Hain jouluapua, pitääkö nyt piilottaa lapsen pleikkari ja puhelin?
Lapsella on joitakin nyt jo edesmenneiltä isovanhemmiltaan saatuja kallimpia tavaroita, kuten pleikkari ja puhelin, osan on ostanut itse säästämällä heiltä saamillaan rahoilla. Itse olen vähävarainen yh ja nyt lapsen kasvupyrähdyksen vuoksi vaatteet ovat kaikki käyneet pieniksi, jonka vuoksi olemme entistä tiukemmalla.
Mitä mieltä olette? Aiheuttaako pelit ja vehkeet närää mahdollisessa avun antajassa vai saako köyhällä lapsella olla kalliita asioita, jos vanhempi kokee olevansa jonkinlaisen avun tarpeessa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kysele / katsele vaatteita myös fb roskalavoilta. Minäkin mielelläni annan vaatteita sitä kautta tarvitseville.
Ja ap, ole valmiina kun alennusmyynnit alkaa, niin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy lapselta haluaako se mieluummin pelata pleikkaria vai pukeutua vaatteisiin, jossa näyttää pelleltä. Eiköhän ole selvää, että pleikkari menee myyntiin ja rahalla ostetaan vaatteita
Jos se on lapsesta kiinni, niin valitsee varmasti helposti pleikkarin vaatteiden edelle. Ja tiedostan kyllä vanhempana, että se on minun tehtäväni huolehtia lapsen vaatetuksesta, enkä voi odottaa lapsen kustantavan niitä itse.
AP
Ei kai kukaan teille mitään tupatarkastusta tule pitämään? Jos ei se pleikkari nyt ihan eteisessä kökötä niin tuskin siihen pystyy kukaan huomiota kiinnittämään???
Olen lukenut av:lta joitakin ketjuja jouluapua hakeneista perheistä ja ilmeisesti osa avun antajista on jostakin syystä päätynyt sisälle asti ihmettelemään perheiden tavarataivasta. En ole aiemmin hakenut joulu- tai muutakaan apua, joten itsellänikin oli oletus ettei kukaan sisälle asti tule pällistelemään.
AP
Olen itse tänä vuonna antamassa yhdelle perheelle jouluapua, eikä tosiaankaan tullut mieleenikään mennä heille tekemään tupatarkastusta.
Joku on ottanut tämän avauksen provona (ja voi tietysti ollakin) mutta tämä on itse asiassa ihan aiheellinen huolenaihe. Meillä oli todella tiukkaa taloudellisesti kun olin itse lapsi. Isäni äiti pyysi meitä usein vierailemaan luokseen toiselle paikkakunnalle, mutta usein äitini joutui sanomaan, että juuri nyt ei ole rahaa matkustaa. Muistan sitten kun isän äiti tuli pitkästä aikaa meille kylään. Katseli tovin olohuoneen sisustusta ja totesi sitten, että ihan hyvinhän meillä näyttää menevän kun on tällaiseen varaa. Olimme saaneet enoltani heidän vanhan, mutta tasokkaan sohvakalustonsa kun olivat ostaneet uuden. Liian arvokkaalta näytti sisustuksemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse laittaisin jemmaan, jos olisi PALJON arvokasta tavaraa. Saattaisi tulla aika tekopyhä kuva, jos asunto on tupaten täynnä arvotavaraa, mutta silti haetaan ensisijaisesti avustusta eikä myydä tavaroita.
Eikä se pleikkari nyt pahasta ole, ellei joku sata peliä ole esillä siihen. Tietenkin lapsella on oikeus pelivempaimeen, enkä ikinä olisi niin julma että lapselta sen veisin pois. Myisin omia arvokkaampia tavaroita/vaatteita sen sijaan.
Hyvällä omallatunnolla ota avustus. Joskus saatat olla se, joka antaa avustusta.
Miksi lapsella olisi oikeus pelivempaimeen? Miksei sitten kaikilla lapsille ole pelivempaimia? Minä ainakin haluaisin lahjoituksieni menevän lapsille, joiden pelivempaimet ovat ulkoa löydettyjä puupaloja, jotka mielikuvituksen avulla muuttuvat nukeiksi tai autoiksi tai mitä ikinä lapsi haluaakaan niiden olevan
Kyllä jokaisella lapsella on oikeus leikkeihin, leluihin, vempaimiin jne. On eri asia, pystyykö vanhempi/vanhemmat kustantamaan niitä. Mutta on julmuutta, jos perheellä on varaa eikä oman itsekkyyden vuoksi osteta. Lapselle kuuluu lapsenmielisyys ja itsensä kehittäminen eri härpäkkeiden avulla. Tämä onkin vain minun mielipiteeni, mitä sovellan lapsiini.
On tietysti ikävää, että suomalaisessa yhteiskunnassa on mahdollista tarjota lapselle enemmän kuin puukaliloilla leikkimisen, mutta en lähde siitä omiani rankaisemaan.
Mikä oikeus se sellainen on, joka loppupeleissä riippuu vanhempien varallisuudesta? Jos lapselle kuuluu itsensä kehittäminen eri härpäkkeiden avulla, miksei sitten laiteta koko lahjoitussummaa lapsille, joilla ei ole muuta kuin ne puupalikat. Saisivat oikeita leluja
No, onhan se vähän sama kuin koulutus. Mielestäni sekin kuuluu jokaiselle lapselle perusoikeutena, mutta joissain maissa se on vanhempien varallisuudesta kiinni. Samalla ajatuksella lapselle kuuluu itsensä kehittäminen.
Vierailija kirjoitti:
Itse laittaisin jemmaan, jos olisi PALJON arvokasta tavaraa. Saattaisi tulla aika tekopyhä kuva, jos asunto on tupaten täynnä arvotavaraa, mutta silti haetaan ensisijaisesti avustusta eikä myydä tavaroita.
Eikä se pleikkari nyt pahasta ole, ellei joku sata peliä ole esillä siihen. Tietenkin lapsella on oikeus pelivempaimeen, enkä ikinä olisi niin julma että lapselta sen veisin pois. Myisin omia arvokkaampia tavaroita/vaatteita sen sijaan.
Hyvällä omallatunnolla ota avustus. Joskus saatat olla se, joka antaa avustusta.
Kiitos viestistäsi :)
Käytännössä meillä on vain romua. Itselläni on paljon sisaruksilta ja tutuilta aikoja sitten saatuja kulahtaneita vaatteita, joita harva huolisi edes ilmaisiksi.
Ollaan pärjätty ihan kohtalaisesti, enkä ole edes kaivannut esimerkiksi niitä parempia vaatteita. Eikä lapsi todellakaan ole oppinut siihen että kaikkea pitäisi olla ja saada, pikemmin päinvastoin, ei koskaan edes ruinaa mitään.
Arvokkaimmat asiat ovat tosiaan lapsen, jotka on saanut isovanhemmiltaan tai ostanut heiltä säästämillään rahoilla. Itselläni on kohtalaisen uusi puhelin, jota maksan erissä ja käytettynä ostettu läppäri koulutöihin.
Ainoat asiat, joilla voi olla vähän muutakin kuin tunnearvoa ovat huonekalut, nekin saatuja tai käytettyinä ostettuja.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kerroitko Jouluapuun, että lapsella on kalliit pelit ja vehkeet? Mitä Jouluavun kautta hait?
Et voi olla tosissaan. Ei sinne jouluapuun tarvitse kertoa, että lapsi on saanut jonkun hienon pelin tai vaikka puhelimen lahjaksi. Jos hakijalla itsellään on ollut rahaa ostaa lapselleen vaikka uusi iPhone, niin sitten ei tietenkään ole paljon asiaa tuolla apua hakea, mutta mitä ne vaikkapa isovanhemmilta saadut lahjat siihen kuuluvat?
Mikset pyydä sisaruksiltasi tai joltain muilta sukulaisilta/kavereilta tms? Onko jotenkin helpompi pyytää täysin vierailta?
Suomalaiset pääsee neuvomaan köyhiä...
Ole AP rauhallisin mielin. Ihmiset, jotka täällä ovat vaatimassa lapsen pleikkarin myyntiä ovat sellaisia ihmisiä, jotka aivan varmasti eivät mitään apua kellekään tuntemattomalle anna.
Suomalaiset tykkäävät kun pääsevät neuvomaan köyhiä.
Mielestäni voisit piilottaa ja jos tuovat lahjat kotiin asti ja sua kuvataan esim seiskaan, niin leivo itse pullaa, älä tarjoa kaupan valmista! Annat näin hyvän vaikutelman köyhistä! Tärkeiden vieraiden eteen nähdään vaivaa, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Mikset pyydä sisaruksiltasi tai joltain muilta sukulaisilta/kavereilta tms? Onko jotenkin helpompi pyytää täysin vierailta?
En ole AP enkä avun tarpeessa mutta jos olisin, niin kyllä tosiaan olisi helpompi pyytää joltain tuntemattomalta ihmiseltä netissä, kuin vaikkapa ystävältä. Aika kiusallista ystävälle, jos hän ei pysty auttamaan tai ei vain halua, mutta tuntee, että pakko nyt olisi, kun ystävä pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Mikset pyydä sisaruksiltasi tai joltain muilta sukulaisilta/kavereilta tms? Onko jotenkin helpompi pyytää täysin vierailta?
Koska meillä on aivan olemattomat tukiverkostot. Sisaruksilla on aikalailla sama tilanne kuin itsellänikin, se että paljoa ylimääräistä ei ole. Eikä meillä ole siitäkään syystä tapana hankkia joulu- tai muitakaan lahjoja toisillemme. Ainoa ystäväni asuu satojen kilometrien päässä, eikä ole ollut enää vuosiin itsestään selvyys, että näkisimme missään merkeissä edes parin vuoden välein.
Onhan tilanteessa paljon omaa vikaa sitä en kiellä. Sain lapsen todellakin liian nuorena, josta syystä jäin aika yksin, kun kavereilla oli aivan erilainen elämäntilanne silloin. Kun tukiverkostoa ei juurikaan ollut edes valmiina, ollaan oltu lapsen kanssa aika lailla keskenämme. Näin vanhempana ei ole enää kovin helppoa tutustua uusiin ihmisiin ja vaikka niin kävisi, motiivit tutustua ovat ihan muualla kuin taloudellisessa hyötymisessä.
AP
Kyllä vähävaraisen perheen lapsella on oikeus samoihin asioihin kuin paremmissa varoissa olevien perheiden lapsilla. Lapsi on syytön.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni voisit piilottaa ja jos tuovat lahjat kotiin asti ja sua kuvataan esim seiskaan, niin leivo itse pullaa, älä tarjoa kaupan valmista! Annat näin hyvän vaikutelman köyhistä! Tärkeiden vieraiden eteen nähdään vaivaa, eikö?
En kyllä ehkä kehtaisi seiskalta jouluapua kysellä. Haluan kuitenkin ajatella että kohdallani on kyse ainoastaan pitkittyneestä "köyhyydestä", josta on ihan realistiset mahdollisuudet päästä pois. Olen päässyt hyvöön kouluun jne. Niin uskoisin voivani luottaa siihen, että kädestä suuhun eläminen tulee vielä loppumaan. Lapseni on ehkä elänyt suhteellisen köyhän lapsuuden, mutta toivoakseni voin tukea häntä enemmän sitten nuorena aikuisena, toisin kuin vanhempani minua.
AP
Eipä taida saada käytetystä pleikkarista juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ole AP rauhallisin mielin. Ihmiset, jotka täällä ovat vaatimassa lapsen pleikkarin myyntiä ovat sellaisia ihmisiä, jotka aivan varmasti eivät mitään apua kellekään tuntemattomalle anna.
Eikö sua lahjoittajana harmittaisi, jos rahasi menisivät ihan hyvin pärjääville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy lapselta haluaako se mieluummin pelata pleikkaria vai pukeutua vaatteisiin, jossa näyttää pelleltä. Eiköhän ole selvää, että pleikkari menee myyntiin ja rahalla ostetaan vaatteita
Jos se on lapsesta kiinni, niin valitsee varmasti helposti pleikkarin vaatteiden edelle. Ja tiedostan kyllä vanhempana, että se on minun tehtäväni huolehtia lapsen vaatetuksesta, enkä voi odottaa lapsen kustantavan niitä itse.
AP
No kyllä lapsella saa pleikkari olla. Mut oletko itse hakenut harkinnanvaraista toimeentulotukea?
Ap, mistä päin haet jouluapua? Jos olet läheltä niin mua ei pleikkari haittaa 😊 Turun suunnalta itse.
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida saada käytetystä pleikkarista juuri mitään.
Tämä on mielestäni ihan hyvä näkökulma.
Olen myös usein miettinyt, että kuinka realistinen näkemys ihmisillä on tavaran arvosta. Jos myisin nyt uudehkon (vielä maksamattoman) puhelimeni, saisin siitä ehkä murto-osan sen ostohinnasta. Joten neuvot esimerkiksi myydä puhelin ja ostaa halvempi tilalle, kuulostavat oudoilta. Saisin myyntihinnalla ehkä juurikin sen halvemman puhelimen, mitä sen pitäisi auttaa?
AP
Mikä oikeus se sellainen on, joka loppupeleissä riippuu vanhempien varallisuudesta? Jos lapselle kuuluu itsensä kehittäminen eri härpäkkeiden avulla, miksei sitten laiteta koko lahjoitussummaa lapsille, joilla ei ole muuta kuin ne puupalikat. Saisivat oikeita leluja