Lue keskustelun säännöt.
Tämän olen naisena oppinut 33-vuoden ikään mennessä:
02.11.2017 |
Ulkonäöstä kannattaa pitää erityisen hyvää huolta ja luoda oma työura - mahdollisesta hyvätuloisesta miehestä ja lapsistakin huolimatta.
Muistakaa naiset, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu!
Kommentit (41)
Me ostettiin 23 veenä miehen kans tää talo. Rempattiin ja rahaa riitti. Lapsia tuli ja eikä mitä, rahaa riitti silti. Kummallakin töitä ja kaikki hienosti. Ollaan laitettu tähän mökkiin kymmeniä tuhansia.. Ostettu upeita kodinkoneita ja vaatteita- kaikki vaihtuneet 10 vuoden aikana.. Talon rempat sais aloittaa alusta.. Tuntuu kuin se raha olis mennyt jonnekin kankkulan kaivoon.
Autot vaihtuu, rahaa menee.
Töitä ollaan molemmat painettu viikot ja viikonloput ja pyhät niska limassa.. Ei siitä kuitenkaan mitään loputonta onnea ja auvoa ole löytynyt, siitä rahasta ja materiasta.
Me oltiin tosi kunnianhimoisia, rahaa rahaa rahaa ja töitä ja töitä.. Ei antanut mitään.
Nyt keskitytään lapsiin, rempat saa olla ja muukin materia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehheh! Hyvä aloitus ap!
Kiteytit yhden mgtow-teeseistä. Sepäs sitten äityleitä rassaa, että markkina-arvostaan pitäisi pitää huoli... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, ap.
Nämä riidanhaastajat eivät ole vielä joutuneet kokemaan sitä, mitä sinä ehkä olet. Kyllä nämä kotiäitylitkin vielä kantapään kautta oppivat elämän realiteetit. Sitten ihmettelevät vanhana ja köyhänä ja lihavana, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja mies lähtenyt nuoremman mukaan, että kuinkas nyt näin pääsi käymään.
Ja te äitylit: Joku oikeasti yrittää pitää teidän puolia, mutta te ette ota sitä vastaan. Hullua!
Siis onko susta 33 vee vanha ja lihava vai pitääkö nyt lempata muksut ja mies kaiken varalta et nelikymppisenä on sitten työtä vai mitä sä nyt meinaat?
T. 33 vee kotiäityli joka ei oo tajunnut et mulla onkin joku hätänä...Nyt en ihan kyllä ymmärrä tota ajatuksenjuoksuasi. Kuka on käskenyt lempata miehesi? Eihän tuossa aloituksessa pyydetty kuin panostamaan omaan ulkonäköön ja työuraan. Ei siinä sanottu, että sun pitäisi jättää sun mies tai lapset. Missä hiton maailmassa te oikein elätte?! HALOO!
No kyl mä ihmettelen minkä hepulin sinä olet saanut. Ei minusta kannata. Kaikki tuo muu häviää. Ennemmin mä panostan lapsiin ja parisuhteeseen ja olen onnellinen omalla tavallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, ap.
Nämä riidanhaastajat eivät ole vielä joutuneet kokemaan sitä, mitä sinä ehkä olet. Kyllä nämä kotiäitylitkin vielä kantapään kautta oppivat elämän realiteetit. Sitten ihmettelevät vanhana ja köyhänä ja lihavana, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja mies lähtenyt nuoremman mukaan, että kuinkas nyt näin pääsi käymään.
Ja te äitylit: Joku oikeasti yrittää pitää teidän puolia, mutta te ette ota sitä vastaan. Hullua!
Siis onko susta 33 vee vanha ja lihava vai pitääkö nyt lempata muksut ja mies kaiken varalta et nelikymppisenä on sitten työtä vai mitä sä nyt meinaat?
T. 33 vee kotiäityli joka ei oo tajunnut et mulla onkin joku hätänä...Nyt en ihan kyllä ymmärrä tota ajatuksenjuoksuasi. Kuka on käskenyt lempata miehesi? Eihän tuossa aloituksessa pyydetty kuin panostamaan omaan ulkonäköön ja työuraan. Ei siinä sanottu, että sun pitäisi jättää sun mies tai lapset. Missä hiton maailmassa te oikein elätte?! HALOO!
No kyl mä ihmettelen minkä hepulin sinä olet saanut. Ei minusta kannata. Kaikki tuo muu häviää. Ennemmin mä panostan lapsiin ja parisuhteeseen ja olen onnellinen omalla tavallani.
Okei. Kiitos tiedosta. Hyvää jatkoa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Mä tulin antamaan naisille vinkkejä. Miksi niitä ei voi ottaa vastaan silleen positiivisessa hengessä vaan heti pitää alkaa haastamaan riitaa?
Varmaan pointti tuli kaikille selväksi.
ap
No et kyllä itsekään kovin positiivisesti vinkkejäs antanut. Sanoisin, että aloitus oli ylimielinen ja hyökkäävä.
Mä en näe suurennuslasillakaan aloituksessa mitään hyökkäävää.
Selittyykö siilipuolustuksesi sillä, että olet päästänyt itsesi plösähtämään kolmannen lapsen jälkeen, kuljet tukka rasvanutturalla, viimeisin mitä olet lukenut on mikropuuron ohje ja elämänpiirisi on vain vähän koirankoppia väljempi?
Luotat siihen että mies elättää sut, ethän sä itse työelämässä pärjäisikään. Ammattitaito: osaan synnyttää, imettää ja pyyhkiä pyllyt.
Näinkö on?
Joo näinhän se meni... eiku ei mennytkään. Yleensä neuvot menevät paremmin perille, kun ne esittää hyvässä hengessä. Tätä aloittaja ei tehnyt. Ei mitään kontekstia kylmälle tyrmäysaloitukselle. Ulkonäkökö se todella on tässä elämässä tärkeintä? Ja miten sen voi rinnastaa työuraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Mä tulin antamaan naisille vinkkejä. Miksi niitä ei voi ottaa vastaan silleen positiivisessa hengessä vaan heti pitää alkaa haastamaan riitaa?
Varmaan pointti tuli kaikille selväksi.
ap
No et kyllä itsekään kovin positiivisesti vinkkejäs antanut. Sanoisin, että aloitus oli ylimielinen ja hyökkäävä.
Mä en näe suurennuslasillakaan aloituksessa mitään hyökkäävää.
Selittyykö siilipuolustuksesi sillä, että olet päästänyt itsesi plösähtämään kolmannen lapsen jälkeen, kuljet tukka rasvanutturalla, viimeisin mitä olet lukenut on mikropuuron ohje ja elämänpiirisi on vain vähän koirankoppia väljempi?
Luotat siihen että mies elättää sut, ethän sä itse työelämässä pärjäisikään. Ammattitaito: osaan synnyttää, imettää ja pyyhkiä pyllyt.
Näinkö on?
Öö, joo. Ollaan oikein tyytyväisiä näin.
Mä oon lasten kans kotona, mies tuo rahan.
Kumpikin, niin minä kuin mieskin tietää että hyvä ulkonäkö tulee sisältä terveyden myötä, liikunta ja terveelliset elämäntavat ja hyvä ravinto. Molemmille tärkeää on kasvattaa lapset kunnialla. Rahaa riittää näinkin ja koko perheellä hyvä olla. Mitä sitten?
Harmi et jotkut on niin rumia että täytyy jotenkin ponnistella.. Mä oon hehkeimmilläni näin päälle kolmekymppisenä.. Ilman mitään tuuninkia.
Olin juuri tulossa kommentoimaan teemaa 24-vuotiaan näkökulmasta, mutta joku ehti ensin. :)
Ajattelin aloittajan listanneen viisauksia, mutta se töppäsikin lyhyeen. Ja ne, joille ura ei ole kaikki kaikessa, eivät ole yhtään sen huonompia kuin uraihmisetkään. En siis itse henk.koht. ymmärrä, miksi tämä ura-kortti heitetään "elämänviisauksiin". Ei se sinne kuulu, mutta opiskelu ja itsensä kehittäminen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olem 40-vuotias nainen. Asiat, jotka olen oppinut:
-Älä ikinä satuta pahasti heitä, joita rakastat. Et ehkä koskaan anna itsellesi anteeksi.
- Hommaa jo nuorena hyvä koulutus ja työ. Minä en tehnyt niin.
-Rakasta läheisiä.
- Relaa
- Pidä kiinni ystävistä
-Hommaa lämmin talvitakki ja hyvät talvikengät talveksi. Palelu on tylsää.
- Opi tuntemaan vanhempasi, ihmisinä ja persoonallisuuksina.
- Opi tuntemaan lapsesi ihmisinä ja persoonallisuuksina. Lapsi ei ole itsesi jatke tai projekti. Kasvatat hänet elämälle, et itsellesi.
33- veellä on jo uraa takana, noin yleensä. Mulla ihan ok ammattitaito työstä josta olen nyt tauolla ja lasten kanssa kotona.
Työtäni tein 12 vuotta, nyt olen opetellut synnyttämään, pesemään pyllyjä ja rauhoittumaan kotiin.. Olen opetellut kasvattamaan lapsia. Se on mun elämää nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hyvätuloiset lapset sulla sitten on?
Jep, tulee mieleen että ap:n olisi kannattanut huolehtia myös älystään.
Vierailija kirjoitti:
Ehheh! Hyvä aloitus ap!
Kiteytit yhden mgtow-teeseistä. Sepäs sitten äityleitä rassaa, että markkina-arvostaan pitäisi pitää huoli... :)
Miksi pitäisi? Ap:n markkina-arvohan on joka tapauksessa mennyttä kymmenen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehheh! Hyvä aloitus ap!
Kiteytit yhden mgtow-teeseistä. Sepäs sitten äityleitä rassaa, että markkina-arvostaan pitäisi pitää huoli... :)
Miksi pitäisi? Ap:n markkina-arvohan on joka tapauksessa mennyttä kymmenen vuoden päästä.
Nii, no kymmenen vuotta menee niin nopeasti, ettei mitään järkeä.
Siksi ihmettelenkin miten tämän ikäisen ihmisen nyt pitäisi joku ihme heräämys kokea.. Ja mikä se nyt ap.n mielestä edes on..?
Se nyt on ihan normi et kolmekymppiset on töissä tai tekee niitä lapsia, on vielä nuorekkaita, liikkuu ja ovat kiinnostuneita liikunnasta ja muodista ja ovat hyvin valveutuneita nykyään hoitamaan parisuhdettaan.
Kyllä niitä jäätäviä luusereita tuolla näkee, mäkissä likaisten lasten kanssa huonoissa vaatteissa ja rasvaisessa tukassa..
Ei kaikki kotiin jäävät äidit vaan ole niitä. Ja joskus täytyy miehen tienata ja äidin hoitaa lapset, jos se niin järkevää on.
En mä jaksa kipuilla.. Rahaa ja työtä tulee ja menee.
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri tulossa kommentoimaan teemaa 24-vuotiaan näkökulmasta, mutta joku ehti ensin. :)
Ajattelin aloittajan listanneen viisauksia, mutta se töppäsikin lyhyeen. Ja ne, joille ura ei ole kaikki kaikessa, eivät ole yhtään sen huonompia kuin uraihmisetkään. En siis itse henk.koht. ymmärrä, miksi tämä ura-kortti heitetään "elämänviisauksiin". Ei se sinne kuulu, mutta opiskelu ja itsensä kehittäminen kyllä.
Ehkä siksi, että mies saattaa kuolla kupsahtaa tai häipyä nuorempiin. Mitä sä sitten teet?
Aloituksessa mainittiin ulkonäkö, mä sanoisin että terveys. Ydin ap.n viestissä oli että kannattaa pitää omat taidot ajan tasalla, eikä mökkiytyä pelkäksi mammaksi. Ihan varmuuden vuoksi.
Taisi kolahtaa moneen, kun tulee näin hirveää älinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn kohdalla olen samaa mieltä sikäli, että ammatti kannattaa ehdottomasti opiskella ja myös tehdä töitä, jotta kokemusta kertyy palkan ohessa. Tosin suomalaiset naiset ovat jo varsin kouluttautuneita ja käyvät töissä ihan yleisesti. Ei täällä mitään kotirouvabuumia ole, vaan valtaosa äideistä hakeutuu takaisin työelämään yleensä jo ennen lasten kouluikää.
Tuota ulkonäköjuttua en ihan ymmärtänyt. Se kun tuppaa iän myötä rapistumaan joka tapauksessa, niin en keksi miten siitä huolehtiminen olisi jotenkin mainitsemisen arvoinen elämänohje.
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri tulossa kommentoimaan teemaa 24-vuotiaan näkökulmasta, mutta joku ehti ensin. :)
Ajattelin aloittajan listanneen viisauksia, mutta se töppäsikin lyhyeen. Ja ne, joille ura ei ole kaikki kaikessa, eivät ole yhtään sen huonompia kuin uraihmisetkään. En siis itse henk.koht. ymmärrä, miksi tämä ura-kortti heitetään "elämänviisauksiin". Ei se sinne kuulu, mutta opiskelu ja itsensä kehittäminen kyllä.
Ehkä siksi, että mies saattaa kuolla kupsahtaa tai häipyä nuorempiin. Mitä sä sitten teet?
Aloituksessa mainittiin ulkonäkö, mä sanoisin että terveys. Ydin ap.n viestissä oli että kannattaa pitää omat taidot ajan tasalla, eikä mökkiytyä pelkäksi mammaksi. Ihan varmuuden vuoksi.
Taisi kolahtaa moneen, kun tulee näin hirveää älinää.
Kaikille tulee vuosia samaan tahtiin.
Tokkopa tuolla on pilvin pimein NAISIA jotka haluaa vanhemman miehen.
Ero tulee jos tulee, puolet tästä kaikesta paskasta on mun ja työmaa vartoo vaikka nyt pesenkin kakkapyllyjä.
Emmätiä mitä se on mitä pitää tavoitella tällä mitä ap on " löytänyt"
Tässä mitä 25-vuotias kokee oppineensa:
- Elämä on liian lyhyt muiden miellyttämiseen. Ole oma itsesi ja pidä pääsi, jos se tuntuu sinusta tarpeelliselta. Kellään ei ole valtaa päättää, että harrastuksesi on tyhmä, vaatteesi naurettavat ja musiikkimakusi outo. Sinä päätät, mistä nautit!
- Koskaan et voi tietää kuka menneisyydestäsi tulee vastaan. Kohtele siis ihmisiä hyvin, se voi monesti palkita tai ilahduttaa.
- Et muistele kuolinvuoteellasi, kuinka ansioituneesti pesit tiskejä ja imuroit joka päivä. Tartu tilaisuuksiin ja pyri olemaan onnellinen nyt, älä vasta huomenna. Älä stressaa tarpeettomasti.
- Älä luovu siitä lapsen uteliaisuudesta ja innosta, joka vie sinut kohti mahdollisuuksia. Voit aina oppia, kehittyä ja olla parempi jossain, jos vain annat asialle aikaa ja harjoitusta. Elämä on ihmeellistä, kun löydät aina jotain uutta hämmästeltävää!
- Kanna ylpeydellä taitosi. Meille suomalaisille on monesti vaikeaa vain hymyillä ja kiittää, kun joku kehuu ansioikkaasta työstä. Omista taidoistaan saa ja pitää olla ylpeä, leuhkuus on sitten eri asia.
Ole lempeä. Itsellesi ja muille, vaikka se onkin haastavaa. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja muut eivät voi lukea ajatuksiasi. Muista kommunikoida!
Kaikki elämänohjeet eivät sovi kaikille. Kannattaa kuunnella vain niiden ohjeita, jotka ovat itsesi kaltaisia tai sellaisia kuin itse haluaisit olla.
35 vuoden aikana olen oppinut:
-oikeat ystävät ovat harvassa. Pidä kiinni kun sellaisen löydät
-suurin osa ihmisistä puhuu valtavasti paskaa. Harvaan voi luottaa
-toisia mielistemällä pääsee elämässä suht pitkälle. Itselleen saa siitä kylläkin erittäin kurjan olon
-elämä ei ole tasavertaista, on pelattava niillä korteilla jotka käteen on saanut
Alle 30 v olin kovasti menossa. Ajattelin sosialisoitumisen olevan kaikekaiken a ja o. Olin paskoissa töissä luulen saavuttavani pohjalta tähden. Kännäsin se ku oli hauskaa. Tuhlasin rahat turhuuksiin. En todellisuudessa mennyt eteenpäin. Miehiäkin pyörittelin tiuhaan ja luulin ettei yksi riitä koskaan. Kuinka kävikään seksittä kohta vuoden, mutta tiedän että tämä on vaihe. En halua muita.
Tultuani vaimoksi ja äidiksi en voi ihmetellä kuinka hölmö olen ollut. Näen nyt miten muut ovat minut nähneet. En kaipaa muiden seuraa, erakkoluonne kai sitten. En voi kuvitella että menisin asiakaspalveluun takaisin. Nyt huolin jos miehelle käy jotain en pysty pyörittämään bisneksiä kuten hän. Olen ilman häntä pulassa. Onneksi kebabit vaihtui porkkanoihin. Lapsen myötä huoli on suuri.tiedän kuitenkin pärhäväni muutoin.
31v vinkkaan.
Älä heitä aikaa hukkaan, huomisia ei ole loputtomasti.
Turvaa elämä pahan päivän varalta.
Elä kuten haluat ei kuten yhteiskunta olettaa.
Nauti perheestä ja laita heidät aina ykkösiksi kaikessa. He ovat lottovoitto ei lotto.
Elä jotta lapsesi voi olla ylpeä. Ole esimerkki lapsellesi.
Ei kannata olla ahnea.
Hamstraus on sairaus.
Ymmärrän aloittajaa. Ikinä ei tiedä mitä nurkan takana on. Milloin Mersu vaihtuu ratikkaan ja allastalo kaupunginkämppään.
Mä en näe suurennuslasillakaan aloituksessa mitään hyökkäävää.
Selittyykö siilipuolustuksesi sillä, että olet päästänyt itsesi plösähtämään kolmannen lapsen jälkeen, kuljet tukka rasvanutturalla, viimeisin mitä olet lukenut on mikropuuron ohje ja elämänpiirisi on vain vähän koirankoppia väljempi?
Luotat siihen että mies elättää sut, ethän sä itse työelämässä pärjäisikään. Ammattitaito: osaan synnyttää, imettää ja pyyhkiä pyllyt.
Näinkö on?