Lue keskustelun säännöt.
Jättäminen on vain niin paljon helpompaa kuin suhteen korjaaminen
03.11.2017 |
Suhteen alkuhuuma on poikkeuksetta kivaa aikaa. Sitten tulee arki, josta voi työstää mukavan ja toimivan. Kaikki ei tosin siihen kykene, vaan alkavat tuolloin haikailemaan alkuhuuman jännittävyyttä ja uutuuden tunnetta. Tässä vaiheessa tulee ero yllättävän monella nykyään.
Arjesta opitaan tykkäämään tai ainakin sietämään, mutta silti haikaillaan alkuaikojen tuntemuksia. Seuraavaksi tulee ratkaiseva vaihe, joka on ensimmäinen iso kriisi. Niitä on monia erilaisia, mutta yleisesti se uhkaa parisuhdetta jotenkin. Tämä on se helpoin kohta erota. Jos tuosta kumminkin selvitään, parisuhde vahvistuu ja seuraavat kriisit ratkeavat helpommin.
Noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen parisuhteemme on nyt ensimmäisessä isossa kriisissä, ja harkitsen eroa. Mietin omaa parisuhdehistoriaani, ja huomasin että minä olen aina jättänyt toisen. Se on vaan monesti se helpompi vaihtoehto.
Miksi nykypäivänä erotaan niin helposti? Onko uuden suhteen hankkiminen helpottunut? Vai onko vain huomattu että yksinkin voi elää? Onko loppuelämä yhden kumppanin kanssa vanhentunut ajattelutapa?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka sietää toisten vikoja ovat keskimääräistä tyhmempiä ja avuttomampia ja muiden varaan jättäytyviä ihmisiä. Eivät osaa niitä korjata, taipuvat vain mutkille ja luopuvat onnestaan.
Haluasin kyllä tavata sen älykkään ihmisen joka pystyy korjaamaan viat toisessa ihmisessä. Harvemmin niitä onnistuu korjaamaan itse itsessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteita solmitaan nykyään aivan liian heppoisin perustein. Jopa saman katon alle saatetaan muuttaa vähän kenen tahansa kanssa ihan kokeilumielessä. Ei ihme, jos tällaisista lähtökohdista ei suhdetta synny.
Kyllä jo parisuhteeseen lähtiessä pitäisi olla tunne, että tässä ollaan nyt loppuelämä. Jos tällaista tunnetta ei ole, pitäisi puhua kevytsuhteesta eikä parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka sietää toisten vikoja ovat keskimääräistä tyhmempiä ja avuttomampia ja muiden varaan jättäytyviä ihmisiä. Eivät osaa niitä korjata, taipuvat vain mutkille ja luopuvat onnestaan.
Haluasin kyllä tavata sen älykkään ihmisen joka pystyy korjaamaan viat toisessa ihmisessä. Harvemmin niitä onnistuu korjaamaan itse itsessäkään.
Sen takia ei kannatakaan naida viallista miestä, naista jne.
Iso syy on se oletus että oikeassa suhteessa vaikeuksia ei tule.
Vaikeuksia tulee, vuorenvarmasti, ja niistä selvitään setvimällä ne ja tekemällä kompromisseja yhdessä, ei välttelemällä tai lopettamalla suhdetta ensimmäisessä tiukassa paikassa. Tai edes siinä viidennessä.
Todella iso asia on kanssa se että hyvistä ajoista nauttiminen ei ole niin yksinkertaista kuin kuvitellaan: jos keskittyy pelkkiin vaikeuksiin ja setvimiseen ja selviytymiseen, ei suhteesta jää jäljelle sitä osaa jonka vuoksi se on vaivan arvoinen.
Pitää olla sitä hyvää, ja pitää osata nähdä vaivaa sen eteen.
Itse en ole osannut :D
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde tarjoaa henkistä kasvua enemmän kuin yksin oleminen.
Pikemminkin ihmiset jämähtävät psykologisesti tai jopa taantuvat parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, nykyisin voi elää yksinkin. Miksi ihmeessä nähdä vaivaa ratkoa ties mitä suhteen ongelmia, jos voi elää tyytyväisenä yksinkin?
Entäs se toinen osapuoli? On tullut luvattua ja vakuuteltua. Parhaimmillaan talo ja lapset hankittu ja se kumppanikin on todennäköisesti uhrannut paljon suhteen eteen. Ja mitä saa palkkioksi? Eron.
Kyllä tältä palstalta näkee, että Suomalaisen miehen palkka on tulla jätetyksi ja petetyksi.
Mites mä sit ansaitsen miehen, joka ei osaa kontrolloida juomistaan, vaan häipyy yksille(yhtä kuin koko yö) vaikka lapsi on vasta vuoden? Ja mikään vaikea perhe-arki ei ole, kun mä teen melkein kaiken, mies vaan lenkittää ja syöttää kerran päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, nykyisin voi elää yksinkin. Miksi ihmeessä nähdä vaivaa ratkoa ties mitä suhteen ongelmia, jos voi elää tyytyväisenä yksinkin?
Paitsi että aika harva elää oikeasti eron jälkeen onnellisena yksin loppuelämänsä. Jonkin aikaa se voi olla jees, mutta yleensä ennemmin tai myöhemmin aletaan kaipaamaan niitä asioita mitä mies voi tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat parisuhteita lopettavat ongelmat ovat sellaisia, joita ei pysty korjaamaan: toinen haluaa lapsia ja toinen ei, toinen haluaa selvästi enemmän seksiä kuin mihin toinen on valmis, toisen älyllinen kapasiteetti ei riitä syvällisiin keskusteluihin ja niin edelleen. Voisi puhua yhteensopivuusongelmista.
Nykyisin kukaan ei varsinaisesti tarvitse parisuhdetta elääkseen onnellista ja täysipainoista elämää, joten ihmiset eivät ole valmiita kärvistelemään vuosikausia saadakseen huonosta suhteesta siedettävän. Parisuhteen täytyy oikeasti tarjota jotakin lisäarvoa sinkkuna elämiseen verrattuna, jotta sellaisessa kannattaa olla.
Tämä on luonnollisesti vain ja ainoastaan oikein. Eivät parisuhteiden määrä ja keskipituus ole yhteiskunnan tasolla mikään itseisarvo. Itseisarvoista on se, että ihmiset ovat onnellisia, tavalla tai toisella.
Juuri näin.
Voin olla outo, mutta mieluummin toivoisin sen arjen alkavan nopeammin kuin sitä että alkuhuuma venyisi todella pitkäksi.
Alkuhuumassa kaikki on kivaa, mutta arjessa nähdään oikeasti sovitaanko yhteen ja toimiiko suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhä suurempi osa ihmisistä ei edes tahdo parisuhdetta vaan ainoastaan alkuihastuksen. Näiden ihmisten pitäisi tunnistaa tarpeensa ja lopettaa puhuminen parisuhteista. He voisivat vaikka käyttää sanaa ihastussuhteet.
Näin parisuhdetta etsivät eivät joutuisi ihastussuhteilijoiden hyväksikäytön uhreiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, nykyisin voi elää yksinkin. Miksi ihmeessä nähdä vaivaa ratkoa ties mitä suhteen ongelmia, jos voi elää tyytyväisenä yksinkin?
Entäs se toinen osapuoli? On tullut luvattua ja vakuuteltua. Parhaimmillaan talo ja lapset hankittu ja se kumppanikin on todennäköisesti uhrannut paljon suhteen eteen. Ja mitä saa palkkioksi? Eron.
Kyllä tältä palstalta näkee, että Suomalaisen miehen palkka on tulla jätetyksi ja petetyksi.
Alapeukutin koska kirjoitit suomalaisen isolla alkukirjaimella.Saat vielä lisää kyynistyä ja sääliä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhä suurempi osa ihmisistä ei edes tahdo parisuhdetta vaan ainoastaan alkuihastuksen. Näiden ihmisten pitäisi tunnistaa tarpeensa ja lopettaa puhuminen parisuhteista. He voisivat vaikka käyttää sanaa ihastussuhteet.
Näin parisuhdetta etsivät eivät joutuisi ihastussuhteilijoiden hyväksikäytön uhreiksi.
Samaa mieltä. Kaikki vaan eivät usko, kun heille sanoo, että ei ole hakemassa parisuhdetta, ei halua koskaan muuttaa saman katon alle ja että on ja tulee olemaankin muutakin elämää kuin ko henkilö. Mä olen aina sanonut tuon jo heti alussa, mutta jostain syystä useimmat miehet eivät usko sitä. Tapaillaan jonkin aikaa ja sen jälkeen alkaa tulla vaatimuksia, miten yhdessäoloaikaa pitäisi olla enemmän, pitäisi suunnitella yhteistä tulevaisuutta jne. Siinä vaiheessa on aina pakko laittaa suhde poikki, koska mies ei ole ottanut tosissaan asioita, joita jo heti suhteen alussa kerroin.
OMALLA KOHDALLA se on kyllä täysin toisinpäin!!
Jos eroaisin, niin joutisin ihan pakosti luopumaan joko lapsesta tai ammatistani, ja se on selvä etten lapsestani luovu koskaan! (reissutyö) ja sitten tullaan siihen, että milläpä elättäisin itseni ja lapseni jos ammatti menee? Palkkakin on hyvä, n.2800-3200e/ kk netto.
Puhumattakaan siitä että omaisuus pitäisi jakaa, ja tämä tavaranmäärä talossa... voi hyvää päivää. Joten fiksumpaa on panostaa suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tänä päivänä kiinnosta parisuhteet. Tasaisessa kierrossa ei tarvitse kyllästyä siihen yhteen toosaan.
¯\_(ツ)_/¯
Itselläni on aivan toisin päin. En millään jaksaisi alkuhuumaa, en edes vaikka tarjolle tulisi Daniel Craig. Haluaisin hypätä suoraan siihen tylsään ja turvalliseen arkeen. Mutta en koskaan selviä sinne saakka, kun en kestä sitä perhostelua vatsassa ja muuta skeidaa, mitä alkuvaiheeseen liittyy. Sabotoin kaikki suhteet jo ihastumisvaiheessa, liian raskasta lähteä syvemmälle suhteeseen.
Sitten palaan aina vähäksi aikaa vanhan tylsän exän kanssa yhteen, vaikka meidän suhde ei toimi. Mutta se arkisuus ja tuttuus on kuitenkin helpottavaa edes vähän aikaa.
Ihmiset jotka sietää toisten vikoja ovat keskimääräistä tyhmempiä ja avuttomampia ja muiden varaan jättäytyviä ihmisiä. Eivät osaa niitä korjata, taipuvat vain mutkille ja luopuvat onnestaan.