Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka usein tunnet olosi yksinäiseksi?
Kommentit (25)
Ei ole ystäviä, en koe oloani yksinäiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin viikoittain, välillä päivittäin. On ystäviä ja joidenkin mittapuiden mukaan olen varmasti "suosittu" ihminen. Kaipaisin kuitenkin jotain ihmistä, jonka kanssa olisi sellainen erityislaatuinen yhteys, jonka olen joskus kokenut. Välillä yksinäisyyden tunne ahdistaa oikein tosisissaan.
Päivittäin. Vihaan tätä yksinäisyyttä!
Olen ujo ja ihmisiin tutustuminen on minulle vaikeaa. Motivaatio tutustua uusiin ihmisiin ei myöskään ole kovin korkealla, koska huolimatta siitä, kuinka paljon energiaa käytän näihin ihmissuhteisiin, ne kuolevat aina siihen että toinen osapuoli lopettaa yhteydenpidon kun emme enää näe säännöllisesti esim. koulussa. Tähän on yksi ainoa poikkeus, luotettava ystävä jonka kanssa vietän aikaa n. pari kertaa kuukaudessa. Näkisin mielelläni häntä useammin, mutta hänellä on seurustelukumppani ja laaja ystäväpiiri, joten ymmärrettävästi hän tarvitsee myös omaa aikaa.
Minulla ei muuta olekaan kuin omaa aikaa. Tekisin mielelläni vaihtokaupat jonkun kanssa, jos se olisi mahdollista.
Saatana että vihaan tätä yksinäisyyttä!
En ikinä ja nautin ihan valtavasti jos joskus saan olla yksin. Ystäviä on paljon, mutta ihaninta on olla yksin.
Nää on luusereita jotka ei onnistu luomaan ihmissuhteita.. vika on niissä eikä muissa kuten ne aäittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kakki halua ns ystäviä jos viihtyvät omissa tekemisissäänkin. Hyvin älykkään on vaikea löytää tasoisiaan jotka myös keskittyvät tekemiseen eikä draamaan.
78% valveillaoloajasta ja 32% nukkuessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen aika usein kun kaipasin parisuhdetta yms. Nyt kun on noita suhteita kuitenkin jo ollut, en oikein hae onne muista ihmisista. Ehkä 2-3 kertaa vuodessa tulee sellainen olo, että joku hetki olisi kiva jakaa jonkun kumppanin kanssa. Ei se nyt oikein ole sen arvoista, että sen takia sitten olisi niin hankala lemmikki, kuin ihminen jatkuvasti elämässä mukana.
Lähes päivittäin. Olen yrittänyt viime aikoina olla aktiivinen yhteydenpitäjä vanhoihin kavereihin, mutta kun ei tule vastayhteenottoja. Noloa soitella, kun ei sitten soiteta takaisin. Minulla on kavereita, jotka ovat melko introverttejä. Sitten on hyviä työkavereita, joilla on aktiivinen kaveripiiri ja ovat aina menossa. Asun pohjoisessa pikkupaikkakunnalla. Facebookin kaveriryhmistä ei löydy ketään täältä päin, joten dielläkään ei onnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on että ihminen joka haluaa olla yksin hankkii paljon ystäviä ja ihminen joka vihaa yksinoloa ei löydä ystäviä?
Minä en ymmärrä teitä jotka valitatte yksinäisyydestä?
Ei se ystävien hankkiminen mitään rakettitiedettä ole, luulisi jokaisen normaaliälyisen pystyvän tutustumaan ihmisiinl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin. Vihaan tätä yksinäisyyttä!
Olen ujo ja ihmisiin tutustuminen on minulle vaikeaa. Motivaatio tutustua uusiin ihmisiin ei myöskään ole kovin korkealla, koska huolimatta siitä, kuinka paljon energiaa käytän näihin ihmissuhteisiin, ne kuolevat aina siihen että toinen osapuoli lopettaa yhteydenpidon kun emme enää näe säännöllisesti esim. koulussa. Tähän on yksi ainoa poikkeus, luotettava ystävä jonka kanssa vietän aikaa n. pari kertaa kuukaudessa. Näkisin mielelläni häntä useammin, mutta hänellä on seurustelukumppani ja laaja ystäväpiiri, joten ymmärrettävästi hän tarvitsee myös omaa aikaa.
Minulla ei muuta olekaan kuin omaa aikaa. Tekisin mielelläni vaihtokaupat jonkun kanssa, jos se olisi mahdollista.
Saatana että vihaan tätä yksinäisyyttä!
Ai että pari kertaa kuukaudessa on liian vähän? Taidat olla takertuva läheisriippuvainen tms. koska ei normaalin ihmisen tarvitse "viettää aikaa" ystävien kanssa noinkaan paljon puhumattakaan enempää. Ei ihme että ihmiset lopettaa yhteydenpidon jos takerrut
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä teitä jotka valitatte yksinäisyydestä?
Ei se ystävien hankkiminen mitään rakettitiedettä ole, luulisi jokaisen normaaliälyisen pystyvän tutustumaan ihmisiinl.
Miksi kysymysmerkki? Tuo ei ole kysymys, ei edes epäsuora kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään ystävää ei ole, eikä kavereitakaan. Tuttuja on ja ihmiset töissä, jossa olen todella yksinäinen. Omassa kotona en tunne itseäni ollenkaan yksinäiseksi (sillä onhan minulla Teidät).
Mulla ei ole ystäviä (paitsi perheenjäsenet) mutta en tunne itseäni yksinäiseksi usein.
Koen itseni yksinäiseksi vaikka silloin, kun odotan seuraa mutta sitä ei tulekaan. Eli kun mut "hyljätään".
Jos olen yksin kotona vapaaehtoisesti, en tunne itseäni yhtään yksinäiseksi, tai jos käyn yksin jossain, vaikka kirjastossa tai leffassa. Rakastan tehdä kaikkea yksin.
Mutta jos on sovittu jotain (vaikka siskon kanssa) ja se tekee oharit tai ei välitä yhtään, että odottelen sitä, ja sopii jotain omia menojaan antaen mun vain odottaa lisää, niin silloin kai tulee jotenkin yksinäinen olo. Tai kun käyn toisessa kaupungissa, jossa perheenjäseniäni asuu, ja vaikka ne tietäis että tulen käymään siellä, niin ne lähteekin itse käymään samalla jossain muualla.
Se yksinäisyys liittyy torjutuksi tulemisen tunteeseen enemmänkin kuin kirjaimellisesti yksin olemiseen.
On ystäviä, mutta heistä saan vain tilapäisen lievityksen yksinäisyyteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin. Vihaan tätä yksinäisyyttä!
Olen ujo ja ihmisiin tutustuminen on minulle vaikeaa. Motivaatio tutustua uusiin ihmisiin ei myöskään ole kovin korkealla, koska huolimatta siitä, kuinka paljon energiaa käytän näihin ihmissuhteisiin, ne kuolevat aina siihen että toinen osapuoli lopettaa yhteydenpidon kun emme enää näe säännöllisesti esim. koulussa. Tähän on yksi ainoa poikkeus, luotettava ystävä jonka kanssa vietän aikaa n. pari kertaa kuukaudessa. Näkisin mielelläni häntä useammin, mutta hänellä on seurustelukumppani ja laaja ystäväpiiri, joten ymmärrettävästi hän tarvitsee myös omaa aikaa.
Minulla ei muuta olekaan kuin omaa aikaa. Tekisin mielelläni vaihtokaupat jonkun kanssa, jos se olisi mahdollista.
Saatana että vihaan tätä yksinäisyyttä!
Ai että pari kertaa kuukaudessa on liian vähän? Taidat olla takertuva läheisriippuvainen tms. koska ei normaalin ihmisen tarvitse "viettää aikaa" ystävien kanssa noinkaan paljon puhumattakaan enempää. Ei ihme että ihmiset lopettaa yhteydenpidon jos takerrut
Aivan, kyllä se oma puoliso on sitä päivittäistä kommunikaatiota varten, ei ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin. Vihaan tätä yksinäisyyttä!
Olen ujo ja ihmisiin tutustuminen on minulle vaikeaa. Motivaatio tutustua uusiin ihmisiin ei myöskään ole kovin korkealla, koska huolimatta siitä, kuinka paljon energiaa käytän näihin ihmissuhteisiin, ne kuolevat aina siihen että toinen osapuoli lopettaa yhteydenpidon kun emme enää näe säännöllisesti esim. koulussa. Tähän on yksi ainoa poikkeus, luotettava ystävä jonka kanssa vietän aikaa n. pari kertaa kuukaudessa. Näkisin mielelläni häntä useammin, mutta hänellä on seurustelukumppani ja laaja ystäväpiiri, joten ymmärrettävästi hän tarvitsee myös omaa aikaa.
Minulla ei muuta olekaan kuin omaa aikaa. Tekisin mielelläni vaihtokaupat jonkun kanssa, jos se olisi mahdollista.
Saatana että vihaan tätä yksinäisyyttä!
Ai että pari kertaa kuukaudessa on liian vähän? Taidat olla takertuva läheisriippuvainen tms. koska ei normaalin ihmisen tarvitse "viettää aikaa" ystävien kanssa noinkaan paljon puhumattakaan enempää. Ei ihme että ihmiset lopettaa yhteydenpidon jos takerrut
Aivan, kyllä se oma puoliso on sitä päivittäistä kommunikaatiota varten, ei ystävät.
Kaikilla kun sitä puolisoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin. Vihaan tätä yksinäisyyttä!
Olen ujo ja ihmisiin tutustuminen on minulle vaikeaa. Motivaatio tutustua uusiin ihmisiin ei myöskään ole kovin korkealla, koska huolimatta siitä, kuinka paljon energiaa käytän näihin ihmissuhteisiin, ne kuolevat aina siihen että toinen osapuoli lopettaa yhteydenpidon kun emme enää näe säännöllisesti esim. koulussa. Tähän on yksi ainoa poikkeus, luotettava ystävä jonka kanssa vietän aikaa n. pari kertaa kuukaudessa. Näkisin mielelläni häntä useammin, mutta hänellä on seurustelukumppani ja laaja ystäväpiiri, joten ymmärrettävästi hän tarvitsee myös omaa aikaa.
Minulla ei muuta olekaan kuin omaa aikaa. Tekisin mielelläni vaihtokaupat jonkun kanssa, jos se olisi mahdollista.
Saatana että vihaan tätä yksinäisyyttä!
Ai että pari kertaa kuukaudessa on liian vähän? Taidat olla takertuva läheisriippuvainen tms. koska ei normaalin ihmisen tarvitse "viettää aikaa" ystävien kanssa noinkaan paljon puhumattakaan enempää. Ei ihme että ihmiset lopettaa yhteydenpidon jos takerrut
Aivan, kyllä se oma puoliso on sitä päivittäistä kommunikaatiota varten, ei ystävät.
Kaikilla kun sitä puolisoa ei ole.
Ja kenestäköhän se johtuu?
Nii-iin.
Alue: Aihe vapaa
Joka päivä