Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä hyötyä tästä elämästä oikein on?

Itkukipuvauva
01.11.2017 |

Kun sitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kuolee, niin mitä järkeä on elää? Minä ainakin olisin halunnut kuolla jo ajat sitten, noin 19-vuotiaana jo halusin kuolla eikä se ole siitä miksikään muuttunut sen jälkeen erityisesti näin syksyisin ja talvisin. Murhaisin itseni, jos tietäisin jonkun 100% varman ja nopean kuoleman aiheuttavan tavan ja voisin olla varma, että pääsisin kuitenkin Taivaaseen kuoltuani. Helvettiin en halua, koska en kestäisi siellä oloa ikuisesti, kun täällä maan päälläkin tämä 36 vuotta jatkunut elämän helvetti on ollut vaikea kestää. Keskosena synnyin ja sinne keskoskaappiin olisin joutanut kaikkien johtojen ja letkujen joukkoon kuolla. Kukaan e enää surisi minua, jos olisin silloin kuollut, hyvä jos edes muistaisivat minun olemassaoloni.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
01.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täytyy vaan sinnitellä niin itsekin teen parhaillaan.

Vierailija
2/5 |
01.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sulla jotain parempaa tekemistä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
01.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samat ajatukset.

Vierailija
4/5 |
01.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen, käyn vain töissä elääkseni. Mitään muuta syytä ei ole. Koskaan ei ole ollut haaveita mistään työstä josta nauttisin, olen yhteiskunnan robotti vain. Tehnyt vaan töitä kun pitää tehdä. Yksi haave minulla kuitenkin on, päästä veloistani ja päästä tästä oravanpyörästä pois. Monta, liian monta vuotta vielä siihen. Siihen asti kärsin ja menen eteenpäin kuin painajaisunessa joka ei lopu.

Vierailija
5/5 |
01.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No sitähän tämä elämä on. Ylä -ja alamäkiä ja joskus voi tuntua että koko aika on yhtä alamäkeä,  mutta tunteet ja ajatukset voi kaikki nähdä aaltoina jotka  tulee ja menee kunnes uusia tulee eteen. Mitä enemmän taistelet surua ja muita tunteita vastaan, niin sitä tukevamman otteen se saa.  Voit tarkastella kaikkia ikäänkuin ulkopuolelta. Vähän niinkuin valkoinen paperi joka vain on eikä välitä mitä tekstiä siihen on kirjoitettu ja koska kirjoitus loppuu.