Lue keskustelun säännöt.
Olen kuin isäni
30.10.2017 |
Äitini on kiltti ja hiljainen kynnysmatto. Isä määrää ja on aina määrännyt kaikesta. Huudettiin teininä kilpaa, minä, veli ja isä.
Äitimme ei ikinä uskaltanut sanoa isälle mitään. Nyt isä on äkäinen pappa ja äiti edelleen passaa ja nöyristelee.
Ahdistaa, kun tajusin olevani kuin isäni. Äiti sanoi, että haluaisi joskus keskustella henkeviä, mutta me vain väitellään..
Mieheni on kiltti ja sovitteleva.. Minä taas yhtä hullu kuin isäni. Miten tästä pääsee eroon? Miksen voi olla edes vähän kuin äiti?
Veljeni on yhtä paha... :(
Kommentit (4)
Meistä kumpikaan ei muistuta äitiä. Pitkään inhosinkin äitiäni, mutta nyt näen miehessäni samaa luovuttamista. Helpompi elää kuin riidellä jatkuvasti.
Ahdistaa. Olen vain tapoihini pinttynyt ja mielestäni aina oikeassa. Ihan kuten isä ja veljenikin.
Miksei vaan voisi luovuttaa ja joustaa ja olla kiva!?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja äitiparka oli meille lapsillekin aina kiltti. Isältä salaa yritti välillä auttaa, eikä ikinä kertonut isälle, jos jäätiin kiinni tupakasta, alkoholista tms. Eli oli tavallaan meidän puolella, mutta ei ikinä sanonut isälle takaisin.
Jotenkin tuntuu, että jo pienenä päätin, että minusta ei tule tuollainen..
Ap
Tää on tätä nykyajan ongelmatiikkaa.
Haetaan kaikki syyt vanhemmista ja lapsuudesta. Masennutaan ja muserrutaan. Saikkua ja pilleriä kouraan.
Sormi osoittaa vanhempia. Peilit on huopien takana.
Meillä muuten sama mutta veljeni muistuttaa äitiäni.