Voiko puoliso olla myös paras ystävä?

Tämä on tietysti vähän saivartelua ja termeillä leikkimistä koko kysymys.

Miten kukakin ystävyyden sitten kokee.

Miehenä sanoisin, että ystävä ja puoliso ovat vaan ihan eri asioita.

Ystävän keskeisimpänä tunnusmerkkinä on mielestäni se, että hänen kanssaan voidaan olla vuosi täysin erossa ja kuulematta pihahdustakaan toisistamme, mutta siitä huolimatta tavattaessa olo on ihan luonteva, eikä tarvitse miettiä tai ihmetellä mitään, vaan jutut jatkuvat "siitä mihin viimeksi jäätiin".

Yritäpä miettiä sama tilanne puolison kanssa. Vuosi erossa ja mitä tapahtuu?

Itse koen ystäväni kuitenkin aika pyyteettöminä (mitä he tietenkään eivät ole), mutta ystävyys kestää mielestäni paljon enemmän eikä vaadi (ainakaan samoja asioita) niin paljoa, kuin parisuhde.

Puolisoni kanssa voin olla enemmän auki ja kertoa erilaisia asioita, kuin ystäville.

Heidänkin kanssaan voidaan toki puhua taas parisuhteiden kipupisteistä, eri tavalla kuin puolison kanssa.

Ystävieni kanssa ei tulisi mieleenikään harrastaa seksiä, hyi.

Vaimoani rakastan ja himoitsen, en ystäviäni.

Ja koska näen ystävyyden ja parisuhteen niin eri asioina, en pysty vastaamaan muuta kuin että puolisoni ei ole paras ystäväni.

Oli siihen asti kunnes petti minua Ruma-Tiinan kanssa. Nyt lähinnä odottelen, että lähtee reissuille ja olisi mahd. paljon poissa kotoa. Itsekin olen.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä "kumppanini on myös ystäväni" -erottelua. Mitä sellaista on ystävyydessä, joka ei sisälly parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tietysti vähän saivartelua ja termeillä leikkimistä koko kysymys.

Miten kukakin ystävyyden sitten kokee.

Miehenä sanoisin, että ystävä ja puoliso ovat vaan ihan eri asioita.

Ystävän keskeisimpänä tunnusmerkkinä on mielestäni se, että hänen kanssaan voidaan olla vuosi täysin erossa ja kuulematta pihahdustakaan toisistamme, mutta siitä huolimatta tavattaessa olo on ihan luonteva, eikä tarvitse miettiä tai ihmetellä mitään, vaan jutut jatkuvat "siitä mihin viimeksi jäätiin".

Yritäpä miettiä sama tilanne puolison kanssa. Vuosi erossa ja mitä tapahtuu?

Itse koen ystäväni kuitenkin aika pyyteettöminä (mitä he tietenkään eivät ole), mutta ystävyys kestää mielestäni paljon enemmän eikä vaadi (ainakaan samoja asioita) niin paljoa, kuin parisuhde.

Puolisoni kanssa voin olla enemmän auki ja kertoa erilaisia asioita, kuin ystäville.

Heidänkin kanssaan voidaan toki puhua taas parisuhteiden kipupisteistä, eri tavalla kuin puolison kanssa.

Ystävieni kanssa ei tulisi mieleenikään harrastaa seksiä, hyi.

Vaimoani rakastan ja himoitsen, en ystäviäni.

Ja koska näen ystävyyden ja parisuhteen niin eri asioina, en pysty vastaamaan muuta kuin että puolisoni ei ole paras ystäväni.

Puolisosta ei yleensä olla vuotta erossa, joten todella teoreettinen on tämä analyysisi nyt. Ja vaikka oltaisiinkin, kyllä minä ihmettelisin jos puolisonkin kanssa ei voisi jatkaa siitä mihin jäätiin. Hänen kanssaan kun on koko ajan kuitenkin pidetty yhteyttä, tai jos ei ole niin sitten ei ole parisuhdekaan kyllä kunnossa.

Puolison kanssa toivottavasti voi olla enemmän auki, mutta se pätee keneen tahansa kenet tuntee tarpeeksi syvällisesti. Parhaassa tapauksessa se tietysti on kumppani.

Minusta parisuhde on vain ystävyys plus, en näe näitä jotenkin eri kaistoilla tai ystävyyttä jonain aivan erillisenä toimintona jota parisuhteesta ei voisi saada. Tietysti monesti voi olla, että parisuhteet jäävät suhteellisen lyhyiksi kun taas ystävyyssuhteet voivat olla vuosikymmeniä pitkiä. Mutta yhtä hyvin voi olla toisinkin päin.

Se ero näissä kieltämättä on, että ystävistä ei yleensä erota, vaan jatketaan eteenpäin vaikka kaikenlaista tulee. Romanttinen suhde vaatii että se jokin mystinen taso on kunnossa, muuten sen toisen kanssa ei halua jatkaa.

Moni puolison ystävyysroolia väheksyvä mainostaa, että heillä mies on mies ja vaimo on vaimo. Ymmärränkö oikein, että näiden ihmisten mielestä syvä yhteys elämänkumppaniin olisi jotenkin uhka sille omalle mieheydelle/naiseudelle? Kuulostaa hirveän ahtaalta ja ennen kaikkea surulliselta ajatusmaailmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun paras ystävä on tuntenut minut 40 vuotta, hän on kuin sisko.

Joku ukkoko sitten sivuuttaisi sen jonkun muutaman vuoden tuntemisella? OIKEESTI!?

Tällaisen kirjoittaja ei ole koskaan edes haaveillut syvästä rakkaudesta ja kumppanuudesta. Mikään ei tule särkemään sinun itsenäisyyttäsi, sä oot vahva NAINEN! Sua ei ukot määräile!

Niin, en vaan tajua, kuinka aina se puoliso pitää nostaa vuosikymmentenkin mittaisten ystävien edelle kaikessa. Tapaat jonkun uuden, rakastut, heps, hetken hän on paras ystäväsi joten et tarvitse muita ystäviä, hups, rakkaus alkaa laantua, eipä se ystävyys välttämättä kestäkään, muut ystävät on kadonneet kun he ei olleet mitään kun löytyi uusi ja parempi. Sitten itketään yksinäisyyttä ja etsitään uutta parasta ystävää.

Otsikossa puhutaan puolisosta, minusta sinä puhut kertakäyttöparisuhteista. Vähän eri asia. Kyllä se elämänkumppani ja lapsen vanhempi on monella paras ystävä, ja ei, niitä ei normaaleissa piireissä vaihdella vuoden parin välein. Hyvällä tuurilla ei vaihdeta koskaan, huonolla mäihällä ehkä kerran elämässä, mutta sitä tiheämpi vaihtuvuus alkaa jo olla erikoisihmisten puuhia.

Puolisoni on ehdottomasti paras ystäväni. Olen onnellinen siitä, että olen saanut tutustua puolisooni. Toista ihmistä ei voi omistaa, ja tästä syystä on upeeta että joku ihminen haluaa jakaa elämänsä kanssani.

Todellakin voi olla, ja minulle on. Enkä muuten silti halua häntä yhtään vähempää _miehenä_... Meidän suhteessa on paljon huumoria ja voidaan puhua ihan mistä vaan. Oltiin kyllä aikoinaan puolisentoista vuotta  kavereitakin ennen kuin alettiin seurustella joten tämä voi vaikuttaa suhteeseen. Ei hän tietenkään korvaa kaikkia muita ystäviäni, mutta kuka nyt vain yhden ystävän haluaisikaan? Silti hän on selkeästi paras ystäväni, tuntee minut parhaiten ja ymmärsi oikeastaan melkein parhaiten jo ennen kuin parisuhteemme alkoi.

Ei ole paras ystäväni vaan on nimenomaan puoliso. Ystäviä on enemmänkin kuin yksi, niitäkin kaikkein läheisimpiä, mutta puoliso on ainutlaatuinen.

Naispuoliset kaverit ja ystävät menee ja tulee sen mukaan, mikä niillä on elämäntilanne. Onko miestä, minkä ikäisiä lapsia, sopiiko heidän lifestyleensä juuri sillä hetkellä. Pitää tykätä samoista asioista aina, että maaginen yhteys säilyy. Ei saa sitä eikä saa tätä.

Miehen kanssa sentään pidetään yhtä niin kauan kuin pidetään.

Ei missään nimessä. Mieheni on väheksynyt minua niin kauan ja nostaa aina itsensä jalustalle. Juntti joka glorifoi vain mennyttä nuoruuttaan ja tärkeintä on päästä RYYPPYreissuille miesporukalla johon naisilla ei ole asiaa esim.Viroon 2 yötä jne perheellisetkin miehet. Hän kutsuu sitä omaksi elämäksi jota pitää olla.Koskaan ei itse ehdota perheensä kanssa mitään eikä halua kuin joskus leikkiä lasten kanssa ja näin oikeuttaa itselleen pakolliset ryyppyreissut.

Miettikää jo sitä millaiset polttarit tai varpajaisetkin joillain miehillä on.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Mieheni on väheksynyt minua niin kauan ja nostaa aina itsensä jalustalle. Juntti joka glorifoi vain mennyttä nuoruuttaan ja tärkeintä on päästä RYYPPYreissuille miesporukalla johon naisilla ei ole asiaa esim.Viroon 2 yötä jne perheellisetkin miehet. Hän kutsuu sitä omaksi elämäksi jota pitää olla.Koskaan ei itse ehdota perheensä kanssa mitään eikä halua kuin joskus leikkiä lasten kanssa ja näin oikeuttaa itselleen pakolliset ryyppyreissut.

Miettikää jo sitä millaiset polttarit tai varpajaisetkin joillain miehillä on.

Miksi ihmeessä haluat olla tuollaisen "miehen" kanssa?

Musl.i.min kanssa kun oli niin piti jäädä kotiin. Myöhemmin sain tietää että ihan avoimesti pokaili naisia selvinpäin ts.yritti käännyttää musli.meiksi ja silläkin verukkeella jitteli kun sai kuulemma pisteitä ylhäältä siitä. Joskus ei tullut kotiin kun vietti iltaa yhden huivittoman naisen kanssa jonka vei äidilleen oikein ihmeteltäväksi ja kehui kun tyttö laittoi huivin päähänsä videolla. Vietti yön ilm.hänen kanssa ja aloitti heti salasuhteen. Musl.imeille on ongelma jos nainen ei voi tehdä sopimusta eli sanoa menen kanssasi naimisiin. Voi joutua myös jalkavaimoksi näin. Myöhemmin sama sankari olikin salaa valehdellen kummallekkin ottanut toisen pysyvän vaimon eri maasta ja hankkinut lapsia.

Kun jäi kiinni kyseli vain ihmeissään etkö sinä saanut selville myös muuta...?Nyt ihana suomalaismies ja paras ystävä samalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä. Mieheni on väheksynyt minua niin kauan ja nostaa aina itsensä jalustalle. Juntti joka glorifoi vain mennyttä nuoruuttaan ja tärkeintä on päästä RYYPPYreissuille miesporukalla johon naisilla ei ole asiaa esim.Viroon 2 yötä jne perheellisetkin miehet. Hän kutsuu sitä omaksi elämäksi jota pitää olla.Koskaan ei itse ehdota perheensä kanssa mitään eikä halua kuin joskus leikkiä lasten kanssa ja näin oikeuttaa itselleen pakolliset ryyppyreissut.

Miettikää jo sitä millaiset polttarit tai varpajaisetkin joillain miehillä on.

Miksi ihmeessä haluat olla tuollaisen "miehen" kanssa?

En halua rikkoa lasten ydinperhettä ja arki on suht rauhallista kuitenkin. Minulla ei ollut myöskään paljoa kokemusta miehistä etten huomannut olla varovaisempi.

Ehdottomasti on. Kyllä mun mies on se, jolle ekana kerron ilot ja huolet. Voidaan keskustella mistä vaan ja tehdään kaikkee kivaa yhdessä. Tämä on minusta ystävyyttä vaikka samaan aikaan näen hänet myös haluttavana, ihanana puolisona. Meillä on myös omat harrastukset, joissa itseasiassa menee suurin osa ajasta arki-iltaisin, ja omat ystävät, joita nähdään niin yhdessä kuin yksinkin.

Ymmärrän kyllä, että jollain saattaa olla joku pitkäaikainen ystävä, jonka on tuntenut koko elämän ja kokee tämän parhaaksi ystäväksi. Minulla oikeastaan muut läheisimmät ystävät on siskoni. Kaveripiiri tuntuu vaihtuvan näin aikuisena jatkuvasti harrastusten ja muuttojen ym. myötä.

Sellaista avioliittoa ei olee jossa pitkän ajan kuluttua tunteet olisi juuri muuta kuin juuri ystävyyttä. Roihut on jo kadonnut

Jollette usko kysykää vanhemmiltanne.

Mä en jotenkin haluaisi olla siinä tilanteessa että mies on paras ystäväni, mutta ei kai tässä ole vaihtoehtoja. Näyttää olevan yleisintä että naiset haluavat miehiensä olevan parhaita ystäviään niin ei kai niillä sitten ole tarvetta naispuoliselle parhaalle kaverille. En ole edes ajatellut asiaa aikaisemmin, mutta niinhän siinä on käynyt kun kaverit ympärillä ovat pariutuneet ja itse olen suurian osan aikuiselämästäni ollut sinkkuna. "Parhaista ystävistä" on tullut vaan kavereita. No onneks mullakin on nyt sit paras ystävä.

tottakai puoliso on paras ystävä koska hänen kanssa vietetään eniten aikaa ja ei siitä tulis mitään jos ei olis hyvä olla toisen kanssa. mutta toisaalta, paras ystäväni on naispuoleinnen YSTÄVÄ. hänen kanssa en kuitenkaan ole parisuhteessa - yllätys. Miesipuolista "parasta ystävää" minulla ei ole - PAITSI PUOLISONI. Eli voisin sanoa, että puoliso on paras miespuolinen ystäväni ja hän on siis myös kumppanini ja rakkaani ja no 1. menee kyllä ohi parhaan naisystävänikin... mutta silti tahtoisin viettää aikaa myös naiskavereiden kanssa. tietysti isoin osa ajasta menee puolison kanssa ollessa joten on tärkeää että hänen kanssaan olemme enemmän kuin vain kavereita - olemmehan parisuhteessa ja rakastamme toisiamme. en ymmärrä miten se ei voisi olla parasta mahdollista ystävyyttä samalla - tai niin. ehkä se on enemmän!? 

Mulla on kyllä aina ollut. Tosin seurustelusuhteita on ollut vain muutama ja kaikki pitkiä ja "vakavia". On mulla läheisiä naispuolisia ystäviäkin,mutta puoliso on kyllä paras ja tuntee mut parhaiten.

Kyllä puolisoni on ehdottomasti myös paras ystäväni. Ei ole mitään mitä en voisi kertoa, sama toisinpäin. Ainoa ihminen johon voi luottaa no matter what. Se jonka kanssa on lupa vain olla jos muu ei huvita, se joka nostaa kun kaadun yms kliseistä. Sen olen lähempänä 40 ikävuotta huomannut, että ne entiset bestikset ei sitä tee todellakaan. Vaikea kuvitella hyväksi suhteeksi sellaista jossa ystävät tietäisi enemmän kuin puoliso. Mulla on ainakin päinvastoin, on paljon asioita joita ei koskaan tule tietämään kukaan muu kuin puolisoni. Ihan sama mitä joku terapeutti on mieltä, artikkeli oli vain tilaajille joten lukematta jäi alkua pidemmälle.