aivokuvissa ja todistettavissa hormonipitoisuuksien muutoksesta. Rakastuminen on voimakkaasti fysiologinen tila, aivomyrsky. Oireita ovat mm. kortisolin, dopamiinin ja adrenaliinin määrän lisääntyminen. Miehillä testosteroni laskee, naisilla nousee. Hormonit aiheuttavat unettomuutta, ruokahalun vähenemistä. Seksuaalinen halu lisääntyy, verenpaine nousee, sydän lyö nopeammin. Jopa verensokeri nousee.
Rakastunut tuntee kuin heränneensä vihdoin eloon. Kaikki on uutta ja merkityksellistä. Hän haluaa olla rakkaansa kanssa koko ajan. Erossa olo on tuskaa. Rakastuminen saa ihmisen ottamaan isojakin riskejä. Yhtäkkiä tuntuu järkevältä muuttaa valtameren taakse tyhjän päälle tai jättää entinen perhe.
Jotkut eivät rakastu ikinä. Siksi moni ei usko ilmiöön tai kuvittelee tykkäämisen tarkoittavan samaa. Usein ensi kertaa rakastuneet sanovat että nyt vasta ymmärtävät, mistä rakkauslaulut kertovat. He ovat ehkä luulleet olleensa rakastuneita, mutta eivät ole oikeasti olleet.
Jos joutuu miettimään, onko rakastunut, niin ei varmasti ole.
Oivallus kirjoitti:
Rakkaus on kuin orkku. Jos siitä ei ole varma, sitä ei ole.
Ei osuva vertaus. Tuntoaistimukset huomaa väkisin, koska ei ole olemassa tuntoaistimusta joka ei tunnu.
Henkiset tunteet, kuten rakkaus tai viha, taas voivat olla alitajuisia ja tiedostamattomia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen vaan tietää. Jos ei tiedä, ei ole rakastunut
Minä olen sitten varmaan tunteeton psykopaatti.
Uskon rakastavani perhettäni: Vanhempia, sisaruksia, heidän lapsiaan. Rakkaus heitä kohtaan ei ole mikään yksittäinen esiteltävä tunne, vaan pelkästään ajatus heidän menettämisestään tuntuu kamalalta, enkä tietäisi kuinka pystyisin jatkamaan eteenpäin.
Sama tunne on miestäni kohtaan: en koe mitään pakahduttavaa iloa, surua tai tunteiden kirjoa erossa/yhdessä, mutta tiedän, että hänen menettämisensä tuntuisi hirveältä.
Onko tämä sitten rakkautta? Ei ainakaan nettipalstojen mukaan. En tiedä itsekään rakastanko, tiedän vain etten selviäisi elämää ilman läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään tiettyä "rakastumisen" tunnetta.
Totta kai on. Se on jopa ihan nähtävissä aivokuvissa ja todistettavissa hormonipitoisuuksien muutoksesta. Rakastuminen on voimakkaasti fysiologinen tila, aivomyrsky. Oireita ovat mm. kortisolin, dopamiinin ja adrenaliinin määrän lisääntyminen. Miehillä testosteroni laskee, naisilla nousee. Hormonit aiheuttavat unettomuutta, ruokahalun vähenemistä. Seksuaalinen halu lisääntyy, verenpaine nousee, sydän lyö nopeammin. Jopa verensokeri nousee.
Rakastunut tuntee kuin heränneensä vihdoin eloon. Kaikki on uutta ja merkityksellistä. Hän haluaa olla rakkaansa kanssa koko ajan. Erossa olo on tuskaa. Rakastuminen saa ihmisen ottamaan isojakin riskejä. Yhtäkkiä tuntuu järkevältä muuttaa valtameren taakse tyhjän päälle tai jättää entinen perhe.
Jotkut eivät rakastu ikinä. Siksi moni ei usko ilmiöön tai kuvittelee tykkäämisen tarkoittavan samaa. Usein ensi kertaa rakastuneet sanovat että nyt vasta ymmärtävät, mistä rakkauslaulut kertovat. He ovat ehkä luulleet olleensa rakastuneita, mutta eivät ole oikeasti olleet.
Jos joutuu miettimään, onko rakastunut, niin ei varmasti ole.
Melkoisia yleistyksiä nuo kaikki, ja vielä epäolennaisuuksia. Voi olla hyvinkin rakastunut, vaikka ei olisi unettomuutta, ruokahalun vähenemistä yms. tai vaikka ei tuntuisi siltä että "kaikki on uutta".
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kirjoittaa. -ap
Älä sit kirjoita ollenkaan.
Kyllä sen todellakin tietää. Jos tarvitsee kysyä niin ei kyllä ole rakastunut, ei pelkoakaan.
Rakastumisen tilaa on moni verrannut hulluuskohtaukseen eli ihminen voi toimia järjettömästi ja tehdä mielipuolisia päätöksiä.
Kun useat asiantuntijat ovat päätyneet suunnilleen samaan että rakkaus kestää n tuhat päivää niin ei pitäisi tehdä mitään tärkeitä päätöksiä rakkaushuumassa.
Sitten vasta kun on tullut arki ja rakkaus muuttunut "välittämiseksi ja toisesta huolehtimiseksi" ja tuntee että ollaan parhaat kumppanit ja ystävät toisilleen. Intohimoinen rakkaus väljähtyy vääjäämättä.