Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Todelliset musiikinymmärtäjät, osaisiko joku selittää minulle Thelonius Monkista....

Vierailija
03.11.2017 |

Tykkään jazzista, mutta olen täysi tumpelo maallikko.
Kuuntelen juuri Thelonius Monkin 7. levyä ja tuo I love you/sweethart of all my dreams -kappale on minulle mysteeri. Se on paikoin kovin empivä rytmiltään (vaihteleva) ja soinnuiltaan jopa riitasointuisa.

Tietenkään se ei varmaan sitä ole, mutta en YMMÄRRÄ sitä. Osaisiko joku selittää minulle nuo "riitaisilta" kuulostavat soinnut. Ihan kuin olisi piano vähän epävireessä, mitä se tietenkään ei ole.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
03.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tykkään jazzista, mutta olen täysi tumpelo maallikko.

Kuuntelen juuri Thelonius Monkin 7. levyä ja tuo I love you/sweethart of all my dreams -kappale on minulle mysteeri. Se on paikoin kovin empivä rytmiltään (vaihteleva) ja soinnuiltaan jopa riitasointuisa.

Tietenkään se ei varmaan sitä ole, mutta en YMMÄRRÄ sitä. Osaisiko joku selittää minulle nuo "riitaisilta" kuulostavat soinnut. Ihan kuin olisi piano vähän epävireessä, mitä se tietenkään ei ole.

Miksi musiikkia pitää selittää? Miksi siitä ei voi vain nauttia, ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulee? 

Minkä takia nuotit pitäisi pilkkoa osiin ja etsiä jotain ihmeen merkityksiä?

Vierailija
2/6 |
03.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä ole ketään musiikintietäjää...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
03.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään jazzista, mutta olen täysi tumpelo maallikko.

Kuuntelen juuri Thelonius Monkin 7. levyä ja tuo I love you/sweethart of all my dreams -kappale on minulle mysteeri. Se on paikoin kovin empivä rytmiltään (vaihteleva) ja soinnuiltaan jopa riitasointuisa.

Tietenkään se ei varmaan sitä ole, mutta en YMMÄRRÄ sitä. Osaisiko joku selittää minulle nuo "riitaisilta" kuulostavat soinnut. Ihan kuin olisi piano vähän epävireessä, mitä se tietenkään ei ole.

Miksi musiikkia pitää selittää? Miksi siitä ei voi vain nauttia, ottaa tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulee? 

Minkä takia nuotit pitäisi pilkkoa osiin ja etsiä jotain ihmeen merkityksiä?

Ei ole pakko. Silti haluaisin ymmärtää finessejä, koska kaikessa aidossa todellisessa taiteessa on taiteensisäisiä finessejä, joita asiantuntijat osaavat selostaa. Ei se ole pelkkää "fiilistä" (toki sitäkin), kun alaa oikeasti tuntee.

Itse olen kuvataiteen ja elokuvailmaisun asiantuntija, ja osaisin kertoa aika lailla siitä alasta.

Olisi vaan kiva kuulla jonkun oikean musiikintuntijan kommentti tuosta.

Ap

Vierailija
4/6 |
03.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin ja ykkönen, minusta tuo kappale kuulostaa kömpelöltä toisin kuin muut Monkin kappaleet, ja siksi haluaisin sille vähän osviittaa, koska en usko sen oikeasti olevan ollenkaan kömpelö.

Ap

Vierailija
5/6 |
03.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mjah, en taida ymmärtää jazzia riittävästi. Mielestäni kappaleen alku oli aika puuduttava ja lopulta kappale kyllä pääsi vauhtiin muttei noissa tahallisissa epävireyksissä oikein ollut sellaista ideaa että se olisi herättänyt koko kappaleen lentoon.

Vierailija
6/6 |
03.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitokset linkistä, en tuntenut kappaletta ennen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että vanhoissa jazz-äänityksissä piano on epävireessä, ihme kyllä. Tässäkään viritys ei taida olla aivan kohdallaan, mutta kyse ei ole siitä. Monk soittaa tahallaan voimakkaita riitasointuja eli sellaisia, joissa painetaan yhtä aikaa kahta vierekkäistä kosketinta (esim. valkoinen ja sen vieressä oleva musta). Intervallin nimi on pieni sekunti. Se tuo mukavasti särmää sointuun. 

Niin ja en ole asiantuntija. Olen kuunnellut jazzia vasta n. 10 vuotta, pianoa soittelin lapsena jonkin verran ja nykyään vain hyvin satunnaisesti.