Lue keskustelun säännöt.
Leski ja läheisten suhtautuminen uuteen suhteeseen..
02.11.2017 |
Tosi asia on se, että läheisenä olen kyllä kannustanut leskeä katsomaan eteenpäin ja jatkamaan elämää. Ikinä en ole tuominnut enkä kivittänyt ja vaatinut rypemään surussa vähintään vuosi tai kaksi.
Kun uusi elämänkumppani on löytynyt rinnalle, niin on hienoa seurata kuinka ihminen saa elämästä kiinni. Näkee, että elämä on elämisen arvoista. Suru kulkee rinnalla. Uudesta kumppanista huolimatta. Vielä vuosien jälkeenkin.
Täällä ihmiset antaa sääntöjä ja sanelee että tämä ja tuo on sopivaa ja jos minä jäisin leskeksi, niin tekisin niin ja näin. Tietämättä kuitenkaan, mitä sellainen tilanne on henkisesti tai muutoinkaan.
Ja jokainen on yksilö ja kokee asiat eri tavalla. Et voi mistään kirjasta lukea, että tämä vaihe kestää tietyn ajan ja seuraava sen ajan.
Kommentit (4)
No minä olen tutustunut leskeen joka kolmen vuoden jälkeen sanoo olevansa vielä täysin rakastunut vaimoonsa ja ilmeisesti käytti sitä tekosyynä ettei voi kun panokaverina pitää jos halusin. Samaan aikaan tapaili toista josta sitten tulikin vakituinen. Eli aika huono maku jäi tällaisestä leskestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun täytyy taas myöntää, että vaikka olen kannustanut ja hmyillyt enkä sanallakaan tuominnut äitini uutta valintaa, se on silti mielestäni surkea, verrattuna isääni. Ja olen rehellisesti sanottuna itsekseni sitä mieltä, että kenenkään naisen ei pitäisi olla noin miehenkipeä, että tuollaista katselisi - ei varsinkaan enää parempaa koettuaan. Mutta minkäs teen, kun en se ole minä, jolle tässä miestä valitaan.
Nimenomaan tuo, ei siinä sinulle kumppania valita. Ja miksi sinun täytyy verrata häntä isääsi? Loukkaat äitiäsi, sanomalla häntä miehenkipeäksi. Hävytön olet.
Nostan, koska ihmettelen tuota ketjua, jossa joukkohyökätään lesken kimppuun sanallisesti uuden parisuhteen vuoksi.
Mun täytyy taas myöntää, että vaikka olen kannustanut ja hmyillyt enkä sanallakaan tuominnut äitini uutta valintaa, se on silti mielestäni surkea, verrattuna isääni. Ja olen rehellisesti sanottuna itsekseni sitä mieltä, että kenenkään naisen ei pitäisi olla noin miehenkipeä, että tuollaista katselisi - ei varsinkaan enää parempaa koettuaan. Mutta minkäs teen, kun en se ole minä, jolle tässä miestä valitaan.