Yksinäisyys alkaa murentaa tätä sinkkua ;(
Olen siis uussinkku, ollut aiemmin pitkässä liitossa ja nyt eron jälkeen yli kaksi vuotta yksin. Alussa oli ihan kivaa olla vapaana, mutta nyt kun olen suht aktiivisesti yrittänyt deittejä hakea netin kautta, niin pelkkää pettymystä. Ei ole kiinnostavia miehiä treffeillä ollut ja jäänyt yhteen näkemiseen. Yksi lyhyt suhde oli, mutta mies oli vain seksin perään. Nyt jätin tinderin ja ei ole edes viestiseuraa. Yksi kiinnostava oli, mutta 300km välimatkaa. Tuntuu vain pettymisiltä nämä tindertuttavuudet.
Mikä minua vaivaa.. Huolehdin itsestäni, olen hoikka, nättikin. Vai enkö enää ole parsiuhdeainesta?
Tuntuu niin pahalta, kun monet löytää heti uuden suhteen entisen kaaduttua. Vai pitääkö lakata yrittämästä?
Sorry tää vuodatus. Nyt on vaan harvinaisen yksinäinen olo.
Kommentit (16)
Eli et ole itse kelpuuttanut treffattuja miehiä? Vaikea tuntea myötätuntoa jos oma kranttuus on kyseessä..
Tinder on miesten maailmaa ja aiheuttaa pelkkää murhetta naiselle.
Jos sulla on kuopat alaselässä niin sisältä kaunis kosi jo kuoppiasi tuolla toisessa ketjussa. Mutta älä anna nimen hämätä.
Vierailija kirjoitti:
Eli et ole itse kelpuuttanut treffattuja miehiä? Vaikea tuntea myötätuntoa jos oma kranttuus on kyseessä..
Kyllä se yleensä on molemminpuolista se kemman puute.
Vierailija kirjoitti:
Tinder on miesten maailmaa ja aiheuttaa pelkkää murhetta naiselle.
Sanoisin että päinvastoin. Naiset päättää ketä valikoivat sieltä. Ei miehillä ole minkäänlaista päätösvaltaa ellet ole täydellinen miesmalli.
Minusta Tinderissa on jotenkin outoja miehiä.
Yritä kyetä olemaan kiitollinen siitä, mitä sinulla on: olet terve, sinulla on raha-asiat kaiketi kunnossa, sinulla on ystäviä ( oletan). Alat nauttia elämästä sellaisena kuin se on ja tulee vastaan, et yritä mitään sen kummempaa. Teennäisellä yrittämisellä hommat menevät yleensä sivuraiteelle.
Yksinäisyys voi todellakin olla musertava tunne, mutta itsensä soimaamisella et paranna oloasi: et sinä ole huono tai tehnyt mitään väärää. Mutta se, että ajattelet olevasi huonompi kuin ne, jotka aloittavat seurustelun nopeasti eron jälkeen: ei sekään ihan hyvä asia ole.
Mikä muuten kiikasti siinä miehessä, joka asui 300 km:n päässä? Vainko välimatka? Jos syy on tuo, siinä voisit kyllä katsoa itseäsi peiliin. Jos suhteen muodostaminen pitää olla mahdollisimman helppoa, pitkässä juoksussa sellaisella asenteella ei pärjää: parisuhde vaatii työtä ja tahtoa.
Onko Tinder ainoa tapa? Entä muut sivustot?
Vierailija kirjoitti:
Yritä kyetä olemaan kiitollinen siitä, mitä sinulla on: olet terve, sinulla on raha-asiat kaiketi kunnossa, sinulla on ystäviä ( oletan). Alat nauttia elämästä sellaisena kuin se on ja tulee vastaan, et yritä mitään sen kummempaa. Teennäisellä yrittämisellä hommat menevät yleensä sivuraiteelle.
Yksinäisyys voi todellakin olla musertava tunne, mutta itsensä soimaamisella et paranna oloasi: et sinä ole huono tai tehnyt mitään väärää. Mutta se, että ajattelet olevasi huonompi kuin ne, jotka aloittavat seurustelun nopeasti eron jälkeen: ei sekään ihan hyvä asia ole.
Mikä muuten kiikasti siinä miehessä, joka asui 300 km:n päässä? Vainko välimatka? Jos syy on tuo, siinä voisit kyllä katsoa itseäsi peiliin. Jos suhteen muodostaminen pitää olla mahdollisimman helppoa, pitkässä juoksussa sellaisella asenteella ei pärjää: parisuhde vaatii työtä ja tahtoa.
Ohis: suurella osalla työikäisistä on kohtuullinen tai hyvä terveys, talous suh to k, ystäviä, nauttivat elämästä ja ovat parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko Tinder ainoa tapa? Entä muut sivustot?
Mitkä olisivat hyviä?
Yksin olemiseenkin tottuu ajastaan.
Vierailija kirjoitti:
Se oikea kävelee vastaan kun vähiten sitä odotat, trust me :)
Sama juttu kuin kyllä se työnantajakin tulee työtöntä kotoa hakemaan töihin
Tsemppiä, kaikki miehet eivät enää halua p ariutua, joten kai meidän on tyydyttävä osaamme.
Tindermiehet kavahtavat, kun kerron minulla olevan lapsia. Ovat tosin jo isoja, mutta moni lapseton mies ei halua kuin pelkän naisen.
Se oikea kävelee vastaan kun vähiten sitä odotat, trust me :)