Poikani on nyt ysillä ja tähtää "koodariksi". Mihin kannattaisi jatkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika kävi lukion ja opiskelee nyt yliopistossa tietojenkäsittelyä. Tiesi haluavansa koodariksi jo ekaluokkalaisena.

Yritettiin kyllä ehdottaa jotain muuta alaa (koska korealaiset/intialaiset/jne) tekee koodin aina halvemmalla (ei välttämättä kuitenkaan paremmin), mutta piti päänsä. No, ehkä yliopistokoulutuksella pystyy tekeen muutakin kuin koodausta..

Miten poikasi saattoi haluta koodariksi jo ekalla luokalla ja on nyt yliopistossa? Koodaamisesta ei tiedetty Suomem peruskouluissa mitään ennen 2010-lukua. Nyt kyllä feikkaat.

Ketjun aloittajan taas kannattaa laittaa poikansa ehdottomasti opiskelemaan dradenimiksi ja yrittää, jos pääsisi harjoittelijaksi johonkin starup firmaan. Lukion papereilla ei tee mitään, paitsi pyyhkii peppuaan. Lukioon kannattaa nykyään mennä vain sitten, jos ei ole varma mille alalle haluaa opiskella.

Koodasin peruskoulussa jo 80-luvulla. Pascalia opetettiin lukiossa 80- ja 90-lukujen taitteessa eikä kyseessä ollut edes suuren kaupungin eliittikoulu.

Vierailija kirjoitti:

Ei koodeja kouluissa opita, ainakaan hyväksi koodaajaksi. Eikun kone eteen ja hommiin, netistä löytää kaikki tarvittavat koodikielet. Tarvitaan rakkautta asiaan ja harrastuneisuutta.

Totta toinen puoli, omasta näkövinkkelistäni. Rakkautta ja harrastuneisuutta tarvitaan todella, mutta asiaa tukeva koulutus antaa uusia näkövinkkeleitä, oppii jopa paremmin hakemaan tietoa ja todellakin tietää, mitä tietoa pitää hakea. Esim. ei tarvitse kelata "miten" vaan "millä algoritmillä". Osasin koodata symbolisella konekielellä jo teininä, mutta todellinen osaaminen tuli vasta opintojen myötä. Opin syvällisemmin mm. relaatiotietokantojen toiminnan vaikka tietokantahommia olinkin aiemmin tehnyt jopa ihan kesätyökseni. Moni homma olisi jäänyt tekemättä ilman koulutusta.

Koodaus on koiran hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ap palannut alkuviestinsä jälkeen ketjuun kommentoimaan. Onko mahtanut lukea edes vastauksia? Ketjussa on kuitenkin tullut paljon hyviä vinkkejä ja myös näkemystä minkälaisella osaamisella ja ominaisuuksilla tässä lajissa pärjää. Kyllä toivoisi pojan puolesta että äiti hyödyntäisi täältä saamaansa tietoa.

Ap täällä, olen toki seurannut ketjua ja laittanut sen kirjanmerkiksi. Kiitos paljon hyvistä vinkeistä, näitä täällä pohditaan kevään yhteishakuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä, olen toki seurannut ketjua ja laittanut sen kirjanmerkiksi. Kiitos paljon hyvistä vinkeistä, näitä täällä pohditaan kevään yhteishakuun asti.

Siellä Päivölän tutustumis- ja pääsykoeviikonlopussa yllytän kyllä käymään vaikka olisi tästä vaihtoehdosta hieman epävarma. Pääsee kunnolla tutustumaan mitä siellä on tarjolla. Tuon Päivölän haku tulee ennen yhteishakua ja sen tuloksetkin on tiedossa ennen yhteishakua. Monet jättää vielä takaportin auki muille vaihtoehdoille, koska kesäviikoilla vasta oikeasti pystyy olemaan varma, että viihtyy siellä Päivölässä ja pärjää siinä vauhdissa mikä siellä on. Niillä on siellä ihan oma rytminsä, koulua on aamusta iltaan, mutta toisaalta läksyjä heillä ei juuri ole. 

Oma lapseni haki Päivölään ja sitten yhteishaussa Maunulan matematiikkalinjalle ja Olarin luonnontiedepainotukseen. Kävi molemmat pääsykokeet ja sai paikan Maunulasta (joka oli ykkönen) ja kesäkuun alussa kävi sen paikan ottamassa vastaan, vaikka oli melko varma että menee Päivölään, minne oli myös päässyt. Kesäviikoilla se päätös varmistui ja elokuun alussa kävi antamassa sen Maunulan paikan pois ja joku onnekas pääsi siihen varasijalta. Jotkut taas luovuttavat jo kesän aikana ja menevät sitten siihen lukioon, johon ovat yhteishaussa hakeneet. Kesäviikoilla tulee matematiikkaa siihen tahtiin, että siellä ei pärjää jos ei ole aidosti kiinnostunut. 

Kaikillehan tuö Päivölä ei sovi, se on selvä. Mutta niille, joille sopii, se on ihan mahtava paikka ja kokemus. Siksi kannustaisin menemään ainakin sinne tutustumisviikonloppuun.

Vierailija kirjoitti:

Koodaus on koiran hommaa.

Hyvin paljon just sitä. Peruskoodaamisessa ei ole juuri mitään hohdokasta. Usein sama peruskama vain toistuu ja toistuu. Joskus toki tulee jotain "hauskoja" ja "mielenkiintoisia" projekteja vastaan. Parasta on kun asiakas todellakin tietää, mitä haluaa. Moni ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhuu selvästi ihmiset, jotka eivät tiedä koodaamisesta yhtään mitään. Usein ihmiset, jotka haluaa koodareiksi, on normaalia älykkäämpiä. Ei välttämättä kirjaviisaita, mutta muuten erityisen älykkäitä. Oma isoveljeni tekee noita hommia ja tienaa n. 10 000e/kk. Hän ei ole edes opiskellut alaa (on insinööri), vaan hänellä on luontaiset lahjat ja riittävä älykkyys tuohon. Ei myöskään aikoinaan ollut mikään kouluhikke, vaan enemmänkin laiska. Todellakin jos lapsesi on viisas tietokoneiden yms suhteen ja häntä ala kiinnostaa, niin kannusta siihen. Lukioon kannustaisin ihan vain yleissivistyksen takia. Sen jälkeen voi miettiä onko lahjoja tuohon työhön, ja lähteekö vielä opiskelemaan esim. ammattikorkeakouluun tai yliopistoon kyseistä alaa.

Sen vain sanon, että tuon alan koulutus ei todellakaan takaa työpaikkaa, vaan siihen hommaan on oltava oikeesti lahjoja.

No täällähän ei voida tietää, kuinka lahjakas ap:n poika on koodaamisessa. Lisäksi lahjakkuus ei varmasti riitä suoranaiseen loppuelämän menestykseen, vaan tarvitaan myös tuuria. Eli koulutukseen kannattaa ainakin hakeutua joka tapauksessa.

p.s. en nyt ihan ilman todistusaineistoa usko, että koodariksi haluaminen korreloisi voimakkaasti älykkyyden kanssa. Voi toki olla, mutta aika vahva väite ilman perusteluja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhuu selvästi ihmiset, jotka eivät tiedä koodaamisesta yhtään mitään. Usein ihmiset, jotka haluaa koodareiksi, on normaalia älykkäämpiä. Ei välttämättä kirjaviisaita, mutta muuten erityisen älykkäitä. Oma isoveljeni tekee noita hommia ja tienaa n. 10 000e/kk. Hän ei ole edes opiskellut alaa (on insinööri), vaan hänellä on luontaiset lahjat ja riittävä älykkyys tuohon. Ei myöskään aikoinaan ollut mikään kouluhikke, vaan enemmänkin laiska. Todellakin jos lapsesi on viisas tietokoneiden yms suhteen ja häntä ala kiinnostaa, niin kannusta siihen. Lukioon kannustaisin ihan vain yleissivistyksen takia. Sen jälkeen voi miettiä onko lahjoja tuohon työhön, ja lähteekö vielä opiskelemaan esim. ammattikorkeakouluun tai yliopistoon kyseistä alaa.

Sen vain sanon, että tuon alan koulutus ei todellakaan takaa työpaikkaa, vaan siihen hommaan on oltava oikeesti lahjoja.

No täällähän ei voida tietää, kuinka lahjakas ap:n poika on koodaamisessa. Lisäksi lahjakkuus ei varmasti riitä suoranaiseen loppuelämän menestykseen, vaan tarvitaan myös tuuria. Eli koulutukseen kannattaa ainakin hakeutua joka tapauksessa.

p.s. en nyt ihan ilman todistusaineistoa usko, että koodariksi haluaminen korreloisi voimakkaasti älykkyyden kanssa. Voi toki olla, mutta aika vahva väite ilman perusteluja

Ap olisi voinut auttaa edes sen verran, että olisi kuvaillut poikaa, minkä verran koodaa nyt ja miten koulunkäynti sujuu, onko matemaattisesti lahjakas vai mitä. Nyt tiedämme vain, että haluaa koodariksi ja "lukio ei ehkä ole hänen juttunsa". 

Vähän niin kuin joku tulisi sijoitusneuvojalle sadan tonnin kanssa ja pyytäisi sijoitussuunnitelmaa ilman mitään taustatietoja muusta varallisuudesta, tuloista, riskinsietokyvystä, sijoitusajasta jne. Sitten vaan kuuntelee kun sijoitusneuvoja puhuu tuntikausia eri vaihtoehdoista eikä yhtään kommentoi tai anna lisätietoa omasta tilanteestaan.

Pyydä ap se poika tänne palstalle vähän kertomaan itsestään, jos sinä et osaa!

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika kävi lukion ja opiskelee nyt yliopistossa tietojenkäsittelyä. Tiesi haluavansa koodariksi jo ekaluokkalaisena.

Yritettiin kyllä ehdottaa jotain muuta alaa (koska korealaiset/intialaiset/jne) tekee koodin aina halvemmalla (ei välttämättä kuitenkaan paremmin), mutta piti päänsä. No, ehkä yliopistokoulutuksella pystyy tekeen muutakin kuin koodausta..

Miten poikasi saattoi haluta koodariksi jo ekalla luokalla ja on nyt yliopistossa? Koodaamisesta ei tiedetty Suomem peruskouluissa mitään ennen 2010-lukua. Nyt kyllä feikkaat.

Ketjun aloittajan taas kannattaa laittaa poikansa ehdottomasti opiskelemaan dradenimiksi ja yrittää, jos pääsisi harjoittelijaksi johonkin starup firmaan. Lukion papereilla ei tee mitään, paitsi pyyhkii peppuaan. Lukioon kannattaa nykyään mennä vain sitten, jos ei ole varma mille alalle haluaa opiskella.

Koodasin peruskoulussa jo 80-luvulla. Pascalia opetettiin lukiossa 80- ja 90-lukujen taitteessa eikä kyseessä ollut edes suuren kaupungin eliittikoulu.

Sitä en minä ymmärrä, missä vaiheessa ohjelmoinnista on tullut koodausta? Koodaaminen on jotain ihan muuta. Tai ainakin oli.

Vierailija kirjoitti:

jos ei lukiossa opiskelu kiinnosta, niin tuskimpa hänestä ole ohjelmoijaksi.

Mun mies ja poika ovat huipputason koodareita, amispohjainen insinööri mies, poika on amk:ssa viimeistä vuotta amispohjalta. Mies on headhuntattu viimeisimpään kolmeen työpaikkaansa, poika otettiin koulunpenkiltä ja käy nyt koulua ja koodaa samaan aikaan. Lukiossa voi menestyä hyvin ja silti olla onneton koodari, näitä on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poika kävi lukion ja opiskelee nyt yliopistossa tietojenkäsittelyä. Tiesi haluavansa koodariksi jo ekaluokkalaisena.

Yritettiin kyllä ehdottaa jotain muuta alaa (koska korealaiset/intialaiset/jne) tekee koodin aina halvemmalla (ei välttämättä kuitenkaan paremmin), mutta piti päänsä. No, ehkä yliopistokoulutuksella pystyy tekeen muutakin kuin koodausta..

Miten poikasi saattoi haluta koodariksi jo ekalla luokalla ja on nyt yliopistossa? Koodaamisesta ei tiedetty Suomem peruskouluissa mitään ennen 2010-lukua. Nyt kyllä feikkaat.

Ketjun aloittajan taas kannattaa laittaa poikansa ehdottomasti opiskelemaan dradenimiksi ja yrittää, jos pääsisi harjoittelijaksi johonkin starup firmaan. Lukion papereilla ei tee mitään, paitsi pyyhkii peppuaan. Lukioon kannattaa nykyään mennä vain sitten, jos ei ole varma mille alalle haluaa opiskella.

Koodasin peruskoulussa jo 80-luvulla. Pascalia opetettiin lukiossa 80- ja 90-lukujen taitteessa eikä kyseessä ollut edes suuren kaupungin eliittikoulu.

Sitä en minä ymmärrä, missä vaiheessa ohjelmoinnista on tullut koodausta? Koodaaminen on jotain ihan muuta. Tai ainakin oli.

Olet tavallaan oikeassa, mutta ohjelmointia käytetään myös koodauksen synonyymina.

Ohjelmointihan on yksinkertaisempaa ja sitä tekee usein huoltomiehet tai asentajat. Esim. joku ilmastointilaitetaan ohjelmoidaan toimimaan tietyillä asetuksilla.

Vaihtoehtoja on:

Toinen aste: joko lukio, datanomi tai kaksoistutkinto

Korkeakoulu: tradenomi (tietojenkäsittely puoli) tai yliopisto tietojenkäsittelytiede.

Molempiin koulutuksiin voi hakea myös datanomi pohjalla :)

Työllisyystilanne ja palkkataso hyvät.

Terveisin, opinto-ohjaaja

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhuu selvästi ihmiset, jotka eivät tiedä koodaamisesta yhtään mitään. Usein ihmiset, jotka haluaa koodareiksi, on normaalia älykkäämpiä. Ei välttämättä kirjaviisaita, mutta muuten erityisen älykkäitä. Oma isoveljeni tekee noita hommia ja tienaa n. 10 000e/kk. Hän ei ole edes opiskellut alaa (on insinööri), vaan hänellä on luontaiset lahjat ja riittävä älykkyys tuohon. Ei myöskään aikoinaan ollut mikään kouluhikke, vaan enemmänkin laiska. Todellakin jos lapsesi on viisas tietokoneiden yms suhteen ja häntä ala kiinnostaa, niin kannusta siihen. Lukioon kannustaisin ihan vain yleissivistyksen takia. Sen jälkeen voi miettiä onko lahjoja tuohon työhön, ja lähteekö vielä opiskelemaan esim. ammattikorkeakouluun tai yliopistoon kyseistä alaa.

Sen vain sanon, että tuon alan koulutus ei todellakaan takaa työpaikkaa, vaan siihen hommaan on oltava oikeesti lahjoja.

Sekoitat nyt älykkyyden ja kapea-alaisen lahjakkuuden toisiinsa. Harva älykäs ihminen viihtyy koodarina, koska työ on melko tylsää (olen työskennellyt koodarina). Sen sijaan kapea-alaisesti juuri tuolla alalla lahjakkaat sopivat työhön hyvin, ja sellaisia myös hakeutuu alalle paljon.

Älykkäät viihtyvät yleensä huomattavasti monipuolisempaa ajattelua vaativissa ammateissa.

Eli matikka. 90 prosenttia koodaajista ei ikinä käytä matikkaa mihinkään. Jonkun kielen vaikka espanjan osaaminen on 100 kertaa hyödyllisempää kuin matematiikka, koska osaat ilmaista itsesi selvästi. Matikkaa tarvitaan jos halutaan kouluttautua korkeasti ja upata työmahdollisuuksia. Normi webdeveloper tarvitsee 0 prosenttia matikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Sekoitat nyt älykkyyden ja kapea-alaisen lahjakkuuden toisiinsa. Harva älykäs ihminen viihtyy koodarina, koska työ on melko tylsää (olen työskennellyt koodarina). Sen sijaan kapea-alaisesti juuri tuolla alalla lahjakkaat sopivat työhön hyvin, ja sellaisia myös hakeutuu alalle paljon.

Älykkäät viihtyvät yleensä huomattavasti monipuolisempaa ajattelua vaativissa ammateissa.

Mitäköhän hommia olet mahtanut tehdä, jos väität koodaamista tylsäksi!? Siinähän ollaan jatkuvasti luomassa uutta, sellaista mitä ei ole koskaan ennen tehty. Ja pähkitään ongelmia, mitä ei ole koskaan ennen ratkottu. Miten joku voi pitää tuollaista tylsänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekoitat nyt älykkyyden ja kapea-alaisen lahjakkuuden toisiinsa. Harva älykäs ihminen viihtyy koodarina, koska työ on melko tylsää (olen työskennellyt koodarina). Sen sijaan kapea-alaisesti juuri tuolla alalla lahjakkaat sopivat työhön hyvin, ja sellaisia myös hakeutuu alalle paljon.

Älykkäät viihtyvät yleensä huomattavasti monipuolisempaa ajattelua vaativissa ammateissa.

Mitäköhän hommia olet mahtanut tehdä, jos väität koodaamista tylsäksi!? Siinähän ollaan jatkuvasti luomassa uutta, sellaista mitä ei ole koskaan ennen tehty. Ja pähkitään ongelmia, mitä ei ole koskaan ennen ratkottu. Miten joku voi pitää tuollaista tylsänä?

Ei ole ollut kovin hyvä koodaamaan, jos homma on jäänyt yksipuoliseksi. Ei ole kyennyt vaativampiin alan tehtäviin.

Suosittelen lukiota ja yrittää niin pitkälle kuin jaksaa pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa. Lukiossa käydään pitkässä matematiikassa ohjelmoinnin kannalta hyödyllisiä yhtälöitä ja niiden käyttöä läpi. Itse olin surkea pitkässä matematiikassa ja vedin vain pakolliset saaden 3 hylättyä ja sitten vedin lässy-tason lyhyen kirjoituksissa korkealla arvosanalla ja pääsin kompensaatiolla läpi kun sain äidinkielestä hylätyn. 

Korkeakoulusta suosittelen mielummin amk:ta, sillä yliopiston ohjelmointi on vähemmän työpohjaisempaa ja keskittyy enemmänkin vain menetelmiin kuin valmiiden tuotteiden tekoon. Nimikkeistä juuri tuo Tradenomi tai tietotekniikan Insinööri. Amk:n käynti on myös helpompaa kun on lukiossa käynyt läpi samat asiat ja voi sitten keskittyä matematiikan ja fysiikan pänttäämisen sijaan niihin ohjelmoinnin kursseihin. Itse tein sen virheen etten ottanut fysiikkaa lukiossa niin piti niitä uusia kun ei oikein kerinnyt perehtyä kurssiin. 

Korkeakouluihin pääsee myös helpommin lukion papereilla. Suosittelen myös kemian syventävien valitsemista, sillä tekniikan yleisissä pääsykokeissa on kemialla ja fysiikalla yhteinen osio. Osiosta on saatava tarpeeksi pisteitä tai saa hylätyn ja siinä valittaan tietty määrä tehtäviä ja kemian tehtävät ovat yleensä ihan helppoja ja nopeita laskea. Tekniikan pääsykokeella luulisi sitten pääsevän vähän minne tahansa päin haluaa opiskelemaan ohjelmointia ja vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhuu selvästi ihmiset, jotka eivät tiedä koodaamisesta yhtään mitään. Usein ihmiset, jotka haluaa koodareiksi, on normaalia älykkäämpiä. Ei välttämättä kirjaviisaita, mutta muuten erityisen älykkäitä. Oma isoveljeni tekee noita hommia ja tienaa n. 10 000e/kk. Hän ei ole edes opiskellut alaa (on insinööri), vaan hänellä on luontaiset lahjat ja riittävä älykkyys tuohon. Ei myöskään aikoinaan ollut mikään kouluhikke, vaan enemmänkin laiska. Todellakin jos lapsesi on viisas tietokoneiden yms suhteen ja häntä ala kiinnostaa, niin kannusta siihen. Lukioon kannustaisin ihan vain yleissivistyksen takia. Sen jälkeen voi miettiä onko lahjoja tuohon työhön, ja lähteekö vielä opiskelemaan esim. ammattikorkeakouluun tai yliopistoon kyseistä alaa.

Sen vain sanon, että tuon alan koulutus ei todellakaan takaa työpaikkaa, vaan siihen hommaan on oltava oikeesti lahjoja.

Paskan marjat. Itse olen todiste siitä. Mulla ei ollut mitään lahjoja eikä kiinnostusta tietokoneisiin tai yleensä matemaattis-loogiseen ajatteluun. Koulu oli tosi vaikea, varsinkin matematiikka. Mutta halusin koodariksi, koska olin ääri-introvertti, ja ajattelin että sitä saa tehdä yksin rauhassa. 

Menin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä, ja sisulla ja kovalla työllä suoritin opinnot normaalissa ajassa (5 v maisteriksi). Työt alalla firmoissa sitten ilokseni olivatkin paljon helpompia kuin opinnot, jotka kieltämättä otti tällaiselle ei-niin-välkylle välillä koville. Ei tämä mitään suurta älyä tai lahjoja vaadi. Vain sisua ja sitä ettei pelkää alkaa tekemään uutta vaikka ei vielä "osaa", pitää uskaltaa opetella googlaamalla lennosta ja tehdä siinä kiireellä projekteissa itsevarmasti. Tiedän että munkin työnantajalla on PALJON minua ÄO:ltaan älykkäämpiä jotka vaan ei ole pomojen ja asiakkaiden mielestä hyviä, koska ovat epävarmoja heittäytymään ja yrittämään vaan.

Inssi kirjoitti:

Suosittelen lukiota ja yrittää niin pitkälle kuin jaksaa pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa. Lukiossa käydään pitkässä matematiikassa ohjelmoinnin kannalta hyödyllisiä yhtälöitä ja niiden käyttöä läpi. Itse olin surkea pitkässä matematiikassa ja vedin vain pakolliset saaden 3 hylättyä ja sitten vedin lässy-tason lyhyen kirjoituksissa korkealla arvosanalla ja pääsin kompensaatiolla läpi kun sain äidinkielestä hylätyn. 

Korkeakoulusta suosittelen mielummin amk:ta, sillä yliopiston ohjelmointi on vähemmän työpohjaisempaa ja keskittyy enemmänkin vain menetelmiin kuin valmiiden tuotteiden tekoon. Nimikkeistä juuri tuo Tradenomi tai tietotekniikan Insinööri. Amk:n käynti on myös helpompaa kun on lukiossa käynyt läpi samat asiat ja voi sitten keskittyä matematiikan ja fysiikan pänttäämisen sijaan niihin ohjelmoinnin kursseihin. Itse tein sen virheen etten ottanut fysiikkaa lukiossa niin piti niitä uusia kun ei oikein kerinnyt perehtyä kurssiin. 

Korkeakouluihin pääsee myös helpommin lukion papereilla. Suosittelen myös kemian syventävien valitsemista, sillä tekniikan yleisissä pääsykokeissa on kemialla ja fysiikalla yhteinen osio. Osiosta on saatava tarpeeksi pisteitä tai saa hylätyn ja siinä valittaan tietty määrä tehtäviä ja kemian tehtävät ovat yleensä ihan helppoja ja nopeita laskea. Tekniikan pääsykokeella luulisi sitten pääsevän vähän minne tahansa päin haluaa opiskelemaan ohjelmointia ja vastaavaa.

Täällä noin 20 vuotta koodarina ja matematiikalla en ole tehnyt koskaan mitään. Suurin osa koodaa ihan tavallista webbisoftaa tai ns. tylsiä järjestelmiä kuten pankkijärjestelmät, paikanvarausjärjestelmät, jäsenrekisterijärjestelmät, eikä siinä kauheasti matematiikka jota ei jo ala-asteella opi, tarvita.

Korkeakoulusta suosittelen mielummin amk:ta, sillä yliopiston ohjelmointi on vähemmän työpohjaisempaa ja keskittyy enemmänkin vain menetelmiin kuin valmiiden tuotteiden tekoon. Nimikkeistä juuri tuo Tradenomi tai tietotekniikan Insinööri

Nykyään on paljon työnantajia, kuten omani, jotka ei ota muita kuin DI:tä tai maistereita ollenkaan, ellei sitten ole tosi kovaa käytännön osaamista joka on todistettavissa...