Venlafaksiinia käyttäneet!

Söin 4kk ehkä tuolla samalla annoksella. Lopettaminen oli aivan järkyttävää vaikka pienensin annosta todella hitaasti. Loppuvaiheessa jopa avasin kapseleita ja vähensin rakeita sisältä. Silti huimasi, päässä kipunoi "sähköiskut" ja olo oli karmea. Kauppareissussa meni tunti kun piti nojilla hyllyihin etc.

Minulla on kyllä muutenkin voimakkaat reaktiot kaikkiin lääkkeisiin, toivottavasti pääset vähemmällä.

On se ihme, että lääkärit osaa kyllä aloittaa lääkityksen, mutta eivät osaa auttaa lopettamisessa.

Itse olin maksimi annoksella pari kk ja kun lopetettiin sain nuo oireet plus sähköiskuja päähän, hikoilin kun sika jouluna, unettomuutta, huonoa oloa ja tunsin vuorotellen olevani kylmä ja kuuma. En ole ikinä ollut niin sairas kun silloin kun kyseinen lääke lopetettiin. Ja samaa on sanonut kaikki ketkä tunnen joilta tuo lopetettiin. En ymmärrä miksei siitä varoiteta kun aloittaa tuon myrkyn. Ja noita sähköiskuja jne tuli vielä pitkään lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Mä en ilmeisesti koskaan pysty lopettamaan ko. lääkettä invalidisoivien vieroitusoireiden takia :( Ja mulla siis se itse masennus olisi jo mennyttä, ja siitä syystä psykiatri suositteli lääkkeen vähitellen lopettamista.

Kävi kuitenkin niin että jo suositeltu annoksen pienentäminen neljäsosalla teki ihan kammottavat sivuoireet, niin että esim. työssäkäynti oli mahdotonta. En voi riskeerata työpaikkaani joten ajattelin että kokeilen kesälomalla uusiksi. Sama helvetti toistui, mutta ehkä 3 viikon päästä vähän helpotti joten laskin annoksen puoleen alkuperäisestä. No niin, sitten mentiin taas. Mutta loma loppui, ja pakko oli nostaa lääkeannosta että pystyisin työhön.

Valitin tätä psykiatrille, mutta hän vaan totesi, että kyllähän monet näistä syö koko ikänsä. Joten voi olla että kuulun siihen ryhmään jonka täytyy syödä. Minua harmittaa erityisesti se, että kun aloitin lääkkeen olni aika lääkekriittinen, mutta lääkäri sanoi mulle että "nämä eivät aiheuta riippuvuutta" joten voin vaan kokeilla. Lopetan sitten jos ei auta tai en enää tarvitse. No joo, olisipa kertonut senkin että "ei aiheuta riippuvuutta" tarkoittaa sitä, ettei sitä seuraavaa tablettia hingu kuin pirinisti seuraavaa piriannosta, ei ole valmis rikoksiin saadakseen ainetta tms. Mutta eipä kyllä pysty lopettamaankaan sivuoireiden takia.

Lisäksi venlaflaksiini on aiheuttanut mulle voimakasta hiustenlähtöä, mikä on sillä tunnettu sivuvaikutus. Kivaa kun naisihmisellä on sellainen keski-ikäisten miesten tyylinen kalju laikku päälaella. Hiukset on myös oudosti vaalenneet ja hentoutuneet.

No voi hemmetti... Itse haluan siis tästä eroon kun tosiaan olen alkanut hikoilemaan niih voimakkaasti että se haittaa arkea. En nyt tarkota mitään pientä kuumotusta vaan sitä että kävelen normaalisti 1km juna-asemalle ja hiki virtaa kuin olisi juossut lenkin. Lisäksi uniongelmat pahentuneet ja käytännössä koko sen ajan kun venlafaksiinia olen syönyt niin olen joutunut käyttämään toista lääkettä että saa nukuttua.

Lääkäri tietää kyllä mikä olisi oikea tapa ajaa lääke alas, mutta sillä ei ole mitään merkitystä kuulemma kun tärkeää saada nyt se uusi lääkitys tilalle! Pelkään vaan että päädyn osastolle tms. joko vieroitusoireiden tai pahentuneen masennuksen takia..

- ap

Vierailija kirjoitti:

No voi hemmetti... Itse haluan siis tästä eroon kun tosiaan olen alkanut hikoilemaan niih voimakkaasti että se haittaa arkea. En nyt tarkota mitään pientä kuumotusta vaan sitä että kävelen normaalisti 1km juna-asemalle ja hiki virtaa kuin olisi juossut lenkin. Lisäksi uniongelmat pahentuneet ja käytännössä koko sen ajan kun venlafaksiinia olen syönyt niin olen joutunut käyttämään toista lääkettä että saa nukuttua.

Lääkäri tietää kyllä mikä olisi oikea tapa ajaa lääke alas, mutta sillä ei ole mitään merkitystä kuulemma kun tärkeää saada nyt se uusi lääkitys tilalle! Pelkään vaan että päädyn osastolle tms. joko vieroitusoireiden tai pahentuneen masennuksen takia..

- ap

Mulla tossa tilanteessa otettiin toinen lääke venlaflaksiinin lisäksi. Mirtatsapiini kun jopa lievittää merkittävästi toisista lääkkeistä tulevia sivuvaikutuksia. Vähän kyllä hirvittää että lääkkeet sen kun lisääntyy, ja mirtatsapiinilla sitten taas on omat sivuvaikutuksensa kuten kammottava sudennälkä jonka seurauksena lihomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hemmetti... Itse haluan siis tästä eroon kun tosiaan olen alkanut hikoilemaan niih voimakkaasti että se haittaa arkea. En nyt tarkota mitään pientä kuumotusta vaan sitä että kävelen normaalisti 1km juna-asemalle ja hiki virtaa kuin olisi juossut lenkin. Lisäksi uniongelmat pahentuneet ja käytännössä koko sen ajan kun venlafaksiinia olen syönyt niin olen joutunut käyttämään toista lääkettä että saa nukuttua.

Lääkäri tietää kyllä mikä olisi oikea tapa ajaa lääke alas, mutta sillä ei ole mitään merkitystä kuulemma kun tärkeää saada nyt se uusi lääkitys tilalle! Pelkään vaan että päädyn osastolle tms. joko vieroitusoireiden tai pahentuneen masennuksen takia..

- ap

Mulla tossa tilanteessa otettiin toinen lääke venlaflaksiinin lisäksi. Mirtatsapiini kun jopa lievittää merkittävästi toisista lääkkeistä tulevia sivuvaikutuksia. Vähän kyllä hirvittää että lääkkeet sen kun lisääntyy, ja mirtatsapiinilla sitten taas on omat sivuvaikutuksensa kuten kammottava sudennälkä jonka seurauksena lihomista.

Minulla ja kahdella muulla jonka tunnen tuli mirtatzapiinistä sivuoireena täysi välinpitämättömyys. Mikään ei kiinnostanut. Vaikka järki sanoi että asiat pitää hoitaa, kaupassa käydä, suihkussa käydä ja tehdä ruokaa jne niin ei vain kiinnostanut. Mielummin istui sohvalla ja tuijotti seinää tuntien totaalisen hälläväliä olon. Yksi kavereista jopa laiminlöi lapsensa turvallisuuden tämän takia. Onneksi tiesin että johtuu lääkkeestä ja otin puheeksi oman lääkärini kanssa joka vaihtoi sen heti pois. Suurimman tyytyväisen määrän ihmisiä jonka tunnen itseni mukaan lukien on seronilin käyttäjät. Yleensä hyvin siedetty ja hyvä vaste. Kiitos kyseisen lääkkeen pääsin lopulta pahasta kroonisesta masennuksesta eroon terapian tukena ja nykyisin olen terve.

Ap. Kannattaa tosiaan keskustella niistä sivuoireista ja lopetuksen hankaluudesta ennen kuin aloitat uuden lääkkeen ja ehdottomasti vaihtaa jos ei sovi vaikka sitten hetkellisesti siitä kärsiikin.

Lääkärit määräävät vähän turhan innokkaasti noin vahvoja masennuslääkkeitä. Itse erehdyin terveyskeskuslääkärille sanomaan että masentaa ja sain venlafaksiinireseptin. Pari vuotta söin lääkkeitä ja totesin ettei niistä ole kuin haittaa, lopetin lääkityksen suht. kivuttomasti syömällä lopulta niitä pieniä pillereitä kapselien sisältä.

[/quote] vierailija

Mulla tossa tilanteessa otettiin toinen lääke venlaflaksiinin lisäksi. Mirtatsapiini kun jopa lievittää merkittävästi toisista lääkkeistä tulevia sivuvaikutuksia. Vähän kyllä hirvittää että lääkkeet sen kun lisääntyy, ja mirtatsapiinilla sitten taas on omat sivuvaikutuksensa kuten kammottava sudennälkä jonka seurauksena lihomista.[/quote]

Heh, no kun mulla tota mirtazapiinia aluksi käytettiin unettomuuteen mutta se väsytti pienenä muruna niin paljon että olin koko päivän tokkurassa. Mulla tuli venlafaksiinin alotuksen jälkeen 2,5kk sisällä painoa lisää 12kg! Toivon todella että se lähtee lääkkeen vaihdoksen myötä, niin tiukasti on pysyny vaikka liikun säännöllisesti ja pyrin syömään hyvin.

- ap

Mulla oli tuo sama annos ja sen lopettaminen oli kyllä aivan hirveää, mutta mulla ei enää ollut masennusoireita joten purin hammasta ja selvisin lopetuksesta ehjin nahoin ilman sairaslomaa. Kannattaa varautua henkisesti siihen, että vieroitusoireita tulee, mutta kannattaa myös pahimpien viekkareiden kourissa yrittää kaikin voimin pitää kiinni siitä toivosta, että ne myös loppuvat joskus. En olisi tehnyt toisaalta mitään toisin, sillä lääke auttoi minut pois masennuksen kurimuksesta ja se on kaikkien oireiden arvoista. Tsemppiä kaikille tätä lääkettä lopetteleville!

Vierailija kirjoitti:

Onko koskaan tullut mieleen minkälaista myrkkyä syötte kun vieroitusoireet ovat tuollaiset??

Valitettavasti olen. Olen myös lukenut julkisista tietokannoista näihin lääkkeisiin liittyvää tutkimusta. Valitettavasti aloin tutustua asiaan vasta sen jälkeen, kun en päässytkään lääkkeestä niin vain eroon, kun siltä tuntui ja lääkäri antoi luvan lopettaa.

Silloin kun lääkkeeni sain, olin aika sinisilmäinen. Jonkinlainen vaistomainen epäluulo oli lääkkeitä kohtaan, mutta kun koulutettu asiatuntija sanoi että aine on harmiton ja sen vaikutus tilapäinen, ja että näitähän syö nykyään merkittävä prosentti väestöstä. niin ajattelin että kai sitä kokeilla voi. SIttemmin olen lukenut että tämäntyyppisten lääkkeiden teho masennukseen ei ole ollenkaan niin hyvä kuin mitä potilaiden annetaan uskoa, että ne aiheuttavat pysyviä rakennetason muutoksia aivoihin, ja lisäksi vaikutusmekanismeja ei tunneta samoin kuin ei sitäkään mistä kenenkin masennus johtuu aivokemiatasolla (esim. serotoniinitasot ei liity johdonmukaisesti ihmisen kokemaan masennukseen).

Vierailija kirjoitti:

Onko koskaan tullut mieleen minkälaista myrkkyä syötte kun vieroitusoireet ovat tuollaiset??

Onko sulla koskaan tullu mieleen että joskus on parempi syödä niitä lääkkeitä tai toinen vaihtoehto on koko elämä pilalla kun ei vain jaksa tai itsemurha?

Söin venlafaksiinia lähes kymmenen vuotta, välillä jopa 350 mg:n annoksella. Jos unohdin ottaa lääkkeen, minulle tuli ihan samanlaisia vieroitusoireita kuin ap:llä, ja jossain vaiheessa jopa pahoinvointia ja oksentelua. Ihan kamalaa. 

Tänä syksynä sanoin psykiatrille, että lääkkeen unohtaminen aiheuttaa kamalia oireita enkä ole edes varma, onko lääkkeestä minulle mitään hyötyä. Lääkäri ehdotti, että vaihtaisimme venlafaksiinin kerralla fluoksetiiniin. Olin aina kuvitellut, että venlafaksiini pitää lopettaa hitaasti, joten yllätyin tällaisesta mahdollisuudesta. 

Fluoksetiini ilmeisesti lievitti venlafaksiinin lopetusoireita sen verran, että mitään pahoja oireita ei tullut. Muistan poteneeni muutaman päivän ajan pientä päänsärkyä. Sen sijaan en muista kokeneeni huimausta tai näköhäiriöitä, myöskään pahoinvointia ei ollut. 

Olen tosi iloinen, että pääsin venlafaksiinista eroon. En suosittele sitä kenellekään. Jos haluan lopettaa fluoksetiinin joskus, sen lopettaminen on kuulemma huomattavasti helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko koskaan tullut mieleen minkälaista myrkkyä syötte kun vieroitusoireet ovat tuollaiset??

Onko sulla koskaan tullu mieleen että joskus on parempi syödä niitä lääkkeitä tai toinen vaihtoehto on koko elämä pilalla kun ei vain jaksa tai itsemurha?

Noin on ihan varmasti, että tuossa tilanteessa lääke on pienempi paha eikä silloin kannata tuommoisia myrkkyjuttuja miettiä.

Moni kuitenkin nykyään syö masennuslääkkeitä pienempiin masennuksiin. Itse olisin esimerkiksi pärjännyt myös ilman lääkkeitä ja terapia olikin se mitä ensisjaisesti ajattelin että tarvitsisin. Mutta kun nyt oikein kovin vakuutettiin että se terapiakin onnistuu paremmin kun on lääkkeet, ja "miksi kärsiä kipua jos sen saa lääkkeellä pois, kärsimys ei jalosta" niin otin lääkereseptin. Minun kaltaisteni tapausten joille lääke ei ole välttämätön ehkä kannattaisi miettiä kahdesti ottaako sitä lääkettä.

Vuoden verran söin 150 mg annostuksella. Maaniseen oloon jarruksi neuroleptejä ja hulluun oloon beetasalpaajia. Nukkumiseen Mirtazapiiniä "riittävästi" muutaman tunnin välein, kun ei pysy unessa. Vuodessa turposin liki 50 kiloa. Lopetin Venlat kertarytinällä (viikon krapula vapinoineen) ja samoin muut lääkkeet. Samalla meni mieskunto kokonaan. Nyt puolitoista vuotta lopettamisesta ja liki 30 kiloa keventyneenä alkaa alakerrassakin olla "eloa"...

M 38

Oivoi, alan uskoa että helppoa lopettamisesta ei tuu... Toivon vaan että mahdollisimman nopeesti pääsisin eroon. Pahinta on tosissaan se huimaus mikä tullu lääkkeidenoton unohduksesta, välillä toivoo et lähtispä taju niin helpottaisi edes hetkeksi.

Ensi vuoden alussa oon ajatellu terapian alottamista niin ehkä ei tarvi ihan niin paljon lääkkeitä syödä.

- ap

Pakko kommentoida tähän, että Venlafaxin on ainoa lääke, joka poistaa ahdistusta niin paljon että voin olla ja elää suht normaalisti. Lopettamisen oireet ovat kyllä ikävät (olen kerran lopettanut), mutta en miettisi minkään lääkityksen aloittamista tai jatkamista sen perusteella, että onko lopettaminen sitten vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kommentoida tähän, että Venlafaxin on ainoa lääke, joka poistaa ahdistusta niin paljon että voin olla ja elää suht normaalisti. Lopettamisen oireet ovat kyllä ikävät (olen kerran lopettanut), mutta en miettisi minkään lääkityksen aloittamista tai jatkamista sen perusteella, että onko lopettaminen sitten vaikeaa.

Niinku aloitusviestissä sanoin niin mulla sivuvaikutukset on niin pahat etten voi enää jatkaa venlafaksiinilla.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Oivoi, alan uskoa että helppoa lopettamisesta ei tuu... Toivon vaan että mahdollisimman nopeesti pääsisin eroon. Pahinta on tosissaan se huimaus mikä tullu lääkkeidenoton unohduksesta, välillä toivoo et lähtispä taju niin helpottaisi edes hetkeksi.

Ensi vuoden alussa oon ajatellu terapian alottamista niin ehkä ei tarvi ihan niin paljon lääkkeitä syödä.

- ap

Ap, minulla vieroitusoireet olivat lääkärinkin mielestä harvinaisen pahat. Silti venlafaksiinin lopetus sujui yllättävän helposti, kun se vaihdettiin fluoksetiiniin. Jotain epämääräisiä oireita minulla oli kyllä, mm. päänsärkyä, mutta niitä pahimpia vieroitusoireita ei juurikaan ollut. Pelkäsin saavani huimausta ja pahoinvointia, mutta en muista kokeneeni niitä. 

En väitä, että lääkevaihto olisi sopiva ratkaisu kaikille. Fluoksetiinissakin on omat mahdolliset sivuvaikutuksensa, jotka ovat myös yksilöllisiä. Mutta tämä on yksi mahdollisuus! Kysy lääkäriltä. 

Tuolle myrkyistä kyselijälle (jonka viesti ilmeisesti poistettiin): kyllä, syödessäni venlafaksiinia ja potiessani lääkkeen unohtamisesta johtuvia oireita tuli useinkin mieleen, että melkoinen myrkky on kyseessä. Toivon, että en olisi kyseistä lääkettä ikinä aloittanutkaan. 

- 16

Söin isolla annoksella vuosia. Toki toi mieleen sellaista tasaisuutta mutta mulla oli valtavasti erilaisia haittavaikutuksia joista syytin toista lääkettä ihan toiseen vaivaan. Eräs tuttu luki haittavaikutuslistaa ja mulla oli ne lähes kaikki. Päätin itse vähitellen lopettaa ja se oli helvettiä lopetusoireineen. Sitä kesti noin 3 kk mutta ne loppui aikanaan ja nyt vaikka välillä masentaa niin kaikki haittavaikutusoireet on poissa. Eli auttoi kyllä siihen mielialaan jollain tapaa mutta ne fyysisetkin oireet oli kauheita. Joten parempi näin ainakin itsellä ilman lääkkeitä. Mutta mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Enkä kiistä etteikö niistä apuakin ole mielialaan.