Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pienin tuppukylä missä olet asunut
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Koski Tl., keskellä Varsinais-Suomen savilaakiota. Ei ole paluuta minulla sinne.
Löysin paikan kun kerran katselin kartasta paikkoja minne voisi muuttaa pois Helsingistä. Miksi et halua palata sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskenkorvan kylä Ilmajoella.
Rakastan sen luontoa, metsän rauhaa ja kauniita peltoja. Mutta ikävä kyllä ihmisiä en. :D
Välillä ajelen sinne muistelemaan lapsuutta ja lataamaan akkuja.
Vierailija kirjoitti:
Lieksa, Suomen Twin Peaks.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirkkonummi. Ei kokonsa puolesta tuppukylä ja Helsinkiin pääsi onneksi helposti, mutta henkisesti ihan pikkukylä ja järkyttävä paikka. Vielä 2000-luvun alkupuolella palveluita ja kauppoja älyttömän vähän. Suunnilleen sukkapariakin sai lähteä hakemaan Espoon puolelta. Poliittista kähmintää, urpoja asukkaita, juoruilua... Aika kauhea paikka ja ikävä ei ole. Kai se nyt on jo parempi, mutta ei todellakaan takaisin. Vuokratkin kohtuu lähellä keskustaa yksiöissä Helsingin tasoa ja siihen päälle kulkemiset niin yksinasuvalle tulee halvemmaksi asua stadissa. Ei siis yhtään mitään syytä muuttaa Kirkkonummelle
Noo ei tuo ole siitä hirveästi miksikään vielä muuttunut! Odotan innolla, että pääsen muuttamaan lähemmäs kaikkea kun valmistun.
T. Kirkkonummelainen
Åre Ruotsissa. Asuin siellä 4 kk kun olin koulun kautta työharjoittelussa. Ihan mukava paikka, vaikka paikallisia ei hirveästi ole. Elää talviurheilusta ja matkailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on kuulkaa Padasjoki, täällä Päijät-Hämeessä, varsinkin nämä alkuperäisasukit, jotka käyneet välillä muualla ja sitten muuttaneet eläkepäiviksi takaisin tänne, kaikentietävät ja osaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Berschweiler bei Kirn (tiedän, sointuu suomalaiseen suuhun) Saksassa. Asukkaita noin 200, mutta silti bussi kävi lenkin kylässä tunnin välein, ajoi etuoven ohi ja 10 km päästä Kirnistä oli suora junayhteys Frankfurtiin. Julkisen liikenteen toimivuutta välillä kaipaan suhteessa siihen, että nykyisessä kotikunnassa on satakertainen määrä asukkaita, mutta saa silti raahautua bussipysäkille 2 km ja värjötellä odotellen.
Kaipuu on kyllä jäänyt pienen kylän elämänmenoon. Yhdellä naapurilla oli jopa peuroja lemmikkinä/kasvattina piha-aitauksessa. Ei varmasti kovin eläinystävällistä, mutta jäi mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Berschweiler bei Kirn (tiedän, sointuu suomalaiseen suuhun) Saksassa. Asukkaita noin 200, mutta silti bussi kävi lenkin kylässä tunnin välein, ajoi etuoven ohi ja 10 km päästä Kirnistä oli suora junayhteys Frankfurtiin. Julkisen liikenteen toimivuutta välillä kaipaan suhteessa siihen, että nykyisessä kotikunnassa on satakertainen määrä asukkaita, mutta saa silti raahautua bussipysäkille 2 km ja värjötellä odotellen.
Kaipuu on kyllä jäänyt pienen kylän elämänmenoon. Yhdellä naapurilla oli jopa peuroja lemmikkinä/kasvattina piha-aitauksessa. Ei varmasti kovin eläinystävällistä, mutta jäi mieleen.
Ai niin! Tapasin kylässä sattumalta toisen suomalaisen grillijuhlissa! Eikä edes mikään turistikohde.
Otava. Hyvänä kakkosena Ylivieska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ivalo. Asuin 90-luvulla pari vuotta. Sen jälkeen ei mitään yhteyttä kehenkään.
Olin pari v sitten perheen kanssa Norjassa. Menossa pysähdyttiin Ivalossa, tankattiin, haettiin jotain kaupasta ja jatkettiin matkaa. Paluussa jouduimme pysähtymään yöksi, ihan viime tipassa.
Huoltoasemalla oli tuttu kassa. Paitsi minulla ei ollut mitään mielikuvaa kuka hän oli, minut hän muisti etunimeltä. Kaupassa kassa ja toinen asiakas tunsivat minut.
Lähtiessä hotellilta näin myös tutun pihalla ja kertoi meidät oli nähty menomatkalla ja emme olleet ottaneet yhteyttä.
Sanottiin heipat ja lähdettiin. Pienet ovat kuviot, jos 25 v takaiset ihmistuttavuudet ovat noin muistissa.
Ottaisin tuollaisen lämpimänä kohteliaisuutena. Meidät on hyväksytty, meidät muistetaan. Tuollaista olen harvoin päässyt kokemaan edes kotipitäjässä johon minulla on satojen vuosien juuret. Paitsi jos on haluttu puhua pahaa.
Tietenkin otin kohteliaisuutena. Ja kun ihmiset iloisena muistivat nimeni ja kysyivät mitä kuuluu, varmaan olen ollut positiivisessa mielessä muistoihin jäävä.
Nuorempana riitti Saariselän illanvietto mitä kaipasin, opiskelin vuoden verran saameakin työväenopistossa.
Alavudelta Tuurin kylä. Siellä ei oo mitään muuta kuin Keskisen kyläkauppa. Onneksi asuin siellä vain pari kuukautta.
Mietinkin jo olenko ainoa Miehikkälästä pois päässyt. :D En kaipaa sinne kyllä lainkaan, enemmänkin ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä kyläpahasesta.