Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ja ahdistava tilanne perheessä.
02.11.2017 |
Selitän lyhyesti, koska kiire. On vaan niin surullinen ja voimaton olo. Eli miehellä taipumus huutaa meidän perheen teineille. Joskus myös suuttunut lyttää heitä. Tämän lisäksi mies kiroilee siis joko muutenkin tai liittyneenä teineille suuttimiseen.
Tuosta käytöksestä olen yrittänyt puhua, mies on pyytänyt joitakin sanomisiaan / huutamisiaan lapsilta anteeksi. Monesti kyllä minun pyynnöstä. Tässä on vaan yksi mutta eli aina miehen oman käytöksen syy on lapsissa, siis miehen mielestä. Esim. Kun puhuttiin tuosta kiroilusta, niin mies sanoi että ei kiroile, jos lapset osaa käyttäytyä niin ettei hän hermostu. Sama esim. huutamista lapselle. Hänhän huutaa, kun lapsi käyttäytyi huonosti.
Eli onko mitään toivoa, että mies oikeasti muuttuisi lupauksistaan huolimatta, kun syy käytöksensä on hänen mielestään muissa?
Sanotaan nyt vielä, että hermostuu aika helposti teinien normaalista vanhempien haastamisesta eikä anna mitään ennakko varoituksia, esim nyt alkaa riittää tai että hermostuttaa tms.
Kommentit (8)
Ei oikeastaan mitään toivoa.
Ihan sama kun pyytäisit alkoholistia lopettamaan juomisen. Hän vastaa, että "yritän parhaani". Hän lähtee kuitenkin juomaan, miksi? "Jos sä oisit tehny näin ni en ois menny" "noku sä sanoit noin ni suutuin ja lähin". Syytä ei itsestään pysty löytämään.
Sun tilanteessa vaan tilalla huutaminen ja kiroilu. "Noku noitten vika."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt tässä pitää vaan alkaa tutkia, että onko tuota paskaa niin usein, että kannattaa erota. Kerran kuussa ok, mutta viikoittain ei. En vaadi täydellistä vanhemmuutta ja täydellisyyttä, mutta jos joka viikko on jotain ihmeellistä... niin kai se on viisaampaa pistää ero vireille ja asua lasten kanssa.
Sitä paitsi, rakkaus kyllä miestä kohtaan vähenee tuolla menolla. En edes tiedä onko sitä enää yhtään. Voisin oikeastaan sanoa miehelle, että aina kun satutat henkisesti lasta, teet sen myös minulle.
Onko hyvä suunnitelma?
Ap
Ihmisillä temperamentti erilainen ja itse räsähdän ennen ajattelua.
Vaikka kuinka yritän ajatella etten voi noin toimia, mutta tilanteessa toimin ennen ajatusta.
Ja olen se raivostuva äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä temperamentti erilainen ja itse räsähdän ennen ajattelua.
Vaikka kuinka yritän ajatella etten voi noin toimia, mutta tilanteessa toimin ennen ajatusta.
Ja olen se raivostuva äiti.
Etkä pysty kontrolloimaan, mitä päästät suustasi? Päteekö tämä sitten joka paikassa? Miten pystyt kontrolloimaan ettet lyö fyysisesti. Mies selittää samaa ettei suuttuneena hillitse itseään. Tunteiden hallinnasta kai tuossa on kyse?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielestäni aika oleellista tietää, onko mies noiden lasten isä.
Mun isä oli samanlainen, aina konflikteissa vika oli toisessa. Aika tehokkaasti tuhoaa isä-lapsisuhteen ainakin. Miehesi ei osaa olla aikuinen vaan taantuu teinin tasolle. Tuskin korjaantuu.
Mitä ajattelette, eli ydinkysymys tässä lauseessa: onko mitään toivoa, että mies oikeasti muuttuisi lupauksistaan huolimatta, kun syy käytöksensä on hänen mielestään muissa?
Ja pahoittelen sekavaa viestiäni.
Ap