Lue keskustelun säännöt.
Miksi keskusteluapu auttaa, vai auttaako se?
27.10.2017 |
Usein ihmistä jolla on ahdistusta, masennusta, mustasukkaisuutta tai vaikkapa ongelmia itsetunnon kanssa, kehoitetaan hakeutumaan keskusteluavun piiriin. Osaisko joku kertoa, mihin tämän keskusteluavun parantava vaikutus loppujenlopuksi perustuu, jos nyt puhutaan vaikkapa psykodynaamisesta terapiasta? Onko siitä oikeasti hyötyä, että ihminen käy ajattelemassa ääneen ne samat asiat ja ongelmat joita on kenties jo vuosia pyöritellyt mielessään? Vai onko siitä apua? Osaako joku selittää mistä on kyse tai kertoa kokemuksistaan?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tätä tutkittu, mutta mitä on omaa kokemusta ja tuttavapiiriä seuraillut niin tuntuu että meillä introverteillä, jotka muutenkin seuraamme omia ajattelu- ja tunnekulkujamme jatkuvasti, pelkästä keskustelusta on vähemmän hyötyä. Esim. minä en saanut sellaisesta mitään apua, vaan tarvitsin aktiivisempaa muuttavaa otetta (kognitiivinen terapia auttoi, pelkkä keskustelu ei). Sitten taas exäni, joka on tosi vilkas ekstrovertti, joka ei juuri pysähdy yksin pohtimaan, sai pelkästään siitä että terapeutille ääneen puhui paljon oivalluksia. Siellä oli pakko pysähtyä miettimään mitä nyt oikein pohjimmiltaan ajattelee ja tuntee ja miksi. Itse taas olin sellaisia "automaattisesti" miettinyt jo lapsesta asti.
Tuota minä omalla kohdallani pelkään, että jatkan vaan niiden samojen asioiden jauhamista, mitkä pyörii jo valmiiksi sisäisellä levysoittimella. Voiko keskustelemisesta olla hyötyä silloin kun pitäisi oppia ajattelemaan ja toimimaan toisin? Varsinkin jos se keskustelu on enimmäkseen joku viikottainen monologi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tätä tutkittu, mutta mitä on omaa kokemusta ja tuttavapiiriä seuraillut niin tuntuu että meillä introverteillä, jotka muutenkin seuraamme omia ajattelu- ja tunnekulkujamme jatkuvasti, pelkästä keskustelusta on vähemmän hyötyä. Esim. minä en saanut sellaisesta mitään apua, vaan tarvitsin aktiivisempaa muuttavaa otetta (kognitiivinen terapia auttoi, pelkkä keskustelu ei). Sitten taas exäni, joka on tosi vilkas ekstrovertti, joka ei juuri pysähdy yksin pohtimaan, sai pelkästään siitä että terapeutille ääneen puhui paljon oivalluksia. Siellä oli pakko pysähtyä miettimään mitä nyt oikein pohjimmiltaan ajattelee ja tuntee ja miksi. Itse taas olin sellaisia "automaattisesti" miettinyt jo lapsesta asti.