Lue keskustelun säännöt.
Toivon kohtukuolemaa
Sikiävä
26.10.2017 |
Ensin toivoin keskenmenoa, sitten poikkeamaa joka olisi syy abortille, nyt viimeinen toivo on kohtukuolema. Viimeisellä raskauskolmanneksella tämä lapsi on edelleen niin epätoivottu. En halunnut yhtään enempää lapsia, mutta vahinko ei tule kello kaulassa. Tuntuu että jo olemassa olevien rakkaiden lasteni elämä menee pilalle, ei riitä aikaa, voimia ja rakkautta.
Kommentit (9)
Et ole terve ihminen. Toivottavasti annat vauvan adoptioon kunhan se synty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hartaasti kun toivot niin saat vammaisen lapsen.
Harkitsin aborttia, mutta vain hetken, en olisi pystynyt abortoimaan tervettä lapsenalkua. Tiedän että tunnollisena kyllä tulen huolehtimaan tästäkin lapsesta ja antamaan kaikkeni, mutta silti lapsi ei ole toivottu eikä tunne ole muuttunut raskauden edetessä. Olen tuntenut ahdistusta, epätoivoa, surua, pettymystä, kiukkua, riittämättömyyttä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harkitsin aborttia, mutta vain hetken, en olisi pystynyt abortoimaan tervettä lapsenalkua. Tiedän että tunnollisena kyllä tulen huolehtimaan tästäkin lapsesta ja antamaan kaikkeni, mutta silti lapsi ei ole toivottu eikä tunne ole muuttunut raskauden edetessä. Olen tuntenut ahdistusta, epätoivoa, surua, pettymystä, kiukkua, riittämättömyyttä.
Ap
Vaikea tilanne. T.mies 45
Entä miehesi fiilikset? Oletko lestadiolainen vai miksi niitä muksuja vain tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy nyt puhumassa jossain oloistasi, sulla on iso riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen noilla fiiliksillä. Entä se adoptio?
Hei, mustakin tuntui tuolta neljännen ja viidennen lapsen kohdalla (joo, en oppinut ehkäisemään vielä neljännenkään jälkeen). Pitkään olin ihan masentunut ja uupunut koko elämään. Parisuhdekin meni ihan romuksi. Mutta loppujen lopuksi mikään ei olekaan pilalla. Opin vaan pitämään huolta omasta hyvinvoinnistani ja olemaan sressaamatta "äitiysvelvollisuuksilla". Tuloksena tästä mulla on paskanen koti ja lapset jotka saa selvitä pitkälti omillaan. Mutta koska mulla riittää heille kuitenkin rakkautta ja huomiota, niin heillä kaikilla menee hyvin. MEILLÄ kaikilla menee hyvin.
Älä siis huoli. Elämä kantaa. Kaikkia tarvitaan, mutta ei ketään kovin paljon. Ei edes äitiä.