Kaverin entinen anoppi vaatettaa lapset

Ai et ole kateellinen? Kyseessä on ilmeisesti siis lasten isoäiti, miksi ihmeessä hän ei saisi lapsenlapsiaan auttaa? Olisiko asia jotenkin eri, jos lasten äiti ei olisi eronnut vaan olisi yhdessä miehensä kanssa? Saisiko tässä tilanteessa isoäiti ostaa lapsille vaatetta?

"En oo kateellinen mutta.." hahhaaa etpä :DD

Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta vaatteiden ostaminen on kiva jo ajatuksenakin. Aloituksen tapauksessa on pelkästään positiivista, että eron myötä lapsilla on vielä isovanhemmat mukana elämässä. Toisinkin voisi olla.

Entinen anoppi ei ole sama kuin entinen mummo. Ihana juttu, että välit lapsenlapsiin ovat pysyneet hyvänä, vaikka lasten vanhemmat eivät yhdessä olekaan.

Meidänkin lapset kulkee kirpparivaatteissa, ei tosin ryysyissä, eikä rahapulan tähden. Vaatteet hankin minä. Mummo on innostuneempi osakkeista, ja hän hankkii niitä lasten nimiin sen mitä vuodessa verovapaana voi lahjoittaa.

Onneksi kukaan ei pääse tikahtumaan kateudesta, kun nämä asiat eivät näy ulospäin.

Hyvähän se on että  lapset saa vaatteita ja että joku heistä huolehtii.

En ole yhtään kateellinen mutta jos nyt kuitenkin kateushuuruissaan itkisi netissä...

Huoh. Arvasin ettei kukaan tajua. Mua ärsyttää se että toiset saa kaiken valmiina ja otejoudun täytettään kaiken maailman kerjäyskuponkeja että saan lapsille kaksi kertaa vuodessa harkinnan varaisesta toimeentulotuesta uudet talvikamppeet ja loput kirpparilta. Eihän tossa opi lapsetkaan arvostaan äitiään kun mummo hankkii kaiken,. Äiti saa sitten törsätä itteensä kaiken.

Meilläkin on lapset saaneet joitakin asioita, koska isoäiti on halunnut ne heille kustantaa. Saaneet jotain, minkä minä äitinä olen nähnyt turhana tai tarpeettomana.

Ehkä ihan hyvä näin. Toivon, että lapseni osaavat arvostaa mummoaan.

    Tiina

(p.s. Joskus antaminen voi olla keino sitoa saajat itseensä, sisältää velvoitteita tms., ei kuitenkaan meidän tapauksessa.)

Nyt en ymmärtänyt, kuin on entinen anoppi, mutta eihän isovanhemmuus mihinkään katoa, jos lapsen vanhemmat eroavat.

Minäkin "entisenä anoppina" ostan lastenlapsilleni vaatteita, maksan puhelinlaskut ja annan rahaa, vaikka lapset asuvat x-miniäni kanssa. Jopa miniäni saa synttäri- ja joululahjat.

Ja juuri heidän perhe saa enemmän, kun miniäni on pienituloinen, kuin tyttäreni kun molemmat ovat hyvä palkkaisessa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Arvasin ettei kukaan tajua. Mua ärsyttää se että toiset saa kaiken valmiina ja otejoudun täytettään kaiken maailman kerjäyskuponkeja että saan lapsille kaksi kertaa vuodessa harkinnan varaisesta toimeentulotuesta uudet talvikamppeet ja loput kirpparilta. Eihän tossa opi lapsetkaan arvostaan äitiään kun mummo hankkii kaiken,. Äiti saa sitten törsätä itteensä kaiken.

On ihan normaali tilanne, että lapsen tarpeista huolehtii kaksi ihmistä. Jos tässä tapauksessa isästä ei jostain syystä ole ollut siihen, mummo on korvannut poikansa roolia. Ei mummo tässä äitiä syrjäytä, eikä ole väärin, että äidilläkin on mahdollisuus hankkia itselleen jotain. Suurimmalla osalla äideistä on.

Ongelma ei tuossa ole kaverisi tilanne, vaan se, että olet katkera omastasi. Olen pahoillani, ettei sinulla ole läheisiä, jotka auttaisivat ja tukisivat.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Arvasin ettei kukaan tajua. Mua ärsyttää se että toiset saa kaiken valmiina ja otejoudun täytettään kaiken maailman kerjäyskuponkeja että saan lapsille kaksi kertaa vuodessa harkinnan varaisesta toimeentulotuesta uudet talvikamppeet ja loput kirpparilta. Eihän tossa opi lapsetkaan arvostaan äitiään kun mummo hankkii kaiken,. Äiti saa sitten törsätä itteensä kaiken.

Kyllä tuo sun mielipahasi kateudelta kuulostaa, vaika mitä yrittäisit väittää.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärtänyt, kuin on entinen anoppi, mutta eihän isovanhemmuus mihinkään katoa, jos lapsen vanhemmat eroavat.

Minäkin "entisenä anoppina" ostan lastenlapsilleni vaatteita, maksan puhelinlaskut ja annan rahaa, vaikka lapset asuvat x-miniäni kanssa. Jopa miniäni saa synttäri- ja joululahjat.

Ja juuri heidän perhe saa enemmän, kun miniäni on pienituloinen, kuin tyttäreni kun molemmat ovat hyvä palkkaisessa työssä.

Ihanasti ajattelet, nostan todella sinulle hattua. Pystyt laittamaan omat tunteesi syrjään ja ajattelemaan vain lasten parasta. Todella hienoa! Olisipa omakin ex-anoppi tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Arvasin ettei kukaan tajua. Mua ärsyttää se että toiset saa kaiken valmiina ja otejoudun täytettään kaiken maailman kerjäyskuponkeja että saan lapsille kaksi kertaa vuodessa harkinnan varaisesta toimeentulotuesta uudet talvikamppeet ja loput kirpparilta. Eihän tossa opi lapsetkaan arvostaan äitiään kun mummo hankkii kaiken,. Äiti saa sitten törsätä itteensä kaiken.

Eli olet ihan törkeän kateellinen ja katkera. Kun sinulla ei ole, ei saa kenelläkään muullakaan olla. eiks niin? 

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Arvasin ettei kukaan tajua. Mua ärsyttää se että toiset saa kaiken valmiina ja otejoudun täytettään kaiken maailman kerjäyskuponkeja että saan lapsille kaksi kertaa vuodessa harkinnan varaisesta toimeentulotuesta uudet talvikamppeet ja loput kirpparilta. Eihän tossa opi lapsetkaan arvostaan äitiään kun mummo hankkii kaiken,. Äiti saa sitten törsätä itteensä kaiken.

Mikä  estää sua menemästä töihin?Mua ärsyttää se että sinä valitat täällä ja elät mun maksamilla verorahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Arvasin ettei kukaan tajua. Mua ärsyttää se että toiset saa kaiken valmiina ja otejoudun täytettään kaiken maailman kerjäyskuponkeja että saan lapsille kaksi kertaa vuodessa harkinnan varaisesta toimeentulotuesta uudet talvikamppeet ja loput kirpparilta. Eihän tossa opi lapsetkaan arvostaan äitiään kun mummo hankkii kaiken,. Äiti saa sitten törsätä itteensä kaiken.

Eihän se oli lasten syy, jos vanhemmat eroavat tai heidän pitäisi joutua sijaiskärsijäksi vanhempiensa erossa.

Jotkut etävanhemmat ja suku haluaa nyt vain saman elintason lapsille, mitä oli ennen eroa.

Olen eronnut, enkä ole kokenut minkäänlaista arvon alennusta lasteni silmissä, vaikka mies ja hänen sukunsa ylläpitävät suurimmaksi osaksi lasteni elintasoa - maksamalla harrastuksia, matkoja, antamalla rahaa jne. kun itse ole vain keskituloinen.

Mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että meilläkin lasten isän äiti tekee lapsille hankintoja. Minä hankin perusvaatteet yms, mutta usein mummu kysyy, että olisiko jotain mitä tytöt tarvitsevat. Esimerkiksi vaikka jotain merkkivaatteita mihin mulla ei pienituloisena ole varaa.

Käydään lasten kanssa mummulla yhdessä kylässä, jopa minä olen siellä välillä yötä. Kerran vuodessa käydään yhdessä lomalla. Ostetaan lahjoja ristiin rastiin. Juuri lähetin postissa mummulle Fazerin joulukalenterin ja kortin, ihan vaan koska hän on mulle rakas ihminen, huolimatta siitä, että olen eronnut hänen pojastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käynyt niin hyvä tuuri, että meilläkin lasten isän äiti tekee lapsille hankintoja. Minä hankin perusvaatteet yms, mutta usein mummu kysyy, että olisiko jotain mitä tytöt tarvitsevat. Esimerkiksi vaikka jotain merkkivaatteita mihin mulla ei pienituloisena ole varaa.

Käydään lasten kanssa mummulla yhdessä kylässä, jopa minä olen siellä välillä yötä. Kerran vuodessa käydään yhdessä lomalla. Ostetaan lahjoja ristiin rastiin. Juuri lähetin postissa mummulle Fazerin joulukalenterin ja kortin, ihan vaan koska hän on mulle rakas ihminen, huolimatta siitä, että olen eronnut hänen pojastaan.

Mutta edelleenhän sä olet miehesi suvun jäsen, lasten äitinä. Eikä ero sitä miksikään muuta.

Ja eks-anoppina kyllä pidän tärkeänä lapsenlasten äidin hyvinvointia. Silloin kun äiti voi hyvin, niin todennäköisesti myös lapset voivat hyvin. Minulla myös on hyvin lämpimät välit eks-miniääni ja on perheenjäsen.

Mihinkäs ne ap:n rahat menevät, jos pitää väsätä erillishakemuksia lasten talvivaatteisiin? Käsittääkseni perustoimeentulo on laskettu siten, että se riittää myös välttämättömiin vaatteisiin.

Ap sun kannattaisi oikeasti tehdä jotain tuolle katkeruudellesi. Se myrkyttää sun ja sun lastesi elämän. Katkeruus vahingoittaa aina sitä tuntevaa (ja hänen lähipiiriään) eniten, ei sitä katkeruuden kohdetta. Tuo, että sua harmittaa se että "joillekin kannetaan kaikki eteen kultalusikalla", on niin turhaa. Elämän luonteeseen kuuluu ettei onnenlahjat mene tasan. Ja toisekseen, et sinä voi tietää minkä vaikeuksien keskellä tuttusi saattaa kamppailla. Voi olla että jos tietäisit, niin et kadehtisi yhtään.