Toista vanhempaa PITÄÄ haukkua jos on syytä!

Laitan tämän omaksi aiheekseen, josta toivon keskustelua, kun joku tuolla " paikkansa pitämättömät uskomukset tms." -ketjussa pyysi.

Kirjoitin tämän omana mielipiteenä turhista väitteista, että minusta lapsen vanhempaa täytyy voida arvostella ja kertoa totuus lapselle, jos on syytä, ihan lapsen mielenterveyden takia. On outo myytti, että kusipäätä isää/äitiä ei saisi haukkua. Joku vastasi, että syytti itseään, kun isänsä oli hänelle kamala, kun kaikki vain hokivat että isäs on kiva isi. Hän pyysi keskustelua asiasta.



Tässä alkuperäinen teksti, mitäs mieltä olette?



En tajua, mihin tämä myytti siitä, että toista vanhempaa ei saa arvostella lapselle, perustuu. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi elää jossakin kaunistellussa valheessa, kun kuitenkin, aina tässä elämässä totuus vapauttaa? En tajua, millä logiikalla Pietarsaaren lapsenmurhaaja-isän muille lapsille ei saisi kertoa totuutta, kun " lapsikin luulisi olevansa hullu kun isäkin on" . Hehän ovat erilliset persoonat ja henkilöt, minkä lapsikin tajuaa. Samalla logiikalla, jollakin kuvitellulla mystisellä yhteydellä, äidit tappavat lapsensa samalla kun tekevät itsemurhan. Mitään tällaista mystistä yhteyttä ja samuutta ei minusta ole lapsen ja vanhemman välillä, jos vanhempi tekee asioita, jotka eivät ole hyväksi lapselle.



Minä selitin pienelle lapselleni vuosia, että hänen kriminaali-isällään on niin paljon töitä, että ei ehdi tavata lasta. Lapsi kyseli asiasta tasaisin väliajoin ja syytti mielessään itseään siitä, että isä ei tapaa häntä, asia ahdisti häntä paljon.



Kun hän sitten oli riittävän vanha (yli 7v) , kerroin totuuden, tässä tiivistettynä: Isäsi on vähän niinkuin hullu. Jotkut ihmiset ovat sillätavalla sekaisin, että eivät välitä siitä, mitä muille tapahtuu, ja ajattelevat vain itseään. Sun isä ei osaa elää niinkuin muut ihmiset, eikä tajua, että lastaan kuuluu tavata ja rakastaa. Jos ei tajua sitä, ja tekee mieluummin vain omia asioitaan, on päässä vikaa, eikä se varmaan sille mitään voi. Mutta se ei ole sun vika eikä kenenkään muun kuin isäsi vika, eikä meidän tarvitse välittää siitä.



Kaikki kyselemiset ja vatvomiset loppuivat tuohon. En olisi ikinä halunnut antaa lapselle kuvaa, että isän sekoilut ja itsekkyys ovat normaaleja asioita, ja kerroin suoraan miten asiat ovat. Ja tottahan se on, vain hullu jättää olematta isä noin ihanalle lapselle, ja sotkee elämänsä täysin. Tämä vapautti lapsen, ja aiheeseen palattiin vain kerran, kun lapsi sanoi, että hänestä ei voi sanoa, että joku on " oikea" isä, jos se ei tapaa lastaan. Että isänä oleminen on muutakin kuin se, että lapsi on saanut alkunsa siitä.



Olin samaa mieltä, erittäin hyvin ajateltu lapselta. Totuus vapauttaa, eikä lapsi ole vauvan murhasta vankilassa istuvan " isänsä" kanssa missään symbioosissa, vaan erillinen persoona, ja tässä Pietarsaaren tapauksessa se kannattaa tehdä lapsille hyvinkin selväksi. Toisesta vanhemmasta saa ja pitää kertoa totuus, nimenomaan siksi, jotta lapsi tajuaa olevansa erillinen yksilö, ja että aikuisen valinnat ja pahat teot eivät liity häneen mitenkään. Totuus ei useinkaan satuta, vaan vapauttaa. Kaikenlaisella hyssyttelyllä ja salailulla ja sillä, että lapselle kerrotaan kauniita valheita, saadaan lapsen pää sekaisin, ja voidaan hienosti jatkaa tätä " isien pahat teot periytyvät kolmanteen ja neljänteen polveen" sanontaa. Minusta lapselle pitää tehdä selväksi oikea ja väärä, ja ottaa vastuu pois häneltä, vaikka se vaatisikin toisen vanhemman arvostelua rankastikin. Valheella ei saa kun pahaa ja uusia valheilta aikaan.



Miksi pidät periaatteena, että et saa arvostella huonoa vanhempaa lapsen kuulleen? Mihin luulet, että tämä hokema perustuu?

Musta ei mihinkään.