Onko muiden suvussa tällaista ilmiötä että tytöille aletaan ostaa jo viimeistään 12-vuotiaana "kapioita"

Tämä ilmiö tulee maassamme yleistymään muutaman vuoden kuluessa.

Mä sain tädiltä 12-vuotislahjaksi kuusi hopealusikkaa. Se on ainoa havaintoni tällaisesta ilmiöstä. Mietin vain, olisiko samanikäiselle pojalle ostettu lusikoita. :D Mies väitti, että tuota käy myös pojille, mutta olen skeptinen.

En tiedä, mutta itse olen jo alkanut kerätä kahdelle tyttärelle juurikn kaikkea minkä saavat mukaansa omaan ekaan asuntoon. Poikia ei ole, mutta jos olisi, keräisin heillekin.

Minä olen ostanut pikkuveljellekin astioita lahjaksi, kyllä sekin niitä tarvi kun kotoa pois muutti.  Riippuu niin ihmisestä, teineille on erittäin vaikea keksiä mitään järkevää ostettavaa, tytöille on ehkä helpompi ostaa jotain sisustusjuttuja. Pojille jotka ei leiki, ei lue kirjoja ym. on lähes mahdoton keksiä mitään lahjaa.

Ei mutta meillä teinit ovat pyytäneet kivoja pyyhkeitä ja pussilakanoita lahjaksi, toki niiden muiden lahjojen lisäksi.

Meillä lahjan malli on riippunut enemmän siitä keneltä lahja tulee, ei niinkään lapsen sukupuolesta. Muutama sukulaistäti on kovasti tykännyt ostaa hyödyllisiä lahjoja ja niitä on sitten kertynyt sekä tytölle että pojille myöhempää tarvetta varten. Yleensä ovat kuitenkin antaneet lisäksi vähän rahaa, jotta lapsi on voinut ostaa lisäksi jotain sillä hetkellä kiinnostavampaa. Nyt kun lapset ovat aikuisia, tätien lahjat ovat kovassa käytössä ja lahjan saajat ovat niiden arvon ymmärtäneet.

Meillä nimenomaan poika halusi astiaston ja keittiökoneita. Hopealusikoita olemme ostaneet kummilapsille sukupuolesta riippumatta. Ei ole tullut edes mieleen, että joku voisi vielä nykyään ajatella toisin.

Mulle kertyi niitä (etenkin tyynyliinoja) niin paljon lapsena ja teininä että osa on vieläkin pakkauksissaan. Olen nelikymppinen.

Sukulaiset olivat vähän turhan hurahtaneita Hobby Hall -kuvastoihin. (Toki suurin osa on ollut ihan hyödyllisiä ja käytössä).

Vierailija kirjoitti:

Meillä nimenomaan poika halusi astiaston ja keittiökoneita.

No ei varmaankaan 12-vuotiaana? Joku lukioikäinen on vähän eri asia.

Kuka haluaisi aikuisenakaan pussilakanoita tai astioita? Tylsintä, mitä on.

Se ero on ollut että kouluikäiset tytöt saa usein vaatteita lahjaksi mutta pojat enemmän leluja tai isompana rahaa. Tytöt ovat tuosta vähän nyreissään.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaisi aikuisenakaan pussilakanoita tai astioita? Tylsintä, mitä on.

Niinpä, varsinkin jos annetaan jotain kattiloita tms. täysin persoonatonta henkilölle joka ei edes pidä kokkaamisesta.

En ole ostanut ensimmäistäkään pussilakanaa tyttärelleni kapiomielessä, mutta olen kyllä välillä ostanut jotain fanituotetta pussilakanamuodossa. Olen ajatellut, että sitten kun lapsi on niin vanha, että muuttaa pois kotoa, ostamme yhdessä kodin tekstiilit ja astiat ja pienkoneet. Tyyli ja pitämiset muuttuvat vuosien kuluttua, joten liki parikymppisenä voi tykätä ihan toisenlaisista jutuista kuin kymmenvuotiaana.

Sen sijaan olen ostanut vuosien mittaan lapselleni kunnollista työkalupakkia. Ei mitään pilipalimerkkejä vaan kunnollisia ja kestäviä laatutuotteita. Itselläni ei ollut edes vasaraa saati ruuvimeisseliä, kun pois kotoa muutin, joten kaikki mahdolliset kodin työkaluja vaativat työt hoidin ruokailuveitsen ja kivenmurikan kanssa. Siis taulut seinille, huonekalujen purkamiset ja kokoamiset jne. Työkalut ovat kalliita, joten kokoan pakkia pikkuhiljaa. Toki lapsi saa merkkipäivinä toivelahjojakin, ei sieltä paketeista pelkkiä meisseleitä tule.

Vierailija kirjoitti:

 kokoan pakkia pikkuhiljaa. Toki lapsi saa merkkipäivinä toivelahjojakin, ei sieltä paketeista pelkkiä meisseleitä tule.

Mulle tuli jo mielikuva miten lapsiparka niin synttärinä kun joulunakin avaa  ainoasta lahjakääröstään jonkun poranterän tms. :D

Mun kohdalla taisi joskus rippijuhlien jälkeen ruveta äidille tulvimaan kyselyjä mitä mulle voisi ostaa ja juurikin astioita yms kyselivät. Käytiin sitten parissa kaupassa pyörimässä ja valitsin itse astiaston ja värin mitä halusin ja äiti välitti toiveen eteenpäin kummeille, isovanhemmille yms. Nyt 10+ vuotta myöhemmin omistan täyden astiaston teemaa enkä ole joutunut käyttämään siihen itse senttiäkään. Parempi tämä kun joka kerta jotain "turhaa". Erittäin tyytyväinen edelleen tähän ratkaisuun ja omaan valintaani. Isovelikin sai muutaman astian ja pyyhkeitä yms mutta ei todellakaan samassa mittakaavassa kuin minä. 

Ei ole. Tasaisesti on pojat ja tytör saaneet läppäreitä, erilaisia kameroita, soittimia, kaiuttimia, televisioita ja mitä nyt ovat pyytäneetkään. Kotoa muuttaessaan ovat menneet Iittalan myymälään ja valinneet sieltä astioita (siellä on myös kattiloita jne.) ja sen jälkeen on käyty ostamassa lakanat, pyyhkeet jne. Sokoksesta. Kerralla sopivaa ja soituvaa. Sukulaisille on sanottu, että jos haluaa antaa lahjan, niin rahaa tai osakkeita, niitä ei ole koskaan liikaa.

Mielestäni nämä astiat ja pussilakanat yms. ovat hyvä ja käytännöllinen idea silloin, jos oikeasti tuntee lahjansaajan maun. Itse sain aikanaan ylioppilaslahjaksi kokonaisen astiaston niitä Kermansaven ruskea-valkoisia astioita, ja en voi sille mitään, mutta mielestäni ne ovat maailmankaikkeuden rumimpia astioita, enkä ole niitä ikinä käyttänyt.

Pojalle 12v on ostettu niin astioita kun kerätty tavaraa työkalupakkiinkin. Ihan on itse toivonut näitä... Henkilökohtaisesti kivana pidän sitä että opettelee ajoissa myös käyttämään noita työkaluja eikä sitten ole ihan sormi keskellä kämmentä kun muuttaa pois kotoa. Mutta on hän saanut muutakin lahjaa...

Vierailija kirjoitti:

Työkalut ovat kalliita, joten kokoan pakkia pikkuhiljaa.

Niin on kunnolliset astiatkin. Ei meidän suvussa silti ole vielä 12-vuotiaille astioita ostettu, ja sitten kun on, niin yhtä lailla pojille kuin tytöillekin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nimenomaan poika halusi astiaston ja keittiökoneita. Hopealusikoita olemme ostaneet kummilapsille sukupuolesta riippumatta. Ei ole tullut edes mieleen, että joku voisi vielä nykyään ajatella toisin.

Sinällään suosin fiksua tarpeellisen kaman keräämistä, mutta mielestäni hopealusikat ovat hiukan murheenkryyni. Eivät ne oikein istu minkäänlaiseen kattaukseen vaan ovat erittäin epäkäytännöllisiä. Epämääräisen tunnearvovelvollisuuden vuoksi niitä ei oikein voi myydäkään.