Entinen laiha, nykyinen läski. Mitä kaipaat entisestä olostasi/kehostasi?

Notkeutta laittaa kengännauhat kiinni. Sitä, että bussissa mahdun hyvin omalle penkilleni. Sitä, että tissit ei ole mahan päällä. Sitä kadun, että en arvostanut itseäni niin paljon, että olisin edes joskus ollut tyytyväinen peilikuvaani.

Sisäreisifläsä aiheuttaa sen että kun istun jalat ristissä (siis ei lootusasento vaan se toinen), päällimmäinen jalka sojittaa sivulle kuin miehillä eikä laskeudu solakan nätisti kuten aikanaan laihana silloin.

Joo ja kaikki polvet edessä koukussa-asennot aiheuttaa mahaläskin vuoksi hankaluuksia.

Ärsyttää etten silloin jo oppinut miten "helppoa" toisaalta onkin pysyä hoikkana, ei olisi tarvinnut stressata jatkuvasti ja kamppailla ensin kitudieetillä sitten ahmien. Nyt olen oppinut vasta liian myöhään mutta 15 kg on tullut alas ja vielä on matkaa :( 

Kaipaan sitä kun kaikki vaatteet roikkui päällä, ihmiset oli kateellisia ja huolissaan. Tissittömyys näytti normaalilta alipainoisena, toisin kuin nyt (en saanut yhtään läskiä tisseihini, yhyy).

Notkeampaa oloa! Liikunta tuntui hyvältä. Vaatteet tuntui kivoilta päällä. Mikään ei kiristänyt eikä hyllynyt.

Pyypyn pyyhkiminen onnistui vielä sivulta, ihan vaan kallistumalla.

Nivuset ja taipeet ei hiertyneet eikä haisseet persemehuille.

Housujen ei tarvinnu olla stretsiä.

Tarralenkkarit oli rumia, nyt ne on jo pakolliset.

Suihkussa tekis mieli käydä nyt entistä enemmän, mutta ku ei jaksa.

Suihkun jälkeen pukemisesta tulee jo uus hiki.

Pienempiä annoskokoja on ikävä.

En ole varsinaisesti läski, mutta kyllö eron huomaa entisen bmi 18 ja nykyisen 22 välillä. Aiemmin kaikki vaatteet näyttivät hyviltä. Ei ollut pukeutumisongelmia.

Jopa tosi oversizet näyttivät vain muodikkailta, nykyään tuntuvat oikein korostavan muutamaa liikakiloa. On totta ettei pullukan kannata pukeutua kovin löysiin vaatteisiin, ne eivät peitä, vaan korostavat.

Lisäksi luonnostaan pyöreät kasvoni näyttävät vielä pyöreämmiltä nyt... tästä en pidä yhtään.

Kyllä hoikkana oli elämä helpompaa.

Tavoittelen nyt bmi20, elämäntapoja muuttamalla. Aiemmin ei tarvinnut hoikkuuden eteen tehdä mitään, nyt ihan oikeasti saa katsoa syömisiään.

N30

Ketteryyttä.

Sitä että löysi helposti kivoja vaatteita melkein mistä vain ja melkein kaikki näytti hyvältä, ilman että tarvitsee maksaa itseään kipeäksi.

Sekään ei haitannut, jos joku paita vaikka vähän kutistui pesussa, kun ihonmyötäinen vaate ei näyttänyt liian pieneltä, vaan tyköistuvalta.

Sitä että tuli hyvä mieli, kun viimeisen kerran vilkaisee peilistä ennen ulos lähtemistä.

Mahallaan nukkumista.

Sitä että jalat ei ollut kipeät lenkin jälkeen ja korkokenkiä pystyi käyttämään ilman kipeyttä.

En viihdy kehossani nyt. Se taas on oma juttunsa, miksi tilanne on tämä kuin on, eikä mua kiinnosta tässä alkaa selittelemään.

Vyötärö olisi ihan kiva, ja hiukan pienemmät rinnat. Ei mun kovin paljon tarvitse enää saada pois, ja mulla on taas nuo mainitsemani asiat.

Mitä en halua takaisin: paleleminen, selkä- ja hartiakivut. Jälkimmäiset liittyvät laihuuteen sikäli, että ne ovat samaa jännittämisen ja stressaamisen perua kuin laihuus, jota siis pidin yllä syömällä koko ajan aivan liian vähän. 

No laiha en ole ollut ikinä, mutta normaalipainoinen kyllä. Kaipaan sitä, että vaatteita oli helppo ostaa. Nyt kun tissit ja lantio on kasvaneet läskin myötä, mun on tosi hankala löytää sopivia vaateita. Töissä joudun pukeutumaan konservatiivisesti, joten strech-farkut ja trikoopaidat ei tule kuuloonkaan. Paidat kiristää helposti käsivarsista ja tissien kohdalta, isommassa koossa vyötärö hukkuu telttaan ja näytän entistä paksummasta. Housuissa vyötärön pitää olla mahdollisimman korkea, että alavatsan röllykkä ei tursuile.

Yritän kovasti laihtua.

Vierailija kirjoitti:

Pyypyn pyyhkiminen onnistui vielä sivulta, ihan vaan kallistumalla.

Nivuset ja taipeet ei hiertyneet eikä haisseet persemehuille.

Housujen ei tarvinnu olla stretsiä.

Tarralenkkarit oli rumia, nyt ne on jo pakolliset.

Suihkussa tekis mieli käydä nyt entistä enemmän, mutta ku ei jaksa.

Suihkun jälkeen pukemisesta tulee jo uus hiki.

Pienempiä annoskokoja on ikävä.

:D Tästä lähtien muistan aina nuo 'persemehut' jos tekee mieli syödä herkkuja tai liian paljon. ;)

Pieniä tissejä. Sitä että kroppa oli turvonneenakin kohtuullisissa mitoissa. Vanhoja vaatteita. Sitä ettei housujen vyötärö ole jatkuvasti pinkeä.

terv. keskivartalolihava

Vierailija kirjoitti:

Pieniä tissejä. Sitä että kroppa oli turvonneenakin kohtuullisissa mitoissa. Vanhoja vaatteita. Sitä ettei housujen vyötärö ole jatkuvasti pinkeä.

terv. keskivartalolihava

Miten unohdinkaan tämän: kaipaan sitä että alkkarit/kalsarit/päällyshousut eivät rullaannu jatkuvasti alaspäin ison mahan alapuolelle :(

Sitä kun mahamakkaraa ei tarvinut piilottaa housun vyötärön alle. Sitä kun kehtasin olla alasti miehen edessä. Sitä kun jos oli vähääkään kireämpi paita, ei tarvinnut vetää mahaa sisään. Sitä, kun pystyin pitämään toppeja. Sitä, kun pystyin pukeutumaan ihan mihin tahansa vaatteeseen. T. Entinen 45 kiloinen, nykyinen 62 kiloinen

Olen normaalipainon ylärajalla, mutta kaipaan sitä kun painoin 15 kiloa vähemmän eikä tarvinnut nukkumaan mennessä miettiä mihin asentoon laittaa pään. Nyt jos leuka on liian alhaalla havahdun uneen vaipuessani siihen, etten tahdo saada henkeä. Montaa muutakin asiaa, mutta tuo on jokailtainen v*tutuksen aihe.

Kylkiluita oli ihana hivellä, vyötärö oli kapea ja kaunis. Näytin mallilta. Olin upea.

Nyt mulla on kaksoisleuka ja ryppyinen läskiperse. Ja iso maha. Kukaan ei ihaile eikä kadehdi. Se harmittaa.

Bulimiaa en kyllä kaipaa. Eli kokonaisuus ok.

Vierailija kirjoitti:

Notkeampaa oloa! Liikunta tuntui hyvältä. Vaatteet tuntui kivoilta päällä. Mikään ei kiristänyt eikä hyllynyt.

Ihan samaa mieltä, eniten kaipaan ehkä just tuota että vaatteet tuntuu hyvältä päällä. Nyt ei tunnu mukavalta yhtään mikään, jopa yli-iso t-paita ja trikoot tuntuu kurjilta vaikka eivät tosiaan purista mistään.

Sitä että kumartuessa ei tule tunnetta että tukehtuu. Notkeutta ja ketteryyttä, keveää askelta. Kipeytymättömiä nilkkoja ja jalkateriä. Sitä että olo on hyvä ja hymy herkässä. Sitä että peilikuva miellyttää ja vaatteet istuu päälle nätisti.

160/82

Vierailija kirjoitti:

Pieniä tissejä. Sitä että kroppa oli turvonneenakin kohtuullisissa mitoissa. Vanhoja vaatteita. Sitä ettei housujen vyötärö ole jatkuvasti pinkeä.

terv. keskivartalolihava

Just näin itselläkin. Sekä sitä, että löysät yläosat laskeutui kauniisti, eikä näyttänyt raskaanaolevalta (ei minusta raskausvatsat kauhean näköisiä ole, vaan se kun ei ole raskaana, ei siltä pitäisi näyttämänkään).

Kaipaan ihan kaikkea vaikka olin aiemmin normaalipainoinen, en laiha. Nykyinen kroppa sekä tuntuu että näyttää järkyttävältä, en ole millään muotoa oma itseni näin läskinä vaan olen kuin vankina tässä vieraassa, vastenmielisessä kropassa.  Olo on tukala ja kömpelö, jalkoja särkee nykyisin päivittäin ja aiemmin kauniin sirot nilkkani on nykyisin kuin norsulla. V*tuttaa.