Onko paniikkihäiriö vain häpeää omasta itsestä?

Mieleniiintoinen teoria. Uskon että häpeän kulttuuri perheessä on periytyvää. Etkö sinä?

Toisaalta paniikkihäiriön taustalla voi olla yliaktiivinen sympaattinen hermosto joka tietenkin määräytyy geenien myötä.

Ihanaa väheksyntää ihmiseltä jolla ei itsellään ole kyseistä sairautta. Paniikkihäiriö on pahimmillaan yhtä helvettiä. Se on äärimmäistä ahdistuneisuutta joka pahimmillaan eristää ihmisen kotiin vuosikausiksi. Se on henkistä kärsimystä potenssiin tuhat, se tunne kun pelkäät tulevasi hulluksi, menettäväsi kontrollin...täysin irrationaalista. 

Ei se ole pelkästään sitä mutta voi olla jollakin henkilöllä sitä. Omaa työtä ei tarvitse hävetä eikä itseään, sekä työ että itse voi olla opettajien ja poikaystävän kehuma mutta esimerkiksi koulukiusaaminen tms. saa muiden oppilaiden/työkavereiden/muiden ihmisten edessä niin lukkoon, ettei muista edes tehneensä tehtävää/asiaa mitä piti sanoa jne.

Vierailija kirjoitti:

Mieleniiintoinen teoria. Uskon että häpeän kulttuuri perheessä on periytyvää. Etkö sinä?

Toisaalta paniikkihäiriön taustalla voi olla yliaktiivinen sympaattinen hermosto joka tietenkin määräytyy geenien myötä.

Ei niinkään geenien kuin kasvuympäristön myötä. Ongelmaperheestä tuleva lapsi joka joutuu kokemaan voimakkaita tunteita, ahdistuneisuutta ja stressiä voi jo varhain sairastua paniikkihäiriöön. Häneltä puuttuu turvallinen, rauhoittava vanhemmuus joka auttaisi häntä käsittelemään vaikeita tunteita. 

Taipumus ahdistua voimakkaasti voi reagointitapana säilyä aikuisuuteen asti. Tunnesäätelyä voi onneksi oppia esim. terapian ja meditaation avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Mieleniiintoinen teoria. Uskon että häpeän kulttuuri perheessä on periytyvää. Etkö sinä?

Toisaalta paniikkihäiriön taustalla voi olla yliaktiivinen sympaattinen hermosto joka tietenkin määräytyy geenien myötä.

Mä oon ainakin järkeillyt mun lievää paniikkihäiriötä noin, mun kroppa reagoi herkästi paniikilla pieniinkin outoihin tuntemuksiin. Onneksi tuon tiedostaminen ja tunnistaminen on auttanut.

Johtuu lapsuuden kodista missä häpäistiin sekä käytettiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Paniikkihäiriö on vahvasti periytyvä ahdistuneisuushäiriö. Todella ärsyttävä aloitus ...Yleensä yhdellä tai useammalla lähisukulaisella on se ja/tai muita ahdistushäiriöitä kuten ns. kahvikuppineuroosi.

Ei se ainakaan aina ole häpeää. Yhtä usein sen on myös oikeasti ympäristön kaoottisuutta ja pelkoa kontrollin menetyksestä.

Niin mutta mitkä on ne tunteet siellä takana? Onko se huomionhakemista vanhemmilta kun 'tässä nyt muka kuolen, niin vanhemmat huomaa mut'? Eli äärikeino hakea huomiota. Ja miten muut ihmiset siihen liittyy, eli joku menee vaikka kaupungille ja saa paniikkikohtauksen. Miksi? Eikö kyse ole jostain häpeästä olla siellä ihmisten keskellä.

Niin ja mulla itselläni on äärimmäisen väkivaltainen koti, on kiusattu pahasti mutten koskaan ole saanut paniikkikohtausta.

Siis lapsuudenkoti oli väkivaltainen.

Ei

Paniikkikohtauksessa kuulemma limbinen järjestelmä ottaa kaiken haltuunsa. Aivokuori jossa korkeampi ajattelu tapahtuu, sivuutetaan. Aivot jollain tapaa tulkitsevat että kyseessä on tappele tai pakene- tilanne ja tälläisessä tapauksessa järkeily ohitetaan ja ns. liskon aivot jotka ovat aivojen kaikkein varhaisimmin kehittyneintä osaa säätelevät toimintaa. Järkeily ei tuossa tilassa auta eikä toimi, eikä henkilö kykene edes järkeilyä ottamaan vastaan.

Ympäristössämme on kaiken aikaa ärsykkeitä joihin tämä ns. liskon aivo-osa ei ole kehittynyt, joten se saattaa tiedostamattomasti tulkita erilaisia modernin elämän tilanteita uhkaaviksi.

Tälläisen teorian olen kuullut.

mietinvainjatkaa kirjoitti:

Niin mutta mitkä on ne tunteet siellä takana? Onko se huomionhakemista vanhemmilta kun 'tässä nyt muka kuolen, niin vanhemmat huomaa mut'? Eli äärikeino hakea huomiota. Ja miten muut ihmiset siihen liittyy, eli joku menee vaikka kaupungille ja saa paniikkikohtauksen. Miksi? Eikö kyse ole jostain häpeästä olla siellä ihmisten keskellä.

Kyse on siitä, että muut ihmiset aiheuttaa paskaa oloa. Kotona on hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa väheksyntää ihmiseltä jolla ei itsellään ole kyseistä sairautta. Paniikkihäiriö on pahimmillaan yhtä helvettiä. Se on äärimmäistä ahdistuneisuutta joka pahimmillaan eristää ihmisen kotiin vuosikausiksi. Se on henkistä kärsimystä potenssiin tuhat, se tunne kun pelkäät tulevasi hulluksi, menettäväsi kontrollin...täysin irrationaalista. 

Puhumattakaan fyysisistä oireista, jotka ovat niin voimakkaita, että aiheuttavat kuolemanpelon.  Pulssi on äärimmäisen nopea, tuntuu että ei saa henkeä jne.

Olkaaa onnelliset te, kenellä tätä sairautta ei ole. mutta älkää vähätelkö tai kyseenalaistako, se on pahintä, mitä voitte tehdä.

Ehkä olin kärkevä, mutta ei sinäänsä ollut tarkoitus, pahoittelut. Olen vaan pohtinut tätä kun tiedän paljon ihmisiä joilla on paniikkihäiriö ja aika hurjat bentsolääkitykset. jne. Että mitkä on ne syyt häiriön takana ja miten koko perhe voi olla paniikkihäiriöinen. Kun harvemmin koko perhe on 'skitsofreeninen' vaikka joku sitä perheessä sairastaa. Kuten sanoin, ymmärrän että kuolematunne voi varmasti olla kamala.

mietinvainjatkaa kirjoitti:

Niin mutta mitkä on ne tunteet siellä takana? Onko se huomionhakemista vanhemmilta kun 'tässä nyt muka kuolen, niin vanhemmat huomaa mut'? Eli äärikeino hakea huomiota. Ja miten muut ihmiset siihen liittyy, eli joku menee vaikka kaupungille ja saa paniikkikohtauksen. Miksi? Eikö kyse ole jostain häpeästä olla siellä ihmisten keskellä.

Ei. Huomiohakuisuus ei liity tähän häiriöön.

Sosiaalisten tilanteiden pelko voi laukaista kohtauksen. Omalla kohdallani saan kohtauksia pankeissa ja kauppajonoissa. En tiedä miksi. Voin käydä aivan mainiosti vaikka kultasepänliikkeessä tai kukkakaupassa, mutta ruoka/vaatekauppojen jonot ja pankit ovat paikkoina jotenkin niin... staattisia?

Ei paniikkihäiriön taustalla ole sellaista yksittäistä kaikenkattavaa selitystä kuin näytät toivovan. Suosittelen kyllä lukemaan aiheesta lisää, siitä on kirjoitettu paljon. Lähikirjastosi työntekijä varmaan pystyy antamaan heti jotain mukaan jos uskaltaudut kysymään!

mietinvainjatkaa kirjoitti:

Niin mutta mitkä on ne tunteet siellä takana? Onko se huomionhakemista vanhemmilta kun 'tässä nyt muka kuolen, niin vanhemmat huomaa mut'? Eli äärikeino hakea huomiota. Ja miten muut ihmiset siihen liittyy, eli joku menee vaikka kaupungille ja saa paniikkikohtauksen. Miksi? Eikö kyse ole jostain häpeästä olla siellä ihmisten keskellä.

Ei ole. Joillain ihmisillä paniikkihäiriöön liittyy julkisten tilojen pelko, agorafobia, mutta se ei ole mitenkään  säännönmukaista. Minun tutnemillani paniikkihäiriöisillä ei ole agorafobiaa, he ovat sosiaalisia ihmisiä.

En ymmärrä, mistä olet saanut äähäsi tuon häpeäntunteen. Toki kohtauksen saaminen julkisella paikalla voi jollekule aiheuttaa häpeän tunteen, se häpeä on verrattavissa vaikka siihen, että olet unohtanut pukea aamulla hameen päällesi. Ts, häpeäntunteen aiheuttaa ihmisellä ajatus siitä, että on erilainen kuin muut ympärillä olevat, että on mokannut jollain lailla, mutta itse paniikkiin häpeä ei liity mitenkään.

Uskon sinunkin kokevan häpeäntunnetta, kun mokaat jotain, eikä vain? Täysin normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleniiintoinen teoria. Uskon että häpeän kulttuuri perheessä on periytyvää. Etkö sinä?

Toisaalta paniikkihäiriön taustalla voi olla yliaktiivinen sympaattinen hermosto joka tietenkin määräytyy geenien myötä.

Ei niinkään geenien kuin kasvuympäristön myötä. Ongelmaperheestä tuleva lapsi joka joutuu kokemaan voimakkaita tunteita, ahdistuneisuutta ja stressiä voi jo varhain sairastua paniikkihäiriöön. Häneltä puuttuu turvallinen, rauhoittava vanhemmuus joka auttaisi häntä käsittelemään vaikeita tunteita. 

Taipumus ahdistua voimakkaasti voi reagointitapana säilyä aikuisuuteen asti. Tunnesäätelyä voi onneksi oppia esim. terapian ja meditaation avulla. 

En tarkoittanut vähätellä kasvuympäristön vaikutusta, toit sen esiin ja kuvailit sitä hyvin.

Itse uskon kuitenkin myös siihen että geneettinen, rakenteellinen hermoston alttius häiriössä voi olla taustalla. Mitään tutkimusta en tiedä onko asiasta tehty, mutta melkein kaikkien sairauksien pohjalla on laukaiseva tekijä ja geneettinen alttius.

Ei todellakaan. Paniikkihäiriö voi tulla ihan tyhjästä niin että siihen herää keskellä yötä. Se on enemmänkin fyysinen sairaus.