Hain jouluapua, pitääkö nyt piilottaa lapsen pleikkari ja puhelin?
Lapsella on joitakin nyt jo edesmenneiltä isovanhemmiltaan saatuja kallimpia tavaroita, kuten pleikkari ja puhelin, osan on ostanut itse säästämällä heiltä saamillaan rahoilla. Itse olen vähävarainen yh ja nyt lapsen kasvupyrähdyksen vuoksi vaatteet ovat kaikki käyneet pieniksi, jonka vuoksi olemme entistä tiukemmalla.
Mitä mieltä olette? Aiheuttaako pelit ja vehkeet närää mahdollisessa avun antajassa vai saako köyhällä lapsella olla kalliita asioita, jos vanhempi kokee olevansa jonkinlaisen avun tarpeessa?
Kommentit (55)
Ihmisillä on varmasti käyttökelpoisia tarpeettomia vaatteita paljon. Moni ei jaksa sitä kirppis /nettimyynti touhua. Kai ilmoitit, että käytetyt vaatteet kelpaavat.
Ottamatta nyt kantaa tuohon varsinaiseen kysymykseen niin ihmettelen kyllä miksi joku pyytää loka-marraskuun vaihteessa jotain jouluapua saadakseen lapselle sopivia vaatteita jos niitä ei ole NYT.
On niitä lapsen yllättäviä kasvuspurtteja sattunut itsellekin silloin kun oli tiukempaa eikä niihin oikein kunnolla ollut pystynyt varautumaan. Kyllä silloin vauhdilla tuli otettua yhteyttä hopeen ja useamman eri nettifoorumin kautta kyselin vaatteita. Moni antaa jopa ilmaiseksi hyvälaatuista ja -kuntoista tavaraa ja mielellään samalle ihmiselle isommat määrät että pääsee niistä eroon jos ei ole ihan niin euron päälle oma talous. Aina on vaatetta löytynyt kun on uhrannut vähän aikaa ja vaivaa niiden etsimiseen ja hakemiseen. (ja on turha valittaa että kun ei oo autoa, kummasti motivoi ainakin itseä se 14km kävelylenkki aikoinaan kun siitä hyvästä sai priimalaatuista vaatetta lapselle ikeakassillisen kympillä...)
Ei kai kukaan oikeasti pysty vaan odottamaan että antaako joku sitä jouluapua vai ei (ja mitä hiton jouluapua, vaateapuahan te kaipaatte) kun lapsella ei ole sopivaa päällepantavaa? Toimintaa nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy lapselta haluaako se mieluummin pelata pleikkaria vai pukeutua vaatteisiin, jossa näyttää pelleltä. Eiköhän ole selvää, että pleikkari menee myyntiin ja rahalla ostetaan vaatteita
Jos se on lapsesta kiinni, niin valitsee varmasti helposti pleikkarin vaatteiden edelle. Ja tiedostan kyllä vanhempana, että se on minun tehtäväni huolehtia lapsen vaatetuksesta, enkä voi odottaa lapsen kustantavan niitä itse.
AP
No kyllä lapsella saa pleikkari olla. Mut oletko itse hakenut harkinnanvaraista toimeentulotukea?
Kysyin itseasiassa tuota harkinnanvaraista toimeentuloa hetki sitten juuri vaatteiden takia ja niihin ei kuulema myönnetä. Harkinnanvaraista tukea voi kuulema saada lapsen harrastuksiin tms. Tällä hetkellä tuon lapsen harrastus vain näyttäisi olevan tuo pleikkari :(
AP
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähävaraisen perheen lapsella on oikeus samoihin asioihin kuin paremmissa varoissa olevien perheiden lapsilla. Lapsi on syytön.
Hieman mietin, miksi vähävaraisen lapsi käy ratsastustunneilla mutta varakkaamman perheen lapsi ei. Vakavaraisella perheellä ei taida olla varaa kalliisin harrastuksiin. Vanhempien kohdalla mietin, miksi vähävaraisilla on varaa tatuointeihin, tekokynsiin ja -ripsiin sekä viikonloppurientoihin, mutta vakavaraiset säästävät yllättävien menojen varalle. Oikeudet juu. Ja vastuuntuntoisuus, elämänhallinta ja järki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole AP rauhallisin mielin. Ihmiset, jotka täällä ovat vaatimassa lapsen pleikkarin myyntiä ovat sellaisia ihmisiä, jotka aivan varmasti eivät mitään apua kellekään tuntemattomalle anna.
Eikö sua lahjoittajana harmittaisi, jos rahasi menisivät ihan hyvin pärjääville?
Harmittaisi, mutta en pidä ketään hyvin pärjäävänä vain sen perustella, että hänen lapsensa on saanut pleikkarin isovanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida saada käytetystä pleikkarista juuri mitään.
Tämä on mielestäni ihan hyvä näkökulma.
Olen myös usein miettinyt, että kuinka realistinen näkemys ihmisillä on tavaran arvosta. Jos myisin nyt uudehkon (vielä maksamattoman) puhelimeni, saisin siitä ehkä murto-osan sen ostohinnasta. Joten neuvot esimerkiksi myydä puhelin ja ostaa halvempi tilalle, kuulostavat oudoilta. Saisin myyntihinnalla ehkä juurikin sen halvemman puhelimen, mitä sen pitäisi auttaa?AP
Tuota, miksi ostit kalliimman puhelimen? Mikset halvempaa, jolloin rahaa olisi säästynyt useimpiin lasten käytettyihin vaatteisiin?
Harkinnanvaraisesta on turha haaveilla, jos et elä kokonaan toimeentulotuella. Huolimatta siitä, et tulot ovat siinä samoilla hujakoilla kuin tt.
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta nyt kantaa tuohon varsinaiseen kysymykseen niin ihmettelen kyllä miksi joku pyytää loka-marraskuun vaihteessa jotain jouluapua saadakseen lapselle sopivia vaatteita jos niitä ei ole NYT.
On niitä lapsen yllättäviä kasvuspurtteja sattunut itsellekin silloin kun oli tiukempaa eikä niihin oikein kunnolla ollut pystynyt varautumaan. Kyllä silloin vauhdilla tuli otettua yhteyttä hopeen ja useamman eri nettifoorumin kautta kyselin vaatteita. Moni antaa jopa ilmaiseksi hyvälaatuista ja -kuntoista tavaraa ja mielellään samalle ihmiselle isommat määrät että pääsee niistä eroon jos ei ole ihan niin euron päälle oma talous. Aina on vaatetta löytynyt kun on uhrannut vähän aikaa ja vaivaa niiden etsimiseen ja hakemiseen. (ja on turha valittaa että kun ei oo autoa, kummasti motivoi ainakin itseä se 14km kävelylenkki aikoinaan kun siitä hyvästä sai priimalaatuista vaatetta lapselle ikeakassillisen kympillä...)
Ei kai kukaan oikeasti pysty vaan odottamaan että antaako joku sitä jouluapua vai ei (ja mitä hiton jouluapua, vaateapuahan te kaipaatte) kun lapsella ei ole sopivaa päällepantavaa? Toimintaa nyt!
Myönnän että olet oikeassa, vaateapu on se jota juuri kaivataan.
Olen katsellut kyllä erilaisia roskalava ja vastaavia ryhmiä ja olen sieltä joskus löytänyt esimerkiksi huonekaluja tai vaatteita itselleni. Ison pojan vaatteita ei ole tullut vastaan.
Olen myös itse joskus aikanaan hakenut asioita kävellen tai pyörällä, juuri nyt en kyllä näe realistisena että energia riittäisi hakea mitään sillä tavalla pitkien matkojen päästä, kun koulun kanssa jaksamisessakin on ollut ongelmia.
HOPE:en olin yhteydessä ehdotuksesta viimevuonna, mutta heillä oli vaatteita lähinnä pienille lapsille. Saatiin kyllä yhdet isot, nukkantuneet ja vähän rikkinäiset college-housut, sekä vihkoja. Tämän ei ole tarkoitus kuulostaa valitukselta, HOPE tekee hyvää työtä ja lahjoitin sinne itsekkin joitakin lapselta pieneksi jääneitä vaatteita. Se vaan on realiteetti.
Ehkä itselläni on myös sellainen pieni toive liittyen jouluapuaryhmiin, että sitä kautta lapsi saisi edes jotenkin sopivia, jopa kivoja vaatteita, epäsopivien rytkyjen sijaan, se kun alkaa olemaan hänen iässään melko tärkeää että sulautuu muuhun porukkaan.
Täällä on tullut aiemmin kommenttia siitä, että pärjätään ihan hyvin. Se on tavallaan aivan totta, me pärjätään pienellä, mutta ihan hyvin. Mitään hengenhätää meillä ei ole.
AP
No ei kai kukaan tule teille kotiin tarkistamaan mitään puitteita? Kun olen itse vienyt jouluapua, olen vain nakannut avun ovelle ja lähtenyt samantien. Jos joku valehtelee omasta avun tarpeestaan, tuntekoon piston sydämessään. En ole oikea ihminen tekemään arviointia toisten tuen tarpeesta. Sen verran subjektiivista se on.
Sen sijaan katselen etukäteen apua tarvitsevat perheet, jotta nämä yhdeksän kissaa -perheet jäävät ainakin itseltäni väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida saada käytetystä pleikkarista juuri mitään.
Tämä on mielestäni ihan hyvä näkökulma.
Olen myös usein miettinyt, että kuinka realistinen näkemys ihmisillä on tavaran arvosta. Jos myisin nyt uudehkon (vielä maksamattoman) puhelimeni, saisin siitä ehkä murto-osan sen ostohinnasta. Joten neuvot esimerkiksi myydä puhelin ja ostaa halvempi tilalle, kuulostavat oudoilta. Saisin myyntihinnalla ehkä juurikin sen halvemman puhelimen, mitä sen pitäisi auttaa?AP
Tuota, miksi ostit kalliimman puhelimen? Mikset halvempaa, jolloin rahaa olisi säästynyt useimpiin lasten käytettyihin vaatteisiin?
Koska minulla ei silloin ollut toimivaa puhelinta? Tarvitsin sillon myös liittymän ja mielellään nimenomaan älypuhelimen, koska se on nykyään aika tärkeä ainakin opiskelijalle. Tässä tilanteessa on kuitenkin aika sama, vaikka olisin hankinnut samanlaisen vanhan nokian kännykän, kuin se joka minulla oli aiemmin, rahaa olisi silti aivan yhtä vähän lapsen vaatteisiin, nyt kun maksan puhelimen osamaksulla. Ja vaikka sanoin että "kalliin puhelimen" se tarkoittaa ainoastaan sitä että ostin uuden puhelimen, jotka ovat kalliita. En siis todellakaan mitään kalleimmasta päästä olevaa vaihtoehtoa, vaan siitä aivan toisesta päästä. AP
Ap ootko tampereen suunnalta? Rikas en ole, mutta vähästäkin voi antaa jos hyvään menee.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kukaan tule teille kotiin tarkistamaan mitään puitteita? Kun olen itse vienyt jouluapua, olen vain nakannut avun ovelle ja lähtenyt samantien. Jos joku valehtelee omasta avun tarpeestaan, tuntekoon piston sydämessään. En ole oikea ihminen tekemään arviointia toisten tuen tarpeesta. Sen verran subjektiivista se on.
Sen sijaan katselen etukäteen apua tarvitsevat perheet, jotta nämä yhdeksän kissaa -perheet jäävät ainakin itseltäni väliin.
En itsekkään vakavissani usko, että kukaan kotiin asti tulisi. Aloitus lähti aiemmista aiheeseen liittyvistä keskusteluista, joissa osa kertoi vieneensä lahjat perheelle sisälle asti ja "järkyttyneensä" siitä, että köyhällä perheellä oli hienoja huonekaluja, iso telkkari, pleikkari tms. AP
Vierailija kirjoitti:
Ap ootko tampereen suunnalta? Rikas en ole, mutta vähästäkin voi antaa jos hyvään menee.
Kiitos sullekin tarjouksesta :) Mutta en ole myöskään Tampereelta päin. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähävaraisen perheen lapsella on oikeus samoihin asioihin kuin paremmissa varoissa olevien perheiden lapsilla. Lapsi on syytön.
Hieman mietin, miksi vähävaraisen lapsi käy ratsastustunneilla mutta varakkaamman perheen lapsi ei. Vakavaraisella perheellä ei taida olla varaa kalliisin harrastuksiin. Vanhempien kohdalla mietin, miksi vähävaraisilla on varaa tatuointeihin, tekokynsiin ja -ripsiin sekä viikonloppurientoihin, mutta vakavaraiset säästävät yllättävien menojen varalle. Oikeudet juu. Ja vastuuntuntoisuus, elämänhallinta ja järki.
Luulisin että tuo lasten harrastustoiminta on sellaista, jota sosiaalitoimisto tukee. Ratsastus tosin vaikuttaa sen verran hintavalta harrastukselta, että vaikea kyllä uskoa että se maksettaisiin sosiaalitoimiston toimesta..
En kyllä tiedä miten vähävaraisilla on varaa mainitsemiseesi asioihin, mutta osalla voisi olla kyse samasta kuin itselläni.. Edellä mainittuja asioita ei tosin itselläni ole, mutta hiukseni ovat nykyään melko hyvin värjätyt ja leikatut, koska ilmoittaudun silloin tällöin hiusväri/leikkausmalliksi esimerkiksi koulutustilaisuuksiin ja joskus harvoin sukulaiseni on tehnyt saman ilmaiseksi tai kulut kattavaan hintaan. Osalla voi siis hyvinkin olla ystäviä/sukulaisia tai omaa taitoa/uskallusta lävistellä ja tatuoida itseään. Olen myös joskus törmännyt ryhmään, jossa haetaan "kynsimalleja" .
Kyllähän moni asia tuntuu hieman hassulta ja nurinkuriselta, jos niitä oikein miettii. Mutta tiettyihin "luxus" juttuihin kaikilla on mahdollisuus, oli köyhä tai ei. Esimerkiksi vaikka juurikin kivoihin hiuksiin.
Kiitos paljon tarjouksestasi :) En kehtaa kertoa mistä päin olen, mutta en valitettavasti Turun suunnnalta kuitenkaan. AP