haluaisin t*****a itseni
siis itsari.
Ero tuli puoli vuotta sitten ja sen jälkeen olen tarrautunut epätoivoisesti jokaiseen vastaantulevaan mieheen. Kukaan ei ole halunnut mua. Eksällä on ollut jo monta kuukautta uusi nainen. Löysi sen melkein heti erottuamme. Kohta esittelee lapsillekin tämän ihanuuden.
Mulla on viime aikoina tullut nnäitä epätoivoisia ajatuksia, että jos vain luovuttaisin. Työsarallakin menee niin päin persettä ja kavereitakaan ei oikein ole. Tai jos on, niin niillä kaikki on jotain vauvanhoitokiireitä tms.
Kommentit (24)
Mä en enää jaksa tätä paskaa sinnittelyä! Tätä on kestänyt jo ihan liian pitkään. Siis se alkoi. jo ennen eroamme. Mies petti jne. Mä en vaan jaksa. Oikeastaan mun elämä on ollut pelkkää paskaa. Mä olen ruma ihminen sisältä sekä ulkoa.
Puoli vuotta on lyhyt aika. Et ole vielä edes ehtinyt toipua erosta. Nauti nyt vapaudesta ja lapsestasi, lopeta miehen tavoittelu se kyllä tulee jossain vaiheessa vastaan kun on tullakseen.
Pitää jaksa itsesi ja lasten vuoksi eikä seurata exäsi elämää
On vaikea olla seuraamatta kun eksä tuo sitä onneaan esille jatkuvasti.
Elämä on aaltoliikettä, välillä menee hyvin ja toisinaan ei niinkään. Kaikesta kuitenkin pääsee yli, ja jonain päivänä tunnet itsesi taas onnelliseksi. Jaksa siihen asti!
Elä omaa elämääsi, älä seuraa eksäsi touhuja äläkä yritä hakea elämääsi sisältöä miehistä. Sulla on lapsia. Pidä huolta itsestäsi myös heidän takiaan.
Vierailija kirjoitti:
On vaikea olla seuraamatta kun eksä tuo sitä onneaan esille jatkuvasti.
Älä ainakaan facessa seuraa. Anna olla.
Ota aikaa itsellesi ja yritä löytää elämästä pieniä nautinnon hetkiä. Siitä se lähtee uusi elämä rakentumaan.
Itsetuhoinen asenne tai ajattelu on epäkypsää. Aikuistu ihminen!
Sulla on elämä edessä, että ei kannata vertaa itseäsi toiseen. Voit yhtä hyvin mennä eteenpäin elämässäsi kuka estelee?
Anna aikaa surra ja miettiä omaa elämääsi. Näitä miehiä kuitenkin tulee 🙂
En usko, että miehiä enää tulee. Miehet aistii minusta sen, että minua ei halua muutkaan. Kai mä olen hieman epätoivoinen. Se on niin syvälle juurtunut, että vaikka kuinka tästä toipuisin, niin se leima on ja pysyy.
Älä tapa. Elämäsi muuttuu hyväksi.
Yritä nauttia itsenäisyydestäsi niin kauan kuin sitä riittää. Muut ihmiset ovat ekstraa elämässä eikä onnesi edellytys. Anteeksi jos tämä kuulosti vähättelevältä, mutta on harmi jos tarvitset muita nähdäksesi elämässä mitään tarkoitusta.
Elämä on turhaa paskaa, joten ihan sama. Elämälläsi on ainoastaan merkitystä, jos itse keksit sille jotain merkitystä. Itse ajattelen, että se on vaan itsensä huijaamista. Parin sadan vuoden kuluttua sua ei muista enää kukaan.
Älä tee liian nopeasti mitään tuollaista. Elämäsi muuttuu parempaan suuntaan. Olen minäkin yksinäinen, mutta onnellinen. Rakkautta ja paljon voimia sinulle <3
Mut siis iha oikeasti, ilmiselvästi arki ei ole pelkkää fyysistä kipua ja pystyt nukkumaan, et ole raskaalla lääkityksellä joka riuhduttaa terveyttä vaon jotta pysyisi hengissä, raajat on edelleen omia jne... pystyt varmaan jopa hyppiä tasajalkaa, uida, juosta....
..ja edelleen valitat...
Sulla on kuules asiat aivan liian hyvin
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoinen asenne tai ajattelu on epäkypsää. Aikuistu ihminen!
Sulla on elämä edessä, että ei kannata vertaa itseäsi toiseen. Voit yhtä hyvin mennä eteenpäin elämässäsi kuka estelee?
Anna aikaa surra ja miettiä omaa elämääsi. Näitä miehiä kuitenkin tulee 🙂
Muutoin hyvä kommentti, mutta ei itsetuhoinen asenne ja ajattelu ole epäkypsää tai kypsää, vaan itsetuhoinen asenne ja ajattelu on itsetuhoista asennetta ja ajattelua. Jos on itsetuhoinen tavalla tai toisella, niin itsetuhoisuutta vastaan voi taistella tai olla taistelematta, ja taistelu vaatii äärimmäisen paljon voimaa ja siihen tarvitaan paljon toisten ihmisten tukea ja apua, uskoa jne.
Oletko ap ajatellut hakevasi ammattiapua itsetuhoisuuteesi? Ehkä selviät ilmankin, mutta jos tuntuu todella raskaalta, niin ammattilaiset ovat sitä varten. Älä jätä itseäsi yksin!
Kaikki kääntyy vielä parhain päin, ap. 💛
Kaikki voisi olla paskemminkin. Ole onnellinen, kun sinulla on töitä ja ole onnellinen, kun lapsesi ilmeisesti on terve. itse olen ollut pian kaksi vuotta työttömänä, minulla on vakavasti sairas lapsi ja mies eli lapsen isä päätti etsiä helpompaa elämää muualta. Elämä tuntuu kohtuuttoman raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
TEE SE!!!
Näytä sä meille mallia kuinka se tehdään.
Ulkoiset asiat muuttuvat aikanaan, elämä on aaltoliikettä. Kun olet sinut taas elämäsi kanssa, uusi mieskin löytyy. Ei ole fiksua luovuttaa aallonpohjassa, sen yli kuuluu sinnitellä vaikka hampaat irvessä.