Tämän olen naisena oppinut 33-vuoden ikään mennessä:

Kuinka hyvätuloiset lapset sulla sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hyvätuloiset lapset sulla sitten on?

sun kanattaisi opetella kielioppia.

Okei. Mä tulin antamaan naisille vinkkejä. Miksi niitä ei voi ottaa vastaan silleen positiivisessa hengessä vaan heti pitää alkaa haastamaan riitaa? 

Varmaan pointti tuli kaikille selväksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hyvätuloiset lapset sulla sitten on?

sun kanattaisi opetella kielioppia.

Pata kattilaa soimaa:)

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä kannattaa pitää erityisen hyvää huolta ja luoda oma työura - mahdollisesta hyvätuloisesta miehestä ja lapsistakin huolimatta.

Muistakaa naiset, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu!

Jos tuossa kaikki sanomisen arvoinen, mitä olet 33 ikävuoteen mennessä oppinut, väitän että olet vähintäänkin tuhlannut n. 33 vuotta elämästäsi. Jos oikein elämänviisauttasi ajattelit mainostaa, voin kertoa että et ole päässyt edes lähelle, et alkua pidemmälle. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä kannattaa pitää erityisen hyvää huolta ja luoda oma työura - mahdollisesta hyvätuloisesta miehestä ja lapsistakin huolimatta.

Muistakaa naiset, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu!

Mutta et sitten opetellut kirjoittamaan kunnon suomea.Sääli.

Vain lukemalla oppii kirjoittamaan.

Jos noi on ne asiat, jotka oot oppinu 33 ikävuoteen mennessä, niin et kyllä ole paljoa oppinut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hyvätuloiset lapset sulla sitten on?

sun kanattaisi opetella kielioppia.

kanattaa tai kukottaa, ehkäpä niin

Mä olen pahoillani, että osuin muutamaa näin arkaan paikkaan. 

Ehkä tämä palsta ei ole valmis vielä tällaisiin ajatuksiin.

Poistun paikalta ihmeissäni.

ap

Mä oon oppinut että jokaisesta päivästä kannattaa nauttia ja höllätä pipo mahdollisimman löysälle. Lapset on pieniä vain hetken ja parasta mitä olen tehnyt, on ollut jäädä kotiin kotihoidontuelle. Olen kerennyt pitämään itsestäni ja perheestäni huolta ja huomannut kuinka hyvin olen voinut, kun olen jättäytynyt työstä pois, kun työtä on kotonakin.

Toisaalta olen vasta nyt tajunnut kuinka paljon ulkoilu ja liikunta ja terveellinen ruokavalio vaikuttaa minuun. Olen aina luullut liikkuvani ja syöväni hyvin, vasta viidennen raskauden myötä olen löytänyt todellisen tasapainon.

Myös miehen herkkyyden olen tajunnut vasta näin myöhään ja nyt osaan häntä kohdella tasavertaisesti, en kuten " miestä" joka käy ja kukkuu vaikka mitä tulisi.

Myös elämän lopullisuus tuli eteen oikeasti kun saattelin isäni matkaan.

Elämässäni pahimmat kivut tuli lapseni ja isäni kuolemasta. Niistäkin selvisin.

Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ ja kovuus.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Mä tulin antamaan naisille vinkkejä. Miksi niitä ei voi ottaa vastaan silleen positiivisessa hengessä vaan heti pitää alkaa haastamaan riitaa? 

Varmaan pointti tuli kaikille selväksi.

ap

No et kyllä itsekään kovin positiivisesti vinkkejäs antanut. Sanoisin, että aloitus oli ylimielinen ja hyökkäävä.

Montako provoa täällä on samalta tyypiltä!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pahoillani, että osuin muutamaa näin arkaan paikkaan. 

Ehkä tämä palsta ei ole valmis vielä tällaisiin ajatuksiin.

Poistun paikalta ihmeissäni.

ap

Tietty kaikki järkevät hankkii työpaikan ja kodin ja elämä kondikseen jo ennen lapsia. Parisuhteesta täytyy pitää huolta ja terveys täytyy pitää kunnossa ( niin oma kuin perheen)

Lapset täytyy kasvattaa kunnon ihmisiksi.

Emmätiä.. Hienoo jos sä olet kokenut jonkun herätyksen.

Lähdetään nyt kuitenkin siitä että elämä jatkuu ja kantaa.. Ei siitä että kaikki loppuu ja mulla on sentään töitä..

Mä voin 40-vuotiaana naisena antaa ap:lle sellaisen neuvon, että unohtaa ulkonäkönsä, koska juuri piakkoin se alkaa rupsahtas, ja se suunta jatkuu koko loppuelämän. Tämä iloinen ja positiivinen neuvo tuli siis pelkällä ystävyydellä ja aivan ilmaiseksi, kai ymmärrät olla kiitollinen.

Tässä mitä minä olen oppinut 24 ikävuoteen mennessä:

- Elämä on lyhyt; koskaan ei tiedä milloin läheisesi tai itse kuolet. Ei kannata jättää asioita selvittämättä läheisten kanssa.

- Tee niitä asioita, joista nautit. Et halua kuolinvuoteellasi katua sitä, että asioita jäi tekemättä "liian kiireen" vuoksi. Jos haluat jotain, tee se tänään, ei "sitten joskus".

- Rakasta itseäsi; ole itsellesi hyvä ja armollinen. Sinun ei tarvitse pystyä enempään, mihin voimasi riittävät.

- Rakasta lähimmäisiäsi.

- Älä käytä turhaan energiaasi sellaisiin ihmisiin, jotka aiheuttavat sinulle enemmän mielipahaa kuin iloa.

- Kunnioita itseäsi ja muita.

- Opettele tekemään kompromissejä. Aina ei tarvitse olla oikeassa. Vaikka olisitkin oikeassa, voit joskus pitää mielipiteesi itselläsi turhan riidan välttämiseksi.

- Panosta koulutukseesi. Se on paras tapa turvata itsellesi hyvä työ ja haluamasi elintaso.

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, ap.

Nämä riidanhaastajat eivät ole vielä joutuneet kokemaan sitä, mitä sinä ehkä olet. Kyllä nämä kotiäitylitkin vielä kantapään kautta oppivat elämän realiteetit. Sitten ihmettelevät vanhana ja köyhänä ja lihavana, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja mies lähtenyt nuoremman mukaan, että kuinkas nyt näin pääsi käymään.

Ja te äitylit: Joku oikeasti yrittää pitää teidän puolia, mutta te ette ota sitä vastaan. Hullua!

Vierailija kirjoitti:

Mä voin 40-vuotiaana naisena antaa ap:lle sellaisen neuvon, että unohtaa ulkonäkönsä, koska juuri piakkoin se alkaa rupsahtas, ja se suunta jatkuu koko loppuelämän. Tämä iloinen ja positiivinen neuvo tuli siis pelkällä ystävyydellä ja aivan ilmaiseksi, kai ymmärrät olla kiitollinen.

Juu, yks kymmenen vuotta menee kun pieraisee, siltä tuntuu nyt.

Aivan sama joku ryppyvoide tai pimpan kunnon tai tissien roikkumisen asteen kyyläys.. Oikeastaan vaan ihmettelee et mitä tapahtui. Just esikoinen syntyi ja nyt se huitelee jo itsekseen ja minä miettisin onko mun pimppa mennyt pilalle synnytyksissä tai rinnat riipahtaneet imetyksessä ja vaihtaako mies nyt nuorempaan.. Pöh.

43-vuotiaana tuumaan...

Panosta niihin lapsiisi, mutta älä unohda itseäsi.

Koulutus ja ammatillinen osaaminen ovat tärkeitä, vaikkei mikään uraohjus olisikaan. Työ vie ison osan elämästäsi, pidä huolta että se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Älä kuitenkaan luule, että työnantaja olisi naimisissa kanssasi, siviilielämässä pitää olla myös sisältöä.

Päivä tulee huomennakin ja korvaamattomia ihmisiä ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, ap.

Nämä riidanhaastajat eivät ole vielä joutuneet kokemaan sitä, mitä sinä ehkä olet. Kyllä nämä kotiäitylitkin vielä kantapään kautta oppivat elämän realiteetit. Sitten ihmettelevät vanhana ja köyhänä ja lihavana, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja mies lähtenyt nuoremman mukaan, että kuinkas nyt näin pääsi käymään.

Ja te äitylit: Joku oikeasti yrittää pitää teidän puolia, mutta te ette ota sitä vastaan. Hullua!

Siis onko susta 33 vee vanha ja lihava vai pitääkö nyt lempata muksut ja mies kaiken varalta et nelikymppisenä on sitten työtä vai mitä sä nyt meinaat?

T. 33 vee kotiäityli joka ei oo tajunnut et mulla onkin joku hätänä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut, ap.

Nämä riidanhaastajat eivät ole vielä joutuneet kokemaan sitä, mitä sinä ehkä olet. Kyllä nämä kotiäitylitkin vielä kantapään kautta oppivat elämän realiteetit. Sitten ihmettelevät vanhana ja köyhänä ja lihavana, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja mies lähtenyt nuoremman mukaan, että kuinkas nyt näin pääsi käymään.

Ja te äitylit: Joku oikeasti yrittää pitää teidän puolia, mutta te ette ota sitä vastaan. Hullua!

Siis onko susta 33 vee vanha ja lihava vai pitääkö nyt lempata muksut ja mies kaiken varalta et nelikymppisenä on sitten työtä vai mitä sä nyt meinaat?

T. 33 vee kotiäityli joka ei oo tajunnut et mulla onkin joku hätänä...

Nyt en ihan kyllä ymmärrä tota ajatuksenjuoksuasi. Kuka on käskenyt lempata miehesi? Eihän tuossa aloituksessa pyydetty kuin panostamaan omaan ulkonäköön ja työuraan. Ei siinä sanottu, että sun pitäisi jättää sun mies tai lapset. Missä hiton maailmassa te oikein elätte?! HALOO!