Muita tärpäämisen odottuneen turhautuneita?

Esikoinen syntyi 10/01 ja sen jälkeen on kakkosta yritetty tuloksena keskenmeno 10/04 kohdunulkoinen 4/05 ja nyt toissapäivänä kaavittiin tuulimuna. Että vuosi meni tärppiin ton kohdunulkoisen jälkeen ja olikin sitten tuulimuna. Kyllä olo on todella pettynyt ja turhautunut. Jotenki tuntuu väärältä, että toiset tulee vahngossa raskaaksi ja tekee abortteja ja toiset ei sit millään:( Mulla on vielä aika kova tunnemyllerrys menossa ton pettymyksen jälkeen, mutta yritys jatkuu.



Plussaonnea kaikille teille!

Menkkojen pitäisi alkaa viikonloppuna ja taas kerran jännitys tiivistyy ja toivottavasti vaihtuu odotuksen iloon eikä pettymykseen.

Toisaalta saadaan makseltua lainoja pois jne. Mutta voi että kun tulisi vauva......... Kiitos tsemppaamisista. Onnea ja lapsilykkyä . Sekä iloista pääsiäistä

Meillä vauva on saanut tulla jo 03/03,joilloin jätettiin ehkäisy.Yrittämällä yritetty vuosi,mitään ei kuulu. Aina sitä vaan toivoo,mutta joka kerta saa verisesti pettyä.Ollaan aloitettu tutkimukset,mutta nekin tyssäs hetkeks,pahimmassa tapauksessa syksyyn asti.

Vaikka aina vannoo kun uusi kierto käynnistyy,että nyt en aio höyrytä,niin kummasti sevaan alkaa oviksen jälkeen,varsinkin jos pupuilutkin on osunu oviksen kanssa nappiin. Raskausoireita alkaa kertymään kp 20 jälkeen ja siinäpä toiveen vaan kasvaa,kunnes pudotus korkealta taas koittaa. On se kumma miten ihminen jaksaa kiusata itteään kuukaudesta toiseen,kun taitaa olla oikeasti niin että luomusti meille ei vauvaa tule.Mä en halua myöntää itselleni,että lapsettomuus on langetettu meidän päälle..

Koitan itselleni sanoa,että kyllä se meidänkin vuoro vielä on..

Oikeasti en usko että luomuvauva tulee,mutta haluan kuitenkin uskoa että tulee..Pää on niin sekaisin,ajatukset vauvakuumeen sumentamia..

Epäreilua on tämä elämä..tuntuu niin tyhjälle kun se mikä enää puuttuu meidän elämästämme,pysyy vaan poissa..

Moi Reno!



Täällä on ainakin yksi turhautunut! Ollaan toivottu pikkuista taaperoa jo 3,5 vuotta. Eka puoli vuotta oli suht aktiivista ja olin raivoraittiina jne, mut nyt alkaa olla epätoivoinen olo. Ovulaatioaikoja en jaksa seurailla jatkuvasti. Tyyliin tulee jos on tullakseen joskus.

Raskausoireita mukamas ollut useammankin kerran, mut en jaksa uskoa tärppiin enää kovinkaan vahvasti. Pari negaakin olen testannut kun normaalisti säännölliset menkat oli reilusti myöhässä.

Lähipiirissä, niin suvussa kuin ystäväpiirissäkin, lapsia tuntuu putkahtelevan noin vaan tiuhaan tahtiin. Omaa oloa ei ainakaan helpota muiden kyselyt, että ' eikös teidän olis jo aika...' ja ' miksette TEE tai HANKI lapsia...' Niinpä niin, lapsen kun voi tilata haluttuna ajnakohtana...

Emme ole halunneet kertoa lapsettomuudestamme kellekään, emmkä todennäköisesti lähde (ainakaan vielä) hoitoihin tai tarkempiin tutkimuksiinkaan. Jollei luonto meille lasta suo, niin ehkä on parempi, ettemme siihen puutu sen kummemmin. Molemmilla kun on periytyviä sairauksiakin ja on suuri riski, että lapsemme jonkin niistä (sairaudet siis ihan vakavia ja eteneviä osa).

Mutta pieni toivonkipinä on silti vielä olemassa luomuvauvasta. Tähän saakka vaan on ollut joka kuukausi pahemmin ja pahemmin mieli maassa ensin pms kanssa ja sit pitkän vuodon kanssa.

Ellei biologista lasta kuulu, niin jossain vaiheessa aletaan joko sopeutua ajatukseen elämisestä ilman lapsia tai yritämme kenties adoptoida pienokaisen.



Tsemppiä sulle! Ja sori alavireinen vastaus, ei ollut tarkoitus suinkaan masentaa, vaan kertoa, ettet todellakaan ole yksin! Meitä on varmasti monta muutakin samassa jamassa olevaa palstalla!



Kaikesta huolimatta aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä!

Mulla ei olis vielä aihetta valittaa mutta silti jo viiden kuukauden jälkeen alkaa turhautumisen merkkejä näkymään.. Joka ikinen kerta ennen kuukautisten alkamista sitä on kuvitellut erillaisia alkuraskauden oieita, mutta tottakai ne on ollut vain kuvitelmia.. joka kerta raskaustesti on näyttänyt julman totuuden, nega.

Mutta edelleen yritys jatkuu kovana, nyt vaan odotellaan menkkojen loppumista ja yritetään tässäkin kuussa lujasti. tsemppiä sinnepäin:)