Miksi toinen ei halua erota?

Onko hänellä pienemmät vastimukset hyvälle elämälle vai käyttääkö sinua jotenkin hyväkseen siis rahallisti.

Et tarvitse lupaa etkä hyväksyntää. Pistä eropaperi menemään ja muuta pois, ero on selvä puolessa vuodessa.

onko hän riippuvainen sinusta? Eli tarvitsee sinua niihin vaivoihin mitä hänellä on? Onko sinulla samanlaisia  vaivoja tai muuta vastaavaa?

Ei hän minusta ole mitenkään riippuvainen. Olen myös luvannut auttaa häntä tarvittaessa eron jälkeenkin, jos hän johonkin apua tarvitsisi. Luulen, että hän pelkää vain muutosta. Itse hän sanoo vain, että ei ole mitään syytä erota. Tiedän, että voin tehdä päätöksen yksinkin, mutta olisi kevyempää ja hauskempaa erota yhdessä sopien ja toisiamme kaikissa käytännön asioissa auttaen ja tukien. 

Hauskempaa erota? Enpä olekaan aikaisemmin kuullut, että eron pitäisi olla hauskakin.

Vierailija kirjoitti:

Hauskempaa erota? Enpä olekaan aikaisemmin kuullut, että eron pitäisi olla hauskakin.

Eikö elämä voi olla hauska silloinkin, kun tekee ratkaisuja, joita ei olisi joskus halunnut? Minusta eron voisi tehdä hymyillen ja nauttien kaikesta siitä ihanasta, mitä meillä on takavuosina ollut.

Muutoksen pelko ja epäluottamus omaa pärjäämistä kohtaan.

Itse sinä tässä riiput, kun et kerran tee sitä päätöstä yksin jos kerran haluat. Toinen ei ilmeisesti koe mitään tarvetta erota, hänen ei ole huono olla liitossanne. Eikä se siitä miksikään muutu. Jos sinä haluat pois, sinun täytyy lähteä pois, vaikka se toista satuttaakin, eikä pitää toista siinä löyhässä hirressä kun odottelet että jos se jonain päivänä itsekin haluaa eroa, kun se olisi "kivampi" niin.

Juuri vastaava tilanne oli, tavallaan tuntui että toinen pakotti olemaan yhdessä hyväksikäyttäen tunteitani etten halunnut tuottaa suurtaa surua ja pahaa koska välitin kuitenkin. Järkyttävä ahdistus kauan aikaa asiasta kun aina lupasin vielä yrittää sitä ja tätä. Lopulta petin ja jäin tahallani kiinni ja sen jälkeen sain tämän taakan harteiltani.

Vierailija kirjoitti:

Et tarvitse lupaa etkä hyväksyntää. Pistä eropaperi menemään ja muuta pois, ero on selvä puolessa vuodessa.

Mutta kun tästä ei ollut kyse. Ap haluaa myös sovun ja et toinen haluaa mitä ap haluaa.. ap:n täytyy saada omistaa toisen tunne-elämä ja ajatusmaailma.

Mitä väliä sillä on, että toinen ei halua erota. Ei hänen tarvitse haluta.

Pääasia on, että sinä tahdot erota.  Ja jos tahdot, eroat. Toisen halukkuutta kyselemättä.

On itsestään selvää, että eroasiat hoitaa se osapuoli, joka eron haluaa.

(Vaikka epäilen suuresti, että sinäkään todellisuudessa haluaisit erota. Jos oikeasti haluaisit, olisit jo lähtenyt.)

Vierailija kirjoitti:

Juuri vastaava tilanne oli, tavallaan tuntui että toinen pakotti olemaan yhdessä hyväksikäyttäen tunteitani etten halunnut tuottaa suurtaa surua ja pahaa koska välitin kuitenkin. Järkyttävä ahdistus kauan aikaa asiasta kun aina lupasin vielä yrittää sitä ja tätä. Lopulta petin ja jäin tahallani kiinni ja sen jälkeen sain tämän taakan harteiltani.

Apua miten naurettavaa uhriutumista!! Vai että toinen pakotti olemaan...

:'D oikein kaiken lopuksi jouduit pettämäänkin. Hyi Oksetus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskempaa erota? Enpä olekaan aikaisemmin kuullut, että eron pitäisi olla hauskakin.

Eikö elämä voi olla hauska silloinkin, kun tekee ratkaisuja, joita ei olisi joskus halunnut? Minusta eron voisi tehdä hymyillen ja nauttien kaikesta siitä ihanasta, mitä meillä on takavuosina ollut.

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä vain tuo on todella vaikeaa, monillle mahdotontakin. Ne hyläätyksi tulemisen, epäonnistumisen, häpeän jne. tunteet puskevat voimalla pintaan, kun eron lopullisuus valkenee.

Vierailija kirjoitti:

Ei hän minusta ole mitenkään riippuvainen. Olen myös luvannut auttaa häntä tarvittaessa eron jälkeenkin, jos hän johonkin apua tarvitsisi. Luulen, että hän pelkää vain muutosta. Itse hän sanoo vain, että ei ole mitään syytä erota. Tiedän, että voin tehdä päätöksen yksinkin, mutta olisi kevyempää ja hauskempaa erota yhdessä sopien ja toisiamme kaikissa käytännön asioissa auttaen ja tukien. 

Oot iljettävä. Eroa, se olis puolisollesi iso palvelus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tarvitse lupaa etkä hyväksyntää. Pistä eropaperi menemään ja muuta pois, ero on selvä puolessa vuodessa.

Mutta kun tästä ei ollut kyse. Ap haluaa myös sovun ja et toinen haluaa mitä ap haluaa.. ap:n täytyy saada omistaa toisen tunne-elämä ja ajatusmaailma.

Tai sit ap pelkää, että tulee riitaisa ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskempaa erota? Enpä olekaan aikaisemmin kuullut, että eron pitäisi olla hauskakin.

Eikö elämä voi olla hauska silloinkin, kun tekee ratkaisuja, joita ei olisi joskus halunnut? Minusta eron voisi tehdä hymyillen ja nauttien kaikesta siitä ihanasta, mitä meillä on takavuosina ollut.

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä vain tuo on todella vaikeaa, monillle mahdotontakin. Ne hyläätyksi tulemisen, epäonnistumisen, häpeän jne. tunteet puskevat voimalla pintaan, kun eron lopullisuus valkenee.

Niin, olet varmaan oikeassa. Ajattelen kuitenkin, että vaikka pettymys siitä, että emme eläisikään vanhuuteen asti yhdessä, olisi valtava, voisi ero olla osa elämää, meidän näköistämme elämää. Ja me olemme olleet tähänkin asti aika omituisia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskempaa erota? Enpä olekaan aikaisemmin kuullut, että eron pitäisi olla hauskakin.

Eikö elämä voi olla hauska silloinkin, kun tekee ratkaisuja, joita ei olisi joskus halunnut? Minusta eron voisi tehdä hymyillen ja nauttien kaikesta siitä ihanasta, mitä meillä on takavuosina ollut.

Sinun mielestäsi eron voisi tehdä hymyillen ja nauttien.

Puolisosi mielestä mitä ilmeisimmin ei voi.

Vaihtoehtosi ovat jäädä siihen suhteeseen miettimään, miksi tuo toinen ei halua hymyillen erota, tai lähteä suhteesta pois. Valinta on sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tarvitse lupaa etkä hyväksyntää. Pistä eropaperi menemään ja muuta pois, ero on selvä puolessa vuodessa.

Mutta kun tästä ei ollut kyse. Ap haluaa myös sovun ja et toinen haluaa mitä ap haluaa.. ap:n täytyy saada omistaa toisen tunne-elämä ja ajatusmaailma.

Tämä. Ap ilmeisesti kuvittelee olevansa jotenkin hyvä ihminen, kun ei tahtoisi millään olla niin ilkeä, että lähteä vaan vaikka toinen ei halua. Mutta isolta osalta tuollainen on itsekkyyttä: ei haluta ihan täysin kohdata omaa vastuuta erosta ja sen toiselle aiheuttamia tuskallisia tunteita. Niinpä yritetään saada toinen ajattelemaan samoin kuin itse, niin että puolet syyllisyydestä menisi puolison kontolle: myös hän halusi eroa. Mutta kun se puoliso ei halua! Silloin ainoa rehellinen teko itseä ja toista kohtaan on vain lähteä, jos kerran liitto enää ei ole pelastettavissa, ja kantaa ahdistuksensa siitä että on avioliiton rikkoja.

Kuvaa hyvin tämän ajan naisten sitoutumista. "Ei eroon tarvitse mitään yhteistä päätöstä, ei tarttee ees jutella jos ei haluu. Pistää vaan paperit postiin ja homma vuokraluukun. Se on sit siinä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskempaa erota? Enpä olekaan aikaisemmin kuullut, että eron pitäisi olla hauskakin.

Eikö elämä voi olla hauska silloinkin, kun tekee ratkaisuja, joita ei olisi joskus halunnut? Minusta eron voisi tehdä hymyillen ja nauttien kaikesta siitä ihanasta, mitä meillä on takavuosina ollut.

Sä et ole rakastanut ollenkaan tai olet tunnevammainen tyyppi.

Tai suhde on sun puolelta pelkkä kaverisuhde.

Jokainen tunne-elämältään normaali eron kokenut tietää miten tuskallista ero on.

Huonostakin liitosta.

Hauska ero, my ass...