Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Heli Vaarasen kolumni: Näin valitset puolison oikein
24.10.2017 |
https://yle.fi/uutiset/3-9887406
"Rakkaus on outo juttu. Se syttyy harvoin ja säilyttää liekkinsä sitäkin harvemmin. Koko juju on siinä, että pidät kerran syttynyttä tunnetta yllä. Ruokit. Hellit. Puhallat happea.
Helppoa elämää voi havitella, mutta sitä ei ole. Täydellistä elämää vielä vähemmän.
Kun sinun tekisi mielesi taivuttaa rakastunut mies tai nainen sinun tahtoosi, niin malta. Anna hänen sittenkin kukoistaa omana itsenään. Pakota itsesi tsemppaamaan ja auttamaan toista. Siedä muutosta huonompaan suuntaan, koska sen jälkeen tulee muutos parempaan. Ota kädestä ja sano, että kyllä me pärjätään.
Vastaa äärimmäisen pessimismin pohjalta näihin kolmeen kysymykseen:
- Onko hän sinun päiviesi onni?
- Saako hän sinut nauramaan?
- Tuntuuko hänen hipaisunsa varpaankärjissä saakka?"
Omassa tapauksessani pakko sanoa että ei, ei kovin usein ja ei :(. Mutta en silti tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, voiko tämä vielä muuttua.
Kommentit (15)
En ole koskaan ymmäetänyt Vaarasen kirjoituksia, vaikka olen ollut 30 vuotta onnistuneessa parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on syy, miksi parisuhteeseen mennään. Kaiken muun saa elämässään ilman parisuhdettakin. Vaaranen on oikeassa siinä, että rakkaus syyttyy vain harvoin ja vieläkin harvemmin säilyttää liekkinsä. Rakkauden vaaliminen hektisessä arjessa on kuitenkin varsin vaikeaa.
Olen ollut sinkku jo pitkään enkä enää yritäkään etsiä parisuhdetta.
Päivien onni - ei
Saako nauramaan - kyllä
Tuntuuko kosketus voimakkaasti syvällä sisimmässä - kyllä
Mitä tästä pitäisi päätellä? Mulla ei ole ehkä rakkaus- vaan seksisuhde mieheni kanssa. Toinen mies, jota en edes tunne, on pävieni onni, kun näen vilkaisun hänestä.
Voisihan sitä valita jos olisi valinnanvaraa. Mulla ei ole koskaan ollut. Muutama huono suhde tai sitten yksipuolinen rakkaus.
Kyllä, kyllä ja kyllä. Neljäs yhteinen vuosi menossa, emme asu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää tuo tapa puhua puolison valinnasta. Niinkuin nyt kaikilla olisi rivissä ehdokkaita kuin missikisoissa, ja siitä sitten vain valitaan paras. Vai onko se nykyisin sellaista? Itse yli 20 vuotta sitten pariutuneena (vastaan kaikkiin kolmeen kysymykseen "yleensä ei") muistelisin, että muita ehdokkaita ei sillä hetkellä ollut valittavanakaan. Joskus on onnea, joskus ei, joskus saa nauramaan, joskus minä saan hänet nauramaan, mutta enimmäkseen on tavallista arkielämää.
Heli Vaaranen YLE:n kolumnissaan on jyvällä. Auki jäi vain tarkempi resepti paremmalle parinhakusovellukselle.
https://yle.fi/uutiset/3-9887406
Miten pitäisi netin parinkarsinnoissa huomioida maantieteellinen valinta, esteettinen valinta ja sosiaalinen valinta, yhteiset arvot, seksuaaliseen karisma, ominaistuoksu ja kosketus? Horoskoopin nyt ainakin voisi poistaa karsintakriteereistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tuo tapa puhua puolison valinnasta. Niinkuin nyt kaikilla olisi rivissä ehdokkaita kuin missikisoissa, ja siitä sitten vain valitaan paras. Vai onko se nykyisin sellaista? Itse yli 20 vuotta sitten pariutuneena (vastaan kaikkiin kolmeen kysymykseen "yleensä ei") muistelisin, että muita ehdokkaita ei sillä hetkellä ollut valittavanakaan. Joskus on onnea, joskus ei, joskus saa nauramaan, joskus minä saan hänet nauramaan, mutta enimmäkseen on tavallista arkielämää.
Juuri eilen luin illalla kirjaa, jossa käsiteltiin tätä valinta-asiaa. Kyllä, se on valinta, koska olisit voinut valita myös olla alkamatta suhteeseen sen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä muilla arjessa, tai sanotaan "äärimmäisen pessimismin pohjalla", jos elämässä ei ole kaikki loistavasti, onko oma puoliso päivien valo, saako nauramaan ja tuntuuko kosketus erityiseltä?
Kaikki tämä on "kyllä [x]" hyvänä päivänä, mutta kun alkaa realistisesti miettiä, niitä hyviä päiviä tai ennemminkin hetkiä on murto-osa kaikista yhdessä vietetyistä päivistä. Ja silti jokin epätoivoinen olento sielussani sanoo, että tämän kanssa mun on oltava, koska onhan meillä ihanaa ehkä tunnin verran kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tuo tapa puhua puolison valinnasta. Niinkuin nyt kaikilla olisi rivissä ehdokkaita kuin missikisoissa, ja siitä sitten vain valitaan paras. Vai onko se nykyisin sellaista? Itse yli 20 vuotta sitten pariutuneena (vastaan kaikkiin kolmeen kysymykseen "yleensä ei") muistelisin, että muita ehdokkaita ei sillä hetkellä ollut valittavanakaan. Joskus on onnea, joskus ei, joskus saa nauramaan, joskus minä saan hänet nauramaan, mutta enimmäkseen on tavallista arkielämää.
Niin ei tietysti kaikilla ole vaihtoehtoja,mutta onhan siinä jo tehty valinta, kun on päätetty antaa jutun tämän yhden vastaantulleen kanssa jatkua... Koska olisi voinut päättää lopettaa sen alkuunsa, tai seuraavana päivänä olisi teoriassa voinut tulla vastaan joku toinen, jolle ei nyt antanut mahdollisuutta kun oli tehnyt valintansa.
Olen tuon Vaarasen kanssa samaa mieltä siitä, että nettideittailu luo mielikuvaa siitä että pystyy löytämään sen täydellisen kumppanin kun vain valitsee huolella, tai siis voi shoppailla erilaisia piirteitä... Ehkä jopa että itsensä voi muovata ja esittää monella tapaa ja houkutella erilaisia tyyppejä. Ja jos tulee ongelmia, on itse valinnut väärin tai käyttänyt vääriä kriteerejä, voi syyttää itseään koska on itse ollut niin vahvasti siinä prosessissa määräävänä tekijänä. Jos taas kumppaniinsa on törmännyt jossain sattumalta ja pystyy jollain tasolla ajattelemaan, että oli kohtaloa että me tavattiin, ehkä silloin on helpompi asettaa kumppanin ja parisuhteen ominaisuudet hyvässä ja pahassa positiivisempaan valoon, että ehkä tällä meidän suhteella on joku tarkoitus jota en vielä tiedä, ja se voi auttaa jaksamaan ja ponnistelemaan että näkökulma muuttuu niin että sellainen tarkoitus tosiaan löytyy.
Omasta puolisostani voin sanoa, vaikka joudunkin sanomaan noihin kolmeen että ei, ei ja ei... että kun me tavattiin niin tunsin oloni hänen kanssaan heti hyvin luontevaksi ja kotoisaksi, ja että tässä arjessa hänellä siitä kotoisuudesta huolimatta on vaikutusta minua eteenpäin potkivana voimana, vaikkakin se joskus tulee hmm, negatiivisen kautta. Hänessä on sellaista pysyvyyttä mitä minulta puuttuu, toisaalta hänen näkemyksensä on sellaisia että ovat pakottaneet minut pohtimaan asioita pintaa syvemmältä. Meidän lapset on upeita ja olen tässä vuosien aikana kasvanut paljon, sietokykyni on noussut ja kokemuksen kautta olen alkanut nähdä että pystyn paljon enempään kuin mitä olen luullut. Meidän lapset on ehkä se, mitä ajattelen että on syy sille, miksi me on tavattu.
En kyllä tykkää tuosta Vaarasen kirjoitustyylistä, tulee mieleen Danielle Steel suomennokset.
t. ap
Missä niitä valintatilaisuuksia järjestetään? Minä en ainakaan ole saanut sellaiseen kutsua. Ilmoitustakaan nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä niitä valintatilaisuuksia järjestetään? Minä en ainakaan ole saanut sellaiseen kutsua. Ilmoitustakaan nähnyt.
Jotkut pääsee valitsemaan...
Vierailija kirjoitti:
Missä niitä valintatilaisuuksia järjestetään? Minä en ainakaan ole saanut sellaiseen kutsua. Ilmoitustakaan nähnyt.
Järjestä itse kutsuntasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako nuo kolme kysymystä sitä, että jokaisessa rakkaudellisessa suhteessa noihin sitten kuitenkin vastaa kyllä, ja ne ristiriidat ja ongelmat mitkä on saattaneet tehdä pessimistiseksi, liittyy johonkin ihan muihin asioihin? Siis että kysymykset on tarkoitettu muistutukseksi hyvistä asiosita? Vai mitä Vaaranen noilla hakee?
Alue: Aihe vapaa
Miten teillä muilla arjessa, tai sanotaan "äärimmäisen pessimismin pohjalla", jos elämässä ei ole kaikki loistavasti, onko oma puoliso päivien valo, saako nauramaan ja tuntuuko kosketus erityiseltä?