Miksihän en oikein tykkää tehdä mitään työtä?
Teen mielelläni asioita vain, jos ne eivät ole millään lailla määriteltävissä työksi. En mielelläni tee palkkatyötä enkä vapaaehtoistyötä enkä mitään työtä, en edes kotitöitä mielellään.
Tykkään istua sohvalla, napostella joitain herkkuja ja surffailla netissä/ katsoa leffoja/lukea kirjaa ja ajatella itseäni ja ilonaiheita, ongelmia.
Samaan aikaan kuuntelen kuinka läheiseni puhuvat innoissaan omasta työstään, projekteistaan, ylennyksistään, työksi laskettavista puuhistaan ja suunnitelmistaan.
Pelkkä ajatus työn tekemisestä saa minut ahdistumaan, koska pelkään joutuvani epäonnistumaan, pettymään ja että joku huutaa minulle vihaisena.
Kun olin lapsi, äitini tapasi huutaa minulle pienistäkin virheliikkeistä. Jos esim. kaadoin kyynärpäällä maitolasin pöydälle, äitini läimäisi minua rätillä kasvoihin, huusi naama punaisena varmaan 2 tuntia ja vielä illallakin tiuski ja sätti. Onkohan äitini ehdollistanut minusta työtä pelkäävän?
Minulla on ahdistusta työntekoa kohtaan.
Kommentit (17)
En minäkään tykkää enkä todellakaan ole mikään kermaperse, mutta koska töitä on pakko tehdä jos haluaa enemmän rahaa kuin 500 e kk, niin teen. Mutta en nauti työn teosta kyllä juuri lainkaan.
Sinun kaltaistesi takia työttömyysturva on onneksi tulossa vastikkeelliseksi.
Olen kokeillut montaa erilaista työtä ja miettinyt, mikä minussa on vikana, kun kaikki alkaa maistua puulta jo ensimmäisenä viikkona ja mieli huutaa vain sohvalle rentoutumaan tai omiin harrastuksiin. Löysin sitten kuitenkin juuri sen oikean opiskelulinjan, johon menin jokaisena aamuna innoissani ja kaikki tehtävät tein parhaani antaen. Opiskelujen jälkeen perustin yrityksen, jossa pääsen hyödyntämään opiskelujeni antia sekä harrastustani. Eipä ole enää tympeitä aamuja, eikä kiire töistä kotiin.
Työttömyysturva on jo vastikkeellista. Ei se tosin kenenkään oloa paranna. Jos vihaa työtään niin sitä vihaa yhtä paljon vaikka muilla ihmisillä olisi mikä tilanne.
Se on tekovika
ku kroppa ei työstä tykkää
vaan raukeutta raajoihin jakaa.
Se on semmonen kaksvuorotyö,
että silloin kun ei syö
nii silloin makaa.
Pakenet vastuuta ja vevollisuuksia, Olet saamaton ja laiska. Mee töihin!!!!
Ihan perinteiseltä laiskuudeltahan tuo kuulostaa.
Onko keho tutkittu? Minä koin koko elämäni samalla tavalla. Kaikki työ tuntui pahalta, alkoi uuvuttaa, olin sekaisin ja kaipasin sohvalle. Lopulta jouduin tutkimuksiin ja diagnosoitiin vakava sairaus. En ollutkaan laiska vaan olin sairas. Siihen loppui laiskaksi sättiminen, syyllisyys jne. Nykyään makoilen sohavalla hyvällä omallatunnolla.
Palstan perusteella äidit on ihan hirveitä ihmisiä.
Äitiys ei tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Teen mielelläni asioita vain, jos ne eivät ole millään lailla määriteltävissä työksi. En mielelläni tee palkkatyötä enkä vapaaehtoistyötä enkä mitään työtä, en edes kotitöitä mielellään.
Tykkään istua sohvalla, napostella joitain herkkuja ja surffailla netissä/ katsoa leffoja/lukea kirjaa ja ajatella itseäni ja ilonaiheita, ongelmia.
Samaan aikaan kuuntelen kuinka läheiseni puhuvat innoissaan omasta työstään, projekteistaan, ylennyksistään, työksi laskettavista puuhistaan ja suunnitelmistaan.
Pelkkä ajatus työn tekemisestä saa minut ahdistumaan, koska pelkään joutuvani epäonnistumaan, pettymään ja että joku huutaa minulle vihaisena.
Kun olin lapsi, äitini tapasi huutaa minulle pienistäkin virheliikkeistä. Jos esim. kaadoin kyynärpäällä maitolasin pöydälle, äitini läimäisi minua rätillä kasvoihin, huusi naama punaisena varmaan 2 tuntia ja vielä illallakin tiuski ja sätti. Onkohan äitini ehdollistanut minusta työtä pelkäävän?
Minulla on ahdistusta työntekoa kohtaan.
Sama täällä ja ihan samanlaiset vanhemmat oli mullakin! Töissä olen silti mutta en tosiaankaan nauti. Rahan takia teen töitä.
En minäkään työstä tykkää, ja varmaan useimmat mieluummin vain oleskelisivat kuin tekisivät palkkatyötä. Mutta olen silti aina tehnyt työtä, koska ihmisen pitää tehdä jotain elääkseen. Moraalini ei hyväksy tuilla loisimista, jossa minä työkykyisenä pakottaisin toiset rehkimään minut elättääkseen.
Huivipäät siivoamaan ja töihin. Muuten en tee itsekään mitään.
Sama juttu..en ymmärrä miten joku joka on kotona voi kaivata töihin..moni kaveri on lapsen kanssa ollut mahdollisemman lyhyen pätkän kotona ja äkkiä töihin kun kotiin tylsistyy..en voi ymmärtää miten joku tylsistyy kotiin😳Itsellä on ystäviä,harrastuksia,lapsia,mies ja koti mitkä on paljon mielenkiintoisempia kuin työ.Mutta ennen kun joku haukkuu yhteiskunnan elätiksi niin ei en ole juurikaan työttömänä ollut,töissä käynyt välillä jonkun pätkän ja perhevapailla/omilla lomilla ollut muuten.Kuitenkin itsellä on onnekas tilanne ettei ole pakko olla töissä vakituiseen ja minun alalla on paljon pätkätyötä tarjolla ja sen varalta,että minun joskus täytys tienatakkin käyn välillä töissä että pysyy jalka oven välissä ja ammattitaito yllä😊Mutta nyt taas on vaihe että oon ainakin ensi kesään vain kotona ja kyllä mä nautin👍🏼
Eikö teillä loiseläjillä (tarkoitan nuoria, saamattomia ihmisiä)(en missään nimessä oikeasti työttömiä), ole mitään tarkoitusta edes elää kivaa pikkuisen mukavampaa elämää, kuin maata siellä sohvalla ja pirruttaan ajatella, että me työssäkäyvät ja pienyrittäjät elätämme teitä. Onko teillä mitään elämäntarkoitusta? Teidätkin pitäisi panna syynin alle ja potkia perseelle, jotta työt maistuisi. Kyllä hermot on mennyt heidän takia, muttei sille mitään voi, jos Suomessa hyysätään. Sanottiin, niin kuin ennen vanhaan, jotta rankamettään joutuisivat ne saamattomat ja, jos ei työ maistu niin tallin taakse.......
Joopa joo! Jospa olisi ollut naisena vara jäädä kotia hoitamaan yhtäkään lasta, olisin tietenkin jäänyt ilomielin, muttei ollut yksinhuoltajana vara kuin yhteen lapseen. Onneksi osasin aavistaa kaiken eropaskan, mitä elämä voi tuoda tulleessaan ja kävin töissä kaikesta huolimatta 40v, joten on kuitenkin kiva saada ansaittua ihan kivaa eläkettä, vaikkei se päätä huimaa, kuten joillakin luusereilla (nuoret, joita työ ei kiinnosta), jotka ei ole tehneet mitään meidän eläkeläisten eteen. Mitä te teette tulevaisuuden eteen sohvalla makaajat? Hirvittää ne, jotka yrittää tosiaan elää tosissaan ja ne, jotka elää vain päivästä toiseen soskulla. Ei tämä mikään tuore uutinen, jos joku yrittää väittää, koska uusioperheessäni (kaikki ovat saaneet saman lähtökohdan) on 2 lasta menestyviä yrittäjiä ja 1 lapsi on yritetty kuntouttaa kotona tai laitoksessa, vaan on holisti ja huumeitten väärinkäyttäjä. Monestikin muu seura tekee kaltaisekseen, ei sille voi mitään.
Kermaperse.