Olen kipulääkeriippuvainen
Vuodesta toiseen tätä samaa. Kyllästyttää. Epäilen kuitenkin, että tällä "ylläpitomäärällä" olen elämäni loppuun asti.
Kommentit (16)
Pääsette kun vaan haluatte lopettaa. t: ex-päihdeongelmainen
Vierailija kirjoitti:
Pääsette kun vaan haluatte lopettaa. t: ex-päihdeongelmainen
Ap tässä. Mulla ongelma on siinä, että se kipu ei poistu mihinkään. Mutta lääkkeet koukuttavat sen verran, että ihan turha yrittää olla ilman niinä päivinä, kun muuten pystyisi.
Aivokemia on muuttunut varsin pysyvästi. Eli sivuvaikutuksena mun käyttämä lääkitys toimii kuten masennuslääke (vaikuttaa muistaakseni noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoon).
Pahemmin sairaana ja silloin kovemmilla lääkkeillä pöllyä ja euforiaa on ollut. Mutta ei niitäkään sen takia vedetty.
Kipulääkitystä takana nyt 20 vuotta. Oon nelikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsette kun vaan haluatte lopettaa. t: ex-päihdeongelmainen
Ei ole ihan noin yksinkertaista. Esim. bentsojen vieroitusoireet voi kestää vuoden. Koita siinä sitten kärvistellä unettomana ja ahdistuneena. Kyllä siinä vuodessa vahvatahtoisinkin hakee tilapäisen helpotuksen napeista. Ja opiaatit on sitten toinen ongelma. Ei ole helppoa noista päästä irti. On tullut omassa työssä nähtyä lääkeriippuvaisia laidasta laitaan ja voin todeta, että 90% niistä ihmisistä EI ole narkkareita, vaan ihan tavallisia ihmisiä, joilla on aloitettu napit liian helposti ja sellaisessa elämäntilanteessa, että se käyttö on vaan jäänyt jokapäiväiseksi. Riippuvuudesta ei ole edes varoitettu, vaan potilas saattaa olla ollut vuosia lääkeriippuvainen, ennen kuin itse tajuaa sen. Ansaan on astuttu jo ajat sitten. Siitä kuopasta on vaikea päästä ylös. Toivoisin yhteiskunnalta enemmän tukea ihmisten päihdevieroitukseen ja päihdeongelmien hoitoon. Onnistuessaan iso osa kuntoutuu takaisin työelämään. Jotkut tietenkään ei ikinä.
Voimia! Muistakaa, että retkahdus ei ole maailmanloppu. Muistakaa myös se, että ei niitä seinään kannata lopettaa. Ette te ole huonoja ihmisiä lääkeongelmanne vuoksi, olette huonossa tilanteessa. Olkaa itsellenne armollisia. Koittakaa vieroittaa itsenne, hakekaa tukea. Ottakaa sairaslomaa. Jos epäonnistutte, yrittäkää uudelleen. Ja jos epäonnistutte, yritätte taas uudelleen. Muistakaa, että epäonnistumiseenkin sisältyy usein edes se puolikas päivä ilman lääkkeitä. Se on jo yksi pieni voitto . Ensi kerralla ehkä pystyt olemaan ilman koko päivä. Ja sitten siitä seuraavalla saatat pärjätäkin jo viikonlopun yli. Jatkakaa yrittämistä. Tällainen asia ei muutu hetkessä. Mutta tärkeintä on se, että pystyy tunnustamaan sen riippuvuuden, sitten ollaankin jo otettu iso harppaus kohti terveellisempää elämää. Ja tunnustakaa se, miten vaikeaa se on. Petytte kovasti, jos luulette olevanne superihmisiä. Ottakaa niitä pieniä askelia, älkääkä yrittäkö lentää. Niillä pääsette pikkuhiljaa maaliin.
Vierailija kirjoitti:
Lyrica?
Ei ole serotoniini-noradrenaliinilääke josta AP puhui. Venlafaxin?
Vierailija kirjoitti:
Tramalia?
Jep. Joskus laskin, että on tullut syötyä yli kymmenentuhatta nappia tätä elämäni aikana.
Vahvempiakin meni silloin, kun sairaus oireili pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyrica?
Ei ole serotoniini-noradrenaliinilääke josta AP puhui. Venlafaxin?
Koska olet kuullut venlaflaksiinilla hoidettavan kipua? Mä en ainakaan ole.
Triptyliä joskus käytetään hermosärkyihin.
Vielä sen sanon, ettei vierottautumisessa tosiaan tunnu olevan järkeä, kun lääkitykselle pitää sitten kuitenkin kipujen iskiessä palata.
Jos vierottautuminen olisi kertaluonteista niin ok, mut kymmenen kertaavuodessa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyrica?
Ei ole serotoniini-noradrenaliinilääke josta AP puhui. Venlafaxin?
Koska olet kuullut venlaflaksiinilla hoidettavan kipua? Mä en ainakaan ole.
Triptyliä joskus käytetään hermosärkyihin.
Itse asiassa Venlafaxinia voidaan käyttää myös kipulääkkeenä, kuten muitakin masennuslääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsette kun vaan haluatte lopettaa. t: ex-päihdeongelmainen
Ei ole ihan noin yksinkertaista. Esim. bentsojen vieroitusoireet voi kestää vuoden. Koita siinä sitten kärvistellä unettomana ja ahdistuneena. Kyllä siinä vuodessa vahvatahtoisinkin hakee tilapäisen helpotuksen napeista. Ja opiaatit on sitten toinen ongelma. Ei ole helppoa noista päästä irti. On tullut omassa työssä nähtyä lääkeriippuvaisia laidasta laitaan ja voin todeta, että 90% niistä ihmisistä EI ole narkkareita, vaan ihan tavallisia ihmisiä, joilla on aloitettu napit liian helposti ja sellaisessa elämäntilanteessa, että se käyttö on vaan jäänyt jokapäiväiseksi. Riippuvuudesta ei ole edes varoitettu, vaan potilas saattaa olla ollut vuosia lääkeriippuvainen, ennen kuin itse tajuaa sen. Ansaan on astuttu jo ajat sitten. Siitä kuopasta on vaikea päästä ylös. Toivoisin yhteiskunnalta enemmän tukea ihmisten päihdevieroitukseen ja päihdeongelmien hoitoon. Onnistuessaan iso osa kuntoutuu takaisin työelämään. Jotkut tietenkään ei ikinä.
Voimia! Muistakaa, että retkahdus ei ole maailmanloppu. Muistakaa myös se, että ei niitä seinään kannata lopettaa. Ette te ole huonoja ihmisiä lääkeongelmanne vuoksi, olette huonossa tilanteessa. Olkaa itsellenne armollisia. Koittakaa vieroittaa itsenne, hakekaa tukea. Ottakaa sairaslomaa. Jos epäonnistutte, yrittäkää uudelleen. Ja jos epäonnistutte, yritätte taas uudelleen. Muistakaa, että epäonnistumiseenkin sisältyy usein edes se puolikas päivä ilman lääkkeitä. Se on jo yksi pieni voitto . Ensi kerralla ehkä pystyt olemaan ilman koko päivä. Ja sitten siitä seuraavalla saatat pärjätäkin jo viikonlopun yli. Jatkakaa yrittämistä. Tällainen asia ei muutu hetkessä. Mutta tärkeintä on se, että pystyy tunnustamaan sen riippuvuuden, sitten ollaankin jo otettu iso harppaus kohti terveellisempää elämää. Ja tunnustakaa se, miten vaikeaa se on. Petytte kovasti, jos luulette olevanne superihmisiä. Ottakaa niitä pieniä askelia, älkääkä yrittäkö lentää. Niillä pääsette pikkuhiljaa maaliin.
Miksi bentsojen käyttö pitäisi lopettaa ja sitten kärvistellä? Käytän lääkkeenä, en viihteenä.
Mulla loppui luontevasti bentsojen käyttö, kun sain Ketipinorin. Parempi, eikä nukuta päivällä. Ihme, ettei siinä lääkkeessä ole punaista kolmiota. Olen myös absolutisti, varmaan alkoholin mukana ollessa voi tulla kaikenmaailman riippuvuuksia.
Kaikki masennuslääkkeet nostavat kipukynnystä. Vähän OT
Minäkään en saa Tramalin käyttöä loppumaan.
Kipuvuotena sitä meni 200 - 400 mg vuorokaudessa muiden lääkkeiden mm. kuuden antibiootin seurana.
Nyt olen ottanut n. puolitoista vuotta 100mg illalla ja sen lopetus ei onnistu, kun en saa nukuttua sitäkään vähää kuin tuon Tramalin kanssa. Nukun öisin parin-kolmen tunnin pätkissä, välissä oltava ylhäällä 1-2 tuntia, yhteensä unta tulee öisin yhteensä 5-6 tuntia.
Minä olen unilääkeriippuvainen joten tunnen tuskasi. Olen vasta 28-vuotias mutten usko että tulen koskaan pääsemään noista pillereistä irti.