Miksi en luota kumppaniin, kuten ystäviin?

Olen etäsuhteessa, joka on kestänyt alle vuoden. Minua häiritsee se, miksi en voi luottaa kumppaniini samoin kuin kauempana asuviin ystäviini. Ystävien kohdalla ei tulisi mieleenkään, etteivät he enää haluaisi olla ystäviäni tai etteivät he välittäisi minusta, vaikka emme kuule toisistamme joka päivä.

Nyt kun suhteen ensivaihe on ohi, on kumppanini viestittely/soittelu vähentynyt ja viestien sävy muuttunut ja se ahdistaa paljon. Vaikka ehkä pitäisi ajatella, että kyse on vain siitä että alkuhuuma meni jo. Kyllä mies välillä kertoo välittävänsä, mutta hänen tekonsa eivät enää puhu niin paljon asian puolesta kuin ennen. Ennen meillä oli tapana laittaa vähintään hyvää huomenta herättyämme, vähän päivän kuulumisia, ja hyvää yötä kun illalla menimme nukkumaan. Nyt mies ei välttämättä edes toivota hyvää huomenta vaan joudun sen hyvin usein tekemään itse. Mutta kuten jo sanoinkin, olen yrittänyt suhtautua asiaan siten, että kyse on vain ohi menneestä alkuhuumasta. Miten siis saisin ajateltua kumppanista samoin kuin ystävistäni?