Tämän olen naisena oppinut 33-vuoden ikään mennessä:

Vierailija kirjoitti:

Alle 30 v olin kovasti menossa. Ajattelin sosialisoitumisen olevan kaikekaiken a ja o. Olin paskoissa töissä luulen saavuttavani pohjalta tähden. Kännäsin se ku oli hauskaa. Tuhlasin rahat turhuuksiin. En todellisuudessa mennyt eteenpäin. Miehiäkin pyörittelin tiuhaan ja luulin ettei yksi riitä koskaan. Kuinka kävikään seksittä kohta vuoden, mutta tiedän että tämä on vaihe. En halua muita.

Tultuani vaimoksi ja äidiksi en voi ihmetellä kuinka hölmö olen ollut. Näen nyt miten muut ovat minut nähneet. En kaipaa muiden seuraa, erakkoluonne kai sitten. En voi kuvitella että menisin asiakaspalveluun takaisin. Nyt huolin jos miehelle käy jotain en pysty pyörittämään bisneksiä kuten hän. Olen ilman häntä pulassa. Onneksi kebabit vaihtui porkkanoihin. Lapsen myötä huoli on suuri.tiedän kuitenkin pärhäväni muutoin.

31v vinkkaan.

Älä heitä aikaa hukkaan, huomisia ei ole loputtomasti.

Turvaa elämä pahan päivän varalta.

Elä kuten haluat ei kuten yhteiskunta olettaa.

Nauti perheestä ja laita heidät aina ykkösiksi kaikessa. He ovat lottovoitto ei lotto.

Elä jotta lapsesi voi olla ylpeä. Ole esimerkki lapsellesi.

Ei kannata olla ahnea.

Hamstraus on sairaus.

Ymmärrän aloittajaa. Ikinä ei tiedä mitä nurkan takana on. Milloin Mersu vaihtuu ratikkaan ja allastalo kaupunginkämppään.

Ja tärkein unohtui. Luota vaistoosi. Aina.