Voiko puoliso olla myös paras ystävä?

Mulle mies ei ole ystävä. Vaan jotain muuta. En usko, että yhdenkään ystäväni kanssa esim. haluaisin asua yhdessä, vaikka ystävilleni kerron sellaisiakin asioita, joita en miehelle kerro.

En tiedä, onko artikkeli kirjoitettu huonosti vai eikö artikkelissa haastateltu Tanskanen osaa ilmaista itseään.

Artikkelista: "Parhaan ystävän määritteleminen voi olla vaikeaa, mutta seksuaaliterapeutti Elina Tanskasen mukaan sillä kuvaillaan usein suhdetta, jossa vallitsee luottamus ja jossa voi olla oma itsensä sekä tarvittaessa myös haavoittuvainen. Arvot ja ajatukset ovat riittävän samansuuntaisia ja elämää jaetaan yhdessä."

Jos tämä on määritelmä, niin luulisin kyllä oikeastaan kaikkien pysyvää parisuhdetta haluavien olevan myös parhaita ystäviä puolisonsa kanssa. Ymmärrän kyllä siis sen, että on hyvä, jos yksi ihminen ei ole toiselle kaikki kaikessa: on hyvä, että on myös muita läheisiä ihmisiä ja muuta elämää. En vaan ymmärrä, miten tämä tarkoittaisi, että olisi ongelmallista pitää puolisoa parhaana ystävänä.

Ja ylipäätänsä ärsyttää kyllä aina tuollaiset superlatiivimääritelmät. Jonkun pitää olla parhain tai arvokkain tai tärkein! Näkisin, että erilaiset ystävyyssuhteet antavat eri asioita. Läheinenkin voi olla monella eri tapaa, jakaa erilaisia osia elämästään eri ystävien kanssa. Olla hyvin samalla aaltopituudella joltain osin, mutta puhua vähemmän tietyistä asioista. Ja sitten media yrittää pakottaa päättämään, kuka näistä nyt sitten on oikeasti paras ystävä. Äh.

Te, jotka sanotte, että puoliso ei ole paras ystävä, niin mikä hän on? 

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että puoliso ei ole paras ystävä, niin mikä hän on? 

Puoliso. Mulla on puoliso ja ystävät ihan eri kategorioissa. Puoliso on paljon rakkaampi ja tärkeämpi kuin yksikään ystävä ja lisäksi tärkeimpänä erona se, että haluan hänen kanssaan seksiä. Parhaan ystävän menetyksen kestäisin varmaan ihan hyvinkin, mieheni menetys veis varmaan järjen. En tiedä vaikuttaako tähän ikä, ollaan alle 30 kaikki, että voin pitää ystävät ja miehen niin eri lokeroissa. Ehkä sitten kun tulee lapset ja ei ehdi enää ystäviä tavata miehestä tulee puoliso ja paras ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että puoliso ei ole paras ystävä, niin mikä hän on? 

Puoliso. Mulla on puoliso ja ystävät ihan eri kategorioissa. Puoliso on paljon rakkaampi ja tärkeämpi kuin yksikään ystävä ja lisäksi tärkeimpänä erona se, että haluan hänen kanssaan seksiä. Parhaan ystävän menetyksen kestäisin varmaan ihan hyvinkin, mieheni menetys veis varmaan järjen. En tiedä vaikuttaako tähän ikä, ollaan alle 30 kaikki, että voin pitää ystävät ja miehen niin eri lokeroissa. Ehkä sitten kun tulee lapset ja ei ehdi enää ystäviä tavata miehestä tulee puoliso ja paras ystävä.

Jatkan tuota ajatusta: juuri siksi ystävät ovat minulle tärkeitä. He, jotka ovat tunteneet minut jo ennen kuin tutustuin miesystävääni ja joiden kanssa olen voinut kipuilla niin sinkkuuttani, aiempia suhteitani kuin tämänkin suhteen kriisejä. Ja jakaa sen iloja.

eri

Puoliso voi olla ystävä muttei pakosti paras ystävä. Itselleni poikakaveri on myös todella läheinen ystävä. Mielestäni toisen ihmisen oppii tuntemaan parhaiten ystävyyden kautta ja siitä kannattaa pitää kiinni. Monet  miehet joiden kanssa seurustelin olivat vain partnereita ja romanssikavereita, syntyi vain paskaa niskaan kun ei toista tuntenut kunnolla loppujenlopuksi.

Emme varmasti olisi tässä. jos emme olisi toistemme parhaat ystävät. Himo ja muu roihuava ja kiihkeä on pitkässä suhteessa välillä piilossa, mutta kiintymys ja ystävyys on ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes menisi naimisiin kenenkään muun kuin parhaan ystäväni kanssa, sillä muiden kanssa en haluaisi koko elämääni jakaa.

Luitko tuon jutun linkin takaa?

Luin. Minä en anna jonkun seksuaaliterapeutin mielipiteille mitään arvoa. 

Avioliitto ei voi toimia jos ei kumppanisi ole paras ystäväsi. Kysyy sitä keneltä tahansa kymmeniä vuosia naimisissa olevalta että onko kumppanisi paras ystäväsi niin kaikki vastaa että on.

Siksi ero sattuukin niin kauheasti, kun menee ystävä ja turva puolison mukana.

Olemme toistemme parhaat ystävät. Mieheni on ainoa ihminen , joka tuntee minut läpikotaisin- myös ne heikkoudet ja huonot puolet. Niistä huolimatta hän on tukeni ja turvani ja sama toisin päin tietenkin. Voimme uskoutua toisillemme kaikesta luottaen , että toinen ymmärtää, tukee ja auttaa. Tämä ei mitenkään vähennä sitä, että olemme myös rakastavaiset , lastemme vanhemmat ja kumppanit kaikessa. Kummallakin on myös omia ystäviä ja yhteisiä ystäviä , mutta ei ketään, joka olisi niin tärkeä kuin se oma kumppani. Kummallakin on toki myös omia kiinnostuksen kohteita, harrastuksia ja menoja, mutta parhaiten viihdymme yhdessä. Olemme olleet yhdessä yli 30 v.

Paras ystävä on se kelle voi vaikka valittaa oman parisuhteen ongelmista 😀

Vierailija kirjoitti:

Paras ystävä on se kelle voi vaikka valittaa oman parisuhteen ongelmista 😀

Jos mun mielestä on parisuhteessa ongelmia, niin kyllä se on mun mies, jolle niistä ensiksi valitan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde toimii siten, että me ei olla toistemme parhaat ystävät vaan mies ja vaimo ja elämänkumppanit. Kummallakin on ne bestikset sitten erikseen ja vietetään aikaa myös kodin ulkopuolella. En usko, että meillä toimis suhde läheskään näin hyvin jos oltais myös toistemme parhaat ystävät.

Mä en käsitä miten tämä saanut näin paljon alapeukkuja! Mun mielestä paras ystävä on eri kuin puoliso, mutta kun on niin paljon niitä ihmisiä joille muut ystävät ei merkkaa mitään, kun on se puoliso joka on kaikki kaikessa. Eron tullessa ollaan kovin yksinäisiä.

Minun paras ystävä on tuntenut minut 40 vuotta, hän on kuin sisko.

Joku ukkoko sitten sivuuttaisi sen jonkun muutaman vuoden tuntemisella? OIKEESTI!?

Minulla on erilaisia ystäviä, joiden kanssa korostuu persoonani eri puolet. Vaimoni on aika erilainen ihminen kuin minä, mutta parisuhteen kannalta olemme samanlaisia juuri oikeissa asioissa, eroavaisuuksilla täydennämme toisiamme. Hänen kanssaan olen voinut olla oma rehellinen itseni alusta saakka ja sama  toisinpäin. Hän ymmärtää ja hyväksyy mut sellaisena kuin olen ja sama toisinpäin. Vaimoni on ehdottomasti paras ystäväni!

Vierailija kirjoitti:

Minun paras ystävä on tuntenut minut 40 vuotta, hän on kuin sisko.

Joku ukkoko sitten sivuuttaisi sen jonkun muutaman vuoden tuntemisella? OIKEESTI!?

Tällaisen kirjoittaja ei ole koskaan edes haaveillut syvästä rakkaudesta ja kumppanuudesta. Mikään ei tule särkemään sinun itsenäisyyttäsi, sä oot vahva NAINEN! Sua ei ukot määräile!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun paras ystävä on tuntenut minut 40 vuotta, hän on kuin sisko.

Joku ukkoko sitten sivuuttaisi sen jonkun muutaman vuoden tuntemisella? OIKEESTI!?

Tällaisen kirjoittaja ei ole koskaan edes haaveillut syvästä rakkaudesta ja kumppanuudesta. Mikään ei tule särkemään sinun itsenäisyyttäsi, sä oot vahva NAINEN! Sua ei ukot määräile!

Niin, en vaan tajua, kuinka aina se puoliso pitää nostaa vuosikymmentenkin mittaisten ystävien edelle kaikessa. Tapaat jonkun uuden, rakastut, heps, hetken hän on paras ystäväsi joten et tarvitse muita ystäviä, hups, rakkaus alkaa laantua, eipä se ystävyys välttämättä kestäkään, muut ystävät on kadonneet kun he ei olleet mitään kun löytyi uusi ja parempi. Sitten itketään yksinäisyyttä ja etsitään uutta parasta ystävää.

57: Sä oletkin onnekas kun sulla on tuollainen elämänmittainen ystävyys olemassa. Ei kai parisuhteen sellaisen yli pidäkään mennä tai tulla viemään sitä pois/korvaamaan sitä. Monien kohdalla, esim. itselläni, en kyllä jaksaisi olla yhden yksittäisen ystäväni kanssa esim. viikkoa reissussa jakamassa sama huoneisto ja päivät aamusta iltaan. Ainoa poikkeus tähän on vaimoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde toimii siten, että me ei olla toistemme parhaat ystävät vaan mies ja vaimo ja elämänkumppanit. Kummallakin on ne bestikset sitten erikseen ja vietetään aikaa myös kodin ulkopuolella. En usko, että meillä toimis suhde läheskään näin hyvin jos oltais myös toistemme parhaat ystävät.

Mä en käsitä miten tämä saanut näin paljon alapeukkuja! Mun mielestä paras ystävä on eri kuin puoliso, mutta kun on niin paljon niitä ihmisiä joille muut ystävät ei merkkaa mitään, kun on se puoliso joka on kaikki kaikessa. Eron tullessa ollaan kovin yksinäisiä.

Pointtihan tässä on se, ettei sitä eroa tule kun se kumppani on kaikki kaikessa. Toki kummallakin on myös muuta elämää ja kavereita, mutta se yhteinen elämä on aina se tärkein.

olen niin kateellinen, täytyy myöntää