Yllätys ero miehelle. Miten olisi pitänyt toimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Kun ihan sormella ensin näytetään että tämä, tämä ja tämä asia koetaan nyt epäkohdaksi ja kysytään mitä tehdään asialle. Ja kun sitten kaikelle tälle keskusteluyritykselle viitataan systemaattisesti kintaalla eikä mitään halua muutokseen ole, niin on ihan vidunmoinen ylläripylläri on ero tulee?

"Hain asunnon ja ilmoitin miehelle että muutan pois. Noin vain."

En tiedä muista, mutta minulle tuo ei antanut sellaista kuvaa, että asioista olisi ihan hirveästi yritetty yhdessä keskustella ennen eropäätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Kun ihan sormella ensin näytetään että tämä, tämä ja tämä asia koetaan nyt epäkohdaksi ja kysytään mitä tehdään asialle. Ja kun sitten kaikelle tälle keskusteluyritykselle viitataan systemaattisesti kintaalla eikä mitään halua muutokseen ole, niin on ihan vidunmoinen ylläripylläri on ero tulee?

"Hain asunnon ja ilmoitin miehelle että muutan pois. Noin vain."

En tiedä muista, mutta minulle tuo ei antanut sellaista kuvaa, että asioista olisi ihan hirveästi yritetty yhdessä keskustella ennen eropäätöstä.

Osittain eri mieltä. Jos puolison kanssa on jo yrittänyt keskustella toistuvasti siitä, mikä suhteessa ei omasta mielestä mene oikein, ja on tullut tyrmätyksi joka kerta, mitä lisäarvoa erosta keskusteleminen tuo? Puoliso on jo tehnyt yhteiselon suhteen kantansa selväksi, eli joko eletään hänen tavallaan tai ei eletä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Mies sai mitä ansaitsi.

Tietysti suhteessa on aina kaksi osapuolta ja olemme kuulleet vain toisen osapuolen näkemyksen asioista, mutta näillä spekseillä sanoisin, että mies sai ansionsa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Kun ihan sormella ensin näytetään että tämä, tämä ja tämä asia koetaan nyt epäkohdaksi ja kysytään mitä tehdään asialle. Ja kun sitten kaikelle tälle keskusteluyritykselle viitataan systemaattisesti kintaalla eikä mitään halua muutokseen ole, niin on ihan vidunmoinen ylläripylläri on ero tulee?

"Hain asunnon ja ilmoitin miehelle että muutan pois. Noin vain."

En tiedä muista, mutta minulle tuo ei antanut sellaista kuvaa, että asioista olisi ihan hirveästi yritetty yhdessä keskustella ennen eropäätöstä.

Myöhemmin ap laittoi ketjuun viestin että on koittanut kyllä puhua miehelle, mutta se ei ole tuottanut tulosta.

Näin miehenä voin kertoa, että EI NÄHNYT. Ei kukaan mikään ajatuksenlukija ole, EI varsinkaan MIEHET.  Tuli siis ihan yllätyksenä ja ihan puuntakaa tämä tuolle miehelle. Kyllä, ihan turha sanoa että viestittelit telepaattisesti ja ilmeilla ja eleilla ja korvien ja jalkaterien asennulla ja kädet puuskassa, EI ne mihete niitä osaa lukea. EI OSAA.

Yllätysero ja sänkyelämä ovat YHDYSSANOJA.

Tekstiäsi oli todella vaikea ymmärtää, etenkin otsikkoa, kun et osannut kirjoittaa yhdyssanaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tämä: Ero oli yllätys.  

No etkö sanonut kertaakaan miehelle että haluat erota, vaan lähdit vain? Onhan se törkeää, jo sen takia, että mies jäi yksin asuntoon minkä luultavasti maksoitte puoliksi. Jos olisit kertonut että etsit uutta asuntoa, mieskin olisi voinut varautua siihen että kulut kasvavat tai etsiä pienempää asuntoa.

Mutta tietenkään eroamisessa ei ole mitään pahaa, kaikilla on oikeus erota, oli syy vaikka puolison väärän väriset sukat.

Exälleni tuli ero aivan yllätyksenä myös. Vaikka olin vuoden verran kertonut että haluan erota. Aina seurasi riitaa ja mies päätti visusti ettei eroa. No sitten kun lopulta päätin häipyä. Mies syytti minua juurikin siittä kun en tehnyt tarpeeksi selväksi asiaa, en tuonut tunteitani esille, ja vain hänen selän takana salaa lähdin. Minun kannalta tilanne oli se että hän jyräsi kerta toisensa jälkeen kaikki sanani.

Täällä taas ämmät todistavat sitä, miksi järkevän miehen kannattaa suhtautua ja käsitellä naista ainoastaan nussipupuna, eikä missään nimessä edes ajatella suhdetta jonkun hepsankeikan kanssa, koska niissä mies tulee ainoastaan kusetetuksi ja hyväksikäytetyksi.

Ja kirsikkana kakun päälle nussipuput vielä kauhistelevat miehiä, jotka elävät realismissa järki kädessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Meillä mä useampaan otteeseen yritin puhua ex-miehen kanssa. Sanoin, että tilanne on se että kohta mä nostan kytkintä. Miehen mielestä tämä oli törkeää uhkailua ja hän ei sen takia asiasta keskustele. Meillä oli asiat ihan hyvin, mä vaan en ole mihinkään tyytyväinen ja vedän aina erokortin esiin. 

No yhtenä päivänä mä sitten nostin kytkintä. Ja mies oli ihmeissään. Meillähän oli kaikki niin hyvin, ei ongelmia. Paitsi tietty mulla ne henkilökohtaiset ongelmani. Minä olin syyllinen eroon ja ihan yllättäen ja törkeästi jätin hänet. Hän oli kaikkensa tehnyt. 

En ymmärrä. Ettekö te ota eroa puheeksi vai eikö mies ota tosissaan? Jotain onglemia kommunikoinnissa pitää olla jos yllätyksenä tulee.

Minun eksälle ero ei tullut yllätyksenä. Hän tiesi mikä on vikana, hän tiesi että olen onneton. Silti hän ei tehnyt mitään suhteemme eteen, odotti vain että minä tyydyn tilanteeseen. Että ehkä se sitten kuitenkin tulikin yllätyksenä kun minä lähdinkin enkä jäänyt onnettomaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

itsekäs ihminen ei tosiaan ole "telepaatti" kuten joku ketjussa sanoi.  Mutta normi empatialla varustettu ihminen kyllä ymmärtää toisen tarpeita, vaikkei niitä ääneen sanotakaan. Tee toiselle mitä haluat itsellesi tehtävän, on melko hyvä ohjenuora elämään. Normaali mies olisi voinut miettiä, haluaako hän olla vain kotipalvelija. Haluaako hän, että hänen sukulaisia pidetään "paskoina" joita ei viitsi koskaan tavata jne jne.  

Usein perheellisellekin miehelle tulee ihan "yllätyksenä" se ero. Mutta onko se mies koskaan ennen yllätystä miettinyt, haluaisiko hän itse olla yksin vastuussa lapsista? Haluaisiko hän pikkujoulujuhlien sijaan istua kuumeisen lapsen kanssa sohvalla? Urheilutreenien sijaan istua loskaisella hiekkalaatikolla? Ystävien kaljaillan sijaan katsella non stoppina pipsapossuja ja keittää jotain nakkikeittoa siinä välissä jos pystyy, ilman että touhutaapero hyppää ikkunasta ulos sillä välin? Eron tullen mies sitten ihmettelee jättiyllätystä, kun kaikki oli niin hyvin ja vaimo ei koskaan kertonut, että se on väsynyt... heh hee, tietty jos äo on todella vajavainen, niin ehkä nämä asiat eivät tule mieleen, vaan tuntuvat vaativan meedion kykyjä. huh huh, mulle ei ole yllätys että noin 50% naisista hakee yllätysavioeroa, ihme jopa ettei enemmän. 

MIKSI ihmeessä ihmiset hankkivat lapsia, jos kaikki niihin liittyvä on noin hirveää?

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde, emme ole naimisissa.

Hain asunnon ja ilmoitin miehelle että muutan pois. Noin vain.

Suuttui. Ihmetteli miksi. Onko kuvioissa joku.

Kolmatta ei ole. En vain ole onnellinen. Mies elää omaa virikkeellistä elämää ja minä teen kotona kaiken. Saamatta mitään huomiota. Viikot yksin. Vkl yksin. Vierailemme vain hänen suvussaan.

Minun kotipaikkani on hänestä paska, emme käy sukulaisissani. Olen osa-aika työssä. Rahasta ei ole riitaa. Sänky elämää ei ollut.

Minä vain lähdin. Yhtenä päivänä. Mietin eikö mies todella nähnyt etääntymistäni ja pahaa oloani? Eikö hän lainkaan tuntenut minua vaikka olimme niin kauan yhdessä..

Yhdyssana on yhdyssana yllätyserossakin. Vai tuliko ero yllätyksenä miehelleis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Kun ihan sormella ensin näytetään että tämä, tämä ja tämä asia koetaan nyt epäkohdaksi ja kysytään mitä tehdään asialle. Ja kun sitten kaikelle tälle keskusteluyritykselle viitataan systemaattisesti kintaalla eikä mitään halua muutokseen ole, niin on ihan vidunmoinen ylläripylläri on ero tulee?

Siinä vaiheessa kun alkaa hommaamaan erillistä asuntoa on asiallista kertoa myös toiselle osapuolelle. Tuo on paitsi täysin k*sipäistä niin myös erittäin lapsellista käytöstä, väänteli sitä miten päin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Kun ihan sormella ensin näytetään että tämä, tämä ja tämä asia koetaan nyt epäkohdaksi ja kysytään mitä tehdään asialle. Ja kun sitten kaikelle tälle keskusteluyritykselle viitataan systemaattisesti kintaalla eikä mitään halua muutokseen ole, niin on ihan vidunmoinen ylläripylläri on ero tulee?

AP ei kyllä sormella osoittanut, eikä selkokieltä puhunut. Se on varmaa.

Ensin kerroin eropäätöksestä ja sitten aloin järjestellä muuttoa. Asuin vielä muutaman kuukauden miehen kanssa kunnes sain asuntoasiat kuntoon. En ikinä olisi voinut tehdä aloittajan tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Mies sai mitä ansaitsi.

Tietysti suhteessa on aina kaksi osapuolta ja olemme kuulleet vain toisen osapuolen näkemyksen asioista, mutta näillä spekseillä sanoisin, että mies sai ansionsa mukaan. 

Jos parisuhdeasioissa on päällimmäisenä mielessä kosto ja "ansion mukaan antaminen" niin varmaan hyväkin että meni poikki. Siinä vaiheessa kun eropäätös on tehty, kypsä ihminen ei enää lähde ketkuilemaan jotta toiselle tulisi mahdollisimman paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies oli kokopäivätyössä ja aloittaja osa-aikatöissä, niin eikö kotitöistä suurempi osa kuulukin sille, joka käyttää vähemmän aikaa yhteisen rahaston kerryttämiseen?

Itse olen aina ajatellut niin, että parisuhteessa molemmilla kotitöihin ja ansiotöihin käytetyn ajan summa tulisi mennä tasan.

AV-mammat ei halua mitään tasavertaista, heidän mielestä miehen pitää tienata enemmän JA tehdä yhtä paljon kotitöitä. Jos mies maksaa kuusi kertaa ja nainen kerran, kulut on molemmilla samat. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, tyypillistä, mies ihmettelee eron tullessa että eikö meillä ollut kaikki hyvin. Hänellä ehkä oli, mutta olisiko vaihtanut osia vaimon kanssa esim. kotitöiden suhteen?

Tyypillistä on tosiaan myös ap:n käytös, jossa kaikessa hiljaisuudessa käsitellään ero jo valmiiksi omassa päässä ja tehdään käytännön järjestelytkin valmiiksi ja sitten lyödään koko homma kerralla ja varoittamatta päin miehen naamaa. Onko ihmekään, jos erot ovat miehille hankalampia?

Meillä mä useampaan otteeseen yritin puhua ex-miehen kanssa. Sanoin, että tilanne on se että kohta mä nostan kytkintä. Miehen mielestä tämä oli törkeää uhkailua ja hän ei sen takia asiasta keskustele. Meillä oli asiat ihan hyvin, mä vaan en ole mihinkään tyytyväinen ja vedän aina erokortin esiin. 

No yhtenä päivänä mä sitten nostin kytkintä. Ja mies oli ihmeissään. Meillähän oli kaikki niin hyvin, ei ongelmia. Paitsi tietty mulla ne henkilökohtaiset ongelmani. Minä olin syyllinen eroon ja ihan yllättäen ja törkeästi jätin hänet. Hän oli kaikkensa tehnyt. 

Meilläkin aikanaan exälle tuli toimenpiteet ihan puun takaa jännäyllärinä, tosin olin siinä vaiheesssa koittanut vasta puoli vuotta tuoda epäkohtia esiin (eli nalkuttanut) toisin kuin jotkut jotka ovat koittaneet vuoden, ylikin. Muistutin puheistani jotka mies muisti kyllä, ja vastaus oli niinkin saamarin looginen kuin et "joo mutta en tajunnut että oikeesti TARKOTIT niitä puheita.." jep. Voi vit.

Ap teki viisaasti. Jos ensin ilmoittaa erosta ja vasta sitten rupeaa järjestelmään asumiskuvioita yms. onkin helvetti irti, saa oikeasti pelätä väkivaltaa yms. Itse tein tuon virheen ja jouduin lähtemään yötä myöten kesämökille karkuun  kun mies kilahti. Ja sitten mies jäi asumaan yhteiseen kotiin, asui siinä muttei maksanut vuokraa. Itse jouduin hankkimaan vuokra-asunnon vaikka rahat oli kiinni yhteisessä kodissa. Ja mies vielä vaati lasten huoltajuutta koska minä olin "hyljännyt heidät". Juu ei. Olisi pitänyt tehdä kuten ap, häipyä vain yksi päivä lasten kanssa ja alkaa sitten vasta neuvotella asioista.